onko se vaan erottava sitten?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja solmussa
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
S

solmussa

Vieras
kun avopuoliso ei pidä minusta sellaisena kun olen? Tai ainakin siltä tuntuu hyvin usein päivittäin lähes kokoajan.. Ollaan varmaan jonkinlaisessa oravan pyörässä.. Minä loukkaannun ja olen surullinen kun tuntuu ettei mies pidä minusta.. mies taas suuttuu kun minä olen myrtsinä ja masentuneena..

Nyt varmaan eka neuvo on puhukaa mutta kun se ei onnistu.. Meillä ei ikään keskustelu oo ollu vahvoja puoliamme.. me vaan ollaan hiljaa ja lakaistaan kaikki maton alle.. :/

ihan umpisolmussa nyt ollaan..mies ei mee mihinkään pariterapiaan.
 
Kuule, se on eri asia etteikö hän pidä sinusta, vai osaa ilmaista kyllin selvästi ja oikeilla tavoilla pitävänsä sinusta.

Tuskin hän sinun kanssasi olisi, jos ei pitäisi. Ja selvästi sinäkin pidät vielä hänestä =)
 
jospa hän on vain minun kanssa koska saa olla poikansa kanssa?

Jos me eroaisimme minä todennäköisesti muuttaisin takaisin kotipaikkakunnalleni ja tietty poika tulisi mukaan kun on vielä niin pieni.

Toki näkis poika isänsä joka viikonloppu silti tai mä järjestäisin asian sitten niin että näkisi koska se on tärkeä asia.

en voi tietää pitääköhän minusta koska aina painottaa vaan asioita joista hän ei pidä minussa eikä ole koskaan sanonut rakastavansa minua.

ei enää koske minuun..

seksiä saa kyllä mutta siihen mun on tehtävä aina aloite..
 
[QUOTE="Vieras";25581737]Eihän se että poika pieni ole syy että pitäisi äidile jäädä, isä on yhtä hyvä huoltaja. Ei pahalla. Mutta joku ulkopuolinen voisi auttaa ehkä.[/QUOTE]

No jos isä pitää piiskaamista oikeana kasvatus menetelmänä alle kolme vuotiaalle niin en todellakaan jättäisi lastani sellaisen huoltoon. Muutenkaan miehen hermot ei meinaa riittää lasten kanssa...

Perheneuvolassa käyn ite juttelemassa mutta eihän se juuri mitään auta kun en miestä sinne mukaan saa.. ja sieläkin se ainoa neuvo on "keskustelkaa"..
 

Similar threads

Yhteistyössä