Onko se oikeasti niin vaikeeta leikki-ikäisten kanssa?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vielä pikkuisen äiti :)
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vielä pikkuisen äiti :)

Vieras
Täällä muutamana päivän luin juttuja että leikki-ikäiset eivät laita leluja paikoilleen ym. ja muutenkin tullut tuttavapiirissä vastaan tuo sama asia..

Omani on vasta 1v. joten kokemusta ei ole, muutoin kuin työstä lasten parissa.

Voiko se oikeasti olla niiin mahdottoman vaikeaa saada lapset laittamaan edes iltaisin ne omat tavarat paikoilleen vai onko kyse vaan siitä että lapset tietää ettei vanhemmat kuitenkaa vaadi sitä loppuun saakka?

Omassa lapsuudessani lelut kerättiin säkkiin (joskus aikojen kuluttua löysimme ne ja saimme takaisin) jos niitä ei siivottu.
Työssäni myös 3-6-vuotiaat kyllä siivoaa lelut oikein siististi omille paikoilleen kun seuraavana vuorossa olevaa "numeroa" ei tapahdu ennen kun on siivottu tai sitten ko. lelut otetaan hetkeksi jäähylle.
 
Joo meidänkin lapset siivoaa kylässä, kerhossa ja koulussa lelunsa kiltisti ja reippaasti. Ja samoin meillä kylässä olevat vieraat lapset. Sukulaistyttö 5v joka viikon vierailulla joka aamu petasi sänkynsä nätisti pyytämättä taisi kertoa syyn: en mä kotona viitsi mutta täällä se on kivaa :) Ja onhan lapset niin erilaisia, meidänkin monesta muksusta muutama kerää lelunsa iltaisin, muutama ei välitä vaikka ne joutuu säkkiin, ja muutama on siitä väliltä.
 
Meidän vähän vajaa 2,5 v tyttö kerää iltaisin itse lelut paikoilleen, vanhemmat ovat mukana ohjaamassa. Meillä on pienestä pitäen kerätty lelut yhdessä. Ensin vanhemmat keräsivät ja lapsi oli vain mukana, hiljalleen lapsi on alkanut keräämään itse yhä enemmän. Meidän lapsi on kyllä muutenkin helppo tapaus.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vielä pikkuisen äiti :);23303626:
Omassa lapsuudessani lelut kerättiin säkkiin (joskus aikojen kuluttua löysimme ne ja saimme takaisin) jos niitä ei siivottu.
Työssäni myös 3-6-vuotiaat kyllä siivoaa lelut oikein siististi omille paikoilleen kun seuraavana vuorossa olevaa "numeroa" ei tapahdu ennen kun on siivottu tai sitten ko. lelut otetaan hetkeksi jäähylle.

Joidenkin kohdalla se on niin kovin vaikeaa. Kyllä mun muksut kerää lelut jos ei olla kotona, mutta himassa ei vaan lelut ala mennä paikoileen. Nyt vasta on eskarilainen alkanut siivoamaan jälkensä. 5 vuotias siivoaa hyvin satunnaisesti. Ja arvaa vaan kuinka monesti on lelut raahattu jätesäkissä kellariin takavarikkoon? Nytkin on kaikki rakkaat legot takavarikoituna.
 
tässäkin pätee tämä kun teillä on 1 lapsi te ette tiedä mitä todellisuus voi olla useamman kanssa...huoh. maailmassa monta on ihmeellistä asiaa, meillä esim. tänäiltana pienempi iski lelunraivauksen tiimellyksessä isommalta otsan auki junaradan palikalla ja oli hieman hankalampaa tuo lelujen kerääminen. mutta kannattaa kirjata noita ihmettelyjä ylös niin parin seuraavan lapsen jälkeen voitte miettiä sujuuko kaikki niin helposti :)
 
Mites kun meidän 1v on tosi tarkka, kerää roskat ja pölyt lattialta. Sulkee auki olevat kaapit ja kattoo ettei pesukoneen johto jää seinään ym ym juttuja on paljon. Ja kerää siis lelut kehoituksesta. Niin kuuluuko ikään vai voisko tää olla pysyvää :D ? (sori, tunkeuduin ketjuun..)
 
Työssä se on paljon helpompaa, kuin kotona. Kotona ei jaksa väsyneenä mitään vuorossa olevaa numeroa. Sitä vain haluaa, että kaikki on sängyissään ja hiljaa. Ja mielellään heti.

On se oikeasti vaikeaa, ei mahdotonta, mutta pirun rasittavaa tapella JOKA ilta samasta asiasta. Minä olen taistellut nyt 12 vuotta tästä asiasta. Vanhin taistelee yhä vastaan, samoin kaikki muutkin kuopukseen asti. Yksi viidestä on "helppo" tässä suhteessa, koska haluaa korjata jälkensä ja asuu siististi. Muut sais siirtää suoraan sikalaan röhkimään...

Kuulemma MAITOA! -komennon saa vasta seitsemäntoista vuoden intensiivisen ja jokapäiväisen harjoittelun jälkeen käännettyä muotoon: saisinko maitoa. Alan uskomaan sitä.

Ja joo, olen ammattikasvattaja. Muka. Lastentarhanope.
 
Kyllä se vaan on.
Kaikki on vaikeampaa kotona: suihkussa käyminen, syöminen, wc-ssä käyminen, totteleminen, siivoaminen, käyttäytyminen ja sitä rataa.
Ja tiedätkö, erittäin hyvä niin, sillä kodin ulkopuolella hän on kuin herran enkeli, kittää ja kumartaa.
MUTTA ei kotona, ei tarvi, kotona saa ja pitää kiukutella, me ollaan vanhempia ja meidän tehtävänä on arvostaa tätä suurta luottamusta, mitä tottelemattomuus ja kiukuttelu pitää sisällään.
Ja meilläkin....useamman pyytelyn jälkeen, tavarat katoavat mustaan jätesäkkiin ja palaavat sitten joskus..mutta ei kerrasta eikä toisesta..vaan neljännestä pyynnöstä.
Ja niitä säkkejä on joskus useampikin odottamassa...eli on se vaan NIIN vaikeaa siivota KOTONA.
 
[QUOTE="vieras";23303716]tässäkin pätee tämä kun teillä on 1 lapsi te ette tiedä mitä todellisuus voi olla useamman kanssa...huoh. maailmassa monta on ihmeellistä asiaa, meillä esim. tänäiltana pienempi iski lelunraivauksen tiimellyksessä isommalta otsan auki junaradan palikalla ja oli hieman hankalampaa tuo lelujen kerääminen. mutta kannattaa kirjata noita ihmettelyjä ylös niin parin seuraavan lapsen jälkeen voitte miettiä sujuuko kaikki niin helposti :)[/QUOTE]


Vois olla hupaisaa joo :D
 
Mä oon lapsille pienestä pitäen yrittäny opettaa, että lelut kerätään, ja muutenkin omat jäljet siivotaan. Esikoinen tekikin niin reilu 3v ikään asti, ja sitten se yhtäkkiä vaan loppui, eikä sitä kiinnostanut vaikka mä kannoinkin leluja pusseissa "roskiin" (siis varastoon).
Kuopuksen huone on aina kuin kaatopaikka, siivoaa vain pelipäivisin, koska muuten ei saa pelata. Päiväkodissa kehuvat kun on niin siisti, aina siivoaa leikit pyytämättä että on varmaan kotonakin tosi siisti....
 
Ja sitten kun niitä on useampi kuin yksi:" en mä leikkinyt näillä leluilla/levittänyt näitä tähän/piirtänyt näillä kynillä ym. ym., toi teki sen....miks mun pitää siivota ?!?" :D
 
[QUOTE="vieras";23303935]Ja sitten kun niitä on useampi kuin yksi:" en mä leikkinyt näillä leluilla/levittänyt näitä tähän/piirtänyt näillä kynillä ym. ym., toi teki sen....miks mun pitää siivota ?!?" :D[/QUOTE]

Joo, juuri noin. Ja meillä jopa kissat on muka levitelleet kaikki lelut ympäriinsä (ne samat, jotka piirtelee seiniin ja pissii toisten housuihin).
 
Minä en ole vielä yrittänyt saada 2 v:tä keräämään leluja kuin satunnaisesti. Sillä kun yritän edes itse kerätä, lapsi innostuu leluistaan ja keräämisen sijaan haluaisi leikkiä niillä ja mieluiten levittää kaiken takaisin lattialle. Tuolle siis yritys laittaa lelut pois on kuin kutsu tulla tutkimaan niitä taas uudestaan. Ihan kuin se olisi unohtanut mitä leluja unohtaa, kun ne laittaa laatikkoon ja sitten ne on taas kaikki pakko levittää lattialle tarkastaakseen mitä leluja omistikaan.

Onko meidän lapsi ainoa tällainen?
 
[QUOTE="vieras";23303724]Mites kun meidän 1v on tosi tarkka, kerää roskat ja pölyt lattialta. Sulkee auki olevat kaapit ja kattoo ettei pesukoneen johto jää seinään ym ym juttuja on paljon. Ja kerää siis lelut kehoituksesta. Niin kuuluuko ikään vai voisko tää olla pysyvää :D ? (sori, tunkeuduin ketjuun..)[/QUOTE]

Meidän 2 v teki ihan samaa, ja tekee yhä. Mutta ei koske leluja, niiden ilmeisesti pitää olla lattialla. Miten se voikin oppia kaikessa muussa äidin tavat, mutta ei tuossa?
 
Meillä kaikki kolme on 1-3 vuotisina suorastaan rakastaneet kaikkea hyödyllistä tekemistä kuten tavaroiden paikoillelaittoa, astianpesukoneen tyhjentämistä ja täyttöä, pyykkihommia jne.. mutta kas 3 ikävuoden lähestyessä on loppunut kiinnostus kaikkeen ja tullut pakkopullaa.. Johdonmukaissti vaadin edelleen mutta aina ei jaksa, ehdi, viitsi kun pitäs saada lapset nukkumaan että jaksaisivat hoidossa. Ja en nyt siivoustalkoita viitsi kuuden jälkeen aloittaa ihan vaan sen takia että mulla itsellä vie se 5 minuuttia.
 
En vaadi 5-vuotiaalta muuta kuin sen, että legot pitää pysyä pois lattialta, muuten menevät imuriin. Kun tuon lapsen siivoaminen on sellaista, että läjää kaikki mielestään siistiin pinoon, joka sitten aikuisen pitää kuitenkin korjata pois. Ei sellaista sotkua voi katsella. :)
Kavereilla auttaa kyllä lelujen pois laittamisessa ja päiväkodissa siivoaa, mutta kotona se ei vaan meinaa sujua millään fiksulla tavalla.
 
Mä olen varmaan ainoa mamma maailmassa joka ei tajua tätä lelujenkeräämis vouhkaamista. Meillä on aina lelut vähän levällään eikä se mua kyllä stressaa. Enkä vielä pakota lasta (2,5 v) laittamaan iltaisin leluja paikoilleen. Kylässä kyllä korjataan jälkemme mutta kotona en vielä jaksa asiasta niin stressata. Annan lapsen olla lapsi. Ja sitten voisin avata sateenvarjon....
 
Kolme muovikassillista keräsin leluja pois yks päivä lattialta ja 3v jätkä ei tehny elettäkään että olis alkanu siivomaan... Ja siis ihan yksitellen hitaasti ne keräsin.. Joo voi se olla joskus niin vaikeeta...
 
Mun 3- vuotiaani kerää kyllä lelut paikoilleen kun niin sovitaan, mutta en vaadi sitä joka ilta. Lelujen paikoilleen kerääminen on kyllä pienimpiä murheita mitä minulla on. Leikki-ikäisellä on jo omaa tahtoa ja halua sekä taitoa neuvotella, väitellä ja inttää, joten kyllä se hankalamapaa on kuin vuodenikäisen kanssa. Mutta tuskin sun kannattaa ihan vielä menettää yöuniasi lelujen siivoamisen takia.
 
Meijän 3-vuotias ei kerää. Kerää ehkä yhden lelun. Tosin, meijän lapsi ei pysty keskittymään siihen asiaan. Neurologilla todettu keskittymishäirötä ja ylivikkautta.
Olen kerännyt joskus lelut jätesäkkiin, mutta ei auta. Toinen vaan istuu paikallaan..
 
Meillä lapset siivoaa tarhassa ja kylässä, mutta kotona kaikki jää rehottamaan. Ei jaksa olla joka päivä moneen kertaan asiasta sanomassa. Ja säkkiin kerättyjä leluja meillä ei edes kysellä perään.
 
Yhdessä kerättiin lelut paikoilleen pienestä pitäen kotona sekä kylässä. Opetin lapset siihen, että uutta leikkiä on mukavampi leikkiä, kun on tilaa ja kaiken maailman lelut eivät yhtäaikaa ole lattialla.

Mutta vaihteleviakin päiviä toki on ollut :)
 
Meillä kyllä kerättiin reippaasti kolmevuotiaaksi asti, kunnes alkoi uhma. Nyt ei meinaa millään onnistua lelujen takavarikoimisella uhkailusta (ja toteuttamisesta huolimatta). Että kyllä monet asiat ovat helpompia pienen kanssa ja toiset taas vaikeampia...
 
Monilapsisena perheenä meillä on nyt sellainen ongelma, että neiti vajaa 6v on hyvin tietoinen siitä kuinka epätasa-arvoista hänen elämänsä on. Eli meillä todellakin VAADITAAN siisteyttä, lelut korjataan illaksi jne. Mutta mutta.... koska siskot 3v ja 2v eivät ihan niin hienosti osaa siivota tai kykene keskittymään siihen kuin tuo isoin, niin nytpä siivoukset seisoo iltaisin ja seisokkia säestää virsi numero 10000 nimeltä "MÄ EN SIIVOO KUN SISKOT EI SIIVOO YHTÄ PALJON KUIN MINÄ". Ja pienemmät taas sohlaa omiaan, osuu sitä muutama lelukin laatikkoon.

Tai sitten eivät suostu siivoamaan ilman, että seisotaan vieressä vahtimassa. Ja kun muutakin puuhaa olisi, kuin valvoa siivousta jonka kyllä päiväkodissa osasivat tehdä oma-aloitteisesti.

Eli on se, se on tasan niin vaikeaa joskus kuin kaverisi sanovat, vaikeampaakin!
 

Yhteistyössä