Onko sinulla koskaan ollut sellaista tuskaa sisälläsi

[The titityy]

joka ei välttämättä johdu mistään ja jota et voi sanoiksi kuvailla?

Minä luulen että minun sydämen viimeisetkin yhdessä olevat kappaleet irtoaa ja jäljelle jää enää pientä pirstaletta jotka eivät enää koskaan kohtaa toisiaan ja pääse ehjäksi. :'(

Elämä ei ole kohdellut minua nätisti, tosin en minäkään ole elämälle muistanut olla kiitollinen niistä pienistä hyvistä hetkistä.

Miksi toiset jaksaa porskuttaa ja toisille kaikki on niin vaikeaa?
Miksi toisilla, kuten minulla on niin herkkä luonne?
Miksi vastoinkäymiset ei vahvista, vaikka niin väitetään?
Miksi minusta ei tule kylmää ja kovaa kaikesta huolimatta?
Mikä tarkoitus on sellaisella elämällä joka on aina vaan vaikeaa?

Kertokaa viisaammat.

 

[ViuhVauh]

:hug:
Kertoisin jos osaisin..

 

[nöppönen]

voi.. mä kyselen noita samoja asioita päässäni.. kun osaisinkin neuvoa. :hug:

 

[nibbler]

kertoisin jos tietäisin mutta voin sanoa että joskus on tuntunut tuolta. just että kaiki mikä vaan voi mennä väärin myös menee väärin.millään ei oo merkitystä ja oot pelkka kuollut kala toisten arjessa.teet sen mikä sun pitääkin, tiskaat, käyt töissä, puet päälle, teet sitä oot täällä ja se ei johda mihinkään. niinku oisit ravihevonen joka odottaa aidan takana että starttiääni jystähtää käyntiin ja alat juosta.
vastoinkäymiset ei vavhista, päin vastoin.

 

[D-mamma]

sitä olen miettinyt itsekin.aina jos hetken on hyvä olla niin kohta tulee jotain huonoa roppakaupalla :hug:

 

[The titityy]

Tätä tavallaan hain että jokunen muukin tietää tämän olon ja ei pysty selittämään mikä se on.
Itsekään kun en tiedä ja tuo olo on kuitenkin olemassa.

:hug:

 

[Meduusa]

Oletko masentunut?

 

[NovemberRain]

:hug:

"Olet joku joka pyysi,että hänet pudotettaisiin maan päälle,jotta voisit tehdä jotain merkittävää,jotain mikä on sinulle tärkeää,mitä et voinut tehdä missään muualla,milloinkaan muulloin.

Virheitä ei ole.Tapahtumat joita itsellesi aiheutat,olivatpa ne miten epämiellyttäviä tahansa,ovat tarpeen,jotta oppisit sen mitä sinun täytyy oppia. Otatpa minkä askeleen tahansa, se on tarpeen,jotta pääsisit paikkaan,jonne olet valinnut mennä." -Richard Bach-

 

[Poujou]

Kylläpä se tuttua on. Aiheesta tai aiheetta olen tuskaa tuntenut. Elämä ei aina ole ollut helppoa ja herkkä reagoi vielä voimakkaammin kuin moni muu. Ei se kärsimys välttämättä jalosta, tekee vain pelokkaaksi. Mutta kyllä elämässä paljon hyvää on. Sulla on varmaan jokin kriisi menossa joka panee mielen matalaksi.

 

[catlady]

joka ei välttämättä johdu mistään ja jota et voi sanoiksi kuvailla?

Minä luulen että minun sydämen viimeisetkin yhdessä olevat kappaleet irtoaa ja jäljelle jää enää pientä pirstaletta jotka eivät enää koskaan kohtaa toisiaan ja pääse ehjäksi. :'(

Elämä ei ole kohdellut minua nätisti, tosin en minäkään ole elämälle muistanut olla kiitollinen niistä pienistä hyvistä hetkistä.

Miksi toiset jaksaa porskuttaa ja toisille kaikki on niin vaikeaa?
Miksi toisilla, kuten minulla on niin herkkä luonne?
Miksi vastoinkäymiset ei vahvista, vaikka niin väitetään?
Miksi minusta ei tule kylmää ja kovaa kaikesta huolimatta?
Mikä tarkoitus on sellaisella elämällä joka on aina vaan vaikeaa?

Kertokaa viisaammat.

En osaa muuta sanoa ( = kirjoittaa) , kun että aika auttaa...
Minua on sattunut syvälle sydämeen joskus niiiiiin paljon, etten osaa sitäkään tuskaa kuvailla, mutta se aika ohi ja voitettu (luulen) ...
Kyllähän sitä joskus tulee mieleen "ne vaikeat ajat" , jolloin luuli, että enää koskaan ei ole mitään IHANAA omassa elämässä ja kaikki on menetetty...

VOIMARUTISTUS jaksaa ja toivoa/uskoa tulevaan...

 

[The titityy]

Oletko masentunut?

Olen ollut masentunut 27 vuotta, eli ikäni.

Kirjoitin joskus vuosia sitten vihkoseen, jonka vasta löysin: "yksikään päivä elämässäni ei ole ollut helppo"

Onko tällä kaikella joku tarkoitus?
Pitääkö toisten tosiaan kärsiä enemmän kuin toisten vain siksi että joskus kenties pystyy olemaan olkapäänä jollekin toiselle?

Noin luulen. Empatiakyky on kasvanut valtavaksi ja kun olen voinut olla jollekin lohtuna ja nähnyt sen auttavan, on olo heti jotenkin 'vahva'.
Olisiko tuo minun elämän tarkoitus kenties?

Jos, niin aika raskaan koulun olen joutunut käymään. :/

 

[tulikellukka]

Aika vaikeita kysymyksiä heitit...
Mulle on hoettu että pohjalta pääsee vaan ylöspäin.Mun elämä oli tos 90-luvulla aivan kaameaa.Huoli omasta lapsuusperheestä ikäänkuin vyöryi päälleni. Sitä vaan eli ja eli,hajoamispisteessä.Mulla oli ystäviä jotka tuki,ja me sisarukset tuettiin toisiamme
TOisen kaamean vaiheen elin 2002 synn.jälk masennukseen sairastuttua.
Pitää vaan mennä prkl vaikka pskan maku suussa.Mutta älä kylmetä itseäsi,sillä ei pärjää.
Usko itseesi.Kyllä se joskus palkitsee,usko siihenkin.
Ota joku muu kiintopiste,pakota itsesi johonkin toimintaan,joka vie ajatuksesi siitä pskaelämästä.Mä otin vapaaehtoisjuttuja ja sillä se lähti hurisemaan
Itseensä uskominen,se se on

 

[mökin muija]

Tuntuu niin tutulta. Ei sanat riitä kertomaan....

 

[Sarmiina]

Mä oon myös 27 v, ja nyt vasta jotenkuten oppinut nauttimaan niistä pienistä asioista. Mun elämä ei oo oikeestaan koskaan ollu helppoa, tai ehkä sen muutaman vuoden, silloin joskus. Lapsuus ei ollut helppo, eikä teini-ikä, kaikkea paskaa kokenut. Mut mä taas valittelen itsessäni sitä, etten oo heikko. Mä oon aina ollu kova ihminen, mut vuosien saatossa musta on myös tullut helvetin kyyninen. Nytkin mä oon kihloissa lähes täydellisen miehen kanssa, mut en mä pysty siitä nauttimaan. Mä oon täysin varma, ettei tästäkään mitään tule, ja siis itse omilla ajatuksilla tulen tuhoamaan tän suhteen.
Mä en tiiä miten mä saisin oman oloni helpottumaan, etten pilaisi muidenkin oloa..Asiat vaan on välillä niin vaikeita..
Ainoa, mistä mä enää osaan nauttia, on mun pojat, onneks sentään on lapset, ilman niitä ei olis varmaan mitään..

 

[vicy]

tuohon listään voin lisätä, että miksi KAIKKI asiat menee AINA päin heevettiä??
ja miksi en saa koskaan olla onnellinen???

 

[Meduusa]

Oletko masentunut?

Olen ollut masentunut 27 vuotta, eli ikäni.

Kirjoitin joskus vuosia sitten vihkoseen, jonka vasta löysin: "yksikään päivä elämässäni ei ole ollut helppo"

Onko tällä kaikella joku tarkoitus?
Pitääkö toisten tosiaan kärsiä enemmän kuin toisten vain siksi että joskus kenties pystyy olemaan olkapäänä jollekin toiselle?

Noin luulen. Empatiakyky on kasvanut valtavaksi ja kun olen voinut olla jollekin lohtuna ja nähnyt sen auttavan, on olo heti jotenkin 'vahva'.
Olisiko tuo minun elämän tarkoitus kenties?

Jos, niin aika raskaan koulun olen joutunut käymään. :/

Ehkä voisit aloittaa kuuntelemalla kehoasi. On olemassa sellaisia ryhmiä isommissa liikuntakeskuksissa joissa on kehon ja mielen rentoutusta. Olen kuullut että joku on saanut hyviä tuloksia aikaan tämmöisistä. Luulen että siellä löytäiset tasapainon mielellesi kehon kautta. On olemassa monenlaisia rentoutusmenetelmiä joista on apua.

Jos masennuksesi kasvaa sellaiseksi ettet jaksa nousta ylös sängystä, kannattaa käydä lääkärissä juttelemassa asiasta. Kyllä elämällä on tarkoitus jokaiselle ihmiselle. Helppoa ei ole minullakaan ollut, mutta minun vaikeudet ovat liittyneet terveyteen, eli kaikelle on löytynyt viimein selitys. On aika opetella elämään uudestaan ja löytää niistä pienistäkin asioista iloa...olen huomannut että kyllä tämä elämä on sittenkin elämisen arvoista, se on vaan toisille rankempaa kuin toisille, miksi, hyvä kysymys, mutta se on vain hyväksyttävä eikä katkeruuteen kannata vaipua.

Kovasti jaksamista Sinulle tähän elämään! Toivon että löydät sellaisen tien josta voit vain nousta ylöspäin =) Minäkin olen vasta tieni alussa, eikä tästä enää voi alaspäin mennä kun tavoitteeni on päästä ylöspäin =)

 

[Vieras]

Voi, minulla on juuri samoja tunteita nyt. =(
Kaiken pahan olen sisälläni vuosia kantanut, nyt ne patoumat ilmeisesti purkautuu ja vaikeaa on.
Minulla on kuitenkin puoliso rinnalla, joka auttaa. Koitetaan jaksella.

 

[vieras]

On ollut sellasta tuskaa että on vaan toivonut kuolemaa,ja millään ei ole mitään väliä..Nyt osaa olla tyytyväinen tosi pienistä asioista ja olen todella onnellinen tänä päivänä,mutta pitkä ja kivinen tie on takana

 

[Himpulat ja Vimpulat]

hyvin tuttua silloin elämältä putoaa kuin pohja, ei kykene nauttimaan mistään vaan kaikki energia menee siihen että saa pidettyä itsensä jotenkuten järjissään :|
voimahalit!