Onko sinulla suosikki-lasta?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Molemmat ihania, mutta...
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
M

Molemmat ihania, mutta...

Vieras
Onko sinun helpompi rakastaa yhtä tiettyä lastasi vai kohteletko kaikkia lämpimästi ja tasapuolisesti?

Ensimmäinen lapseni on hiljainen, pohtiva, vakava, mutta todella ihana ja lahjakas monessa asiassa. Toinen lapseni on energinen, hymyileee usein, juttelee paljon ja on sosiaalinen. Minun on helpompi samaistua toiseen lapseeni koska itsekin olen puhelias enkä aina tiedä mitä ensimmäinen lapseni ajattelee, koska hän käsittelee asiat sisäisesti eikä ääneen kuten minä ja toinen lapseni.

Minulla ei ole varsinaista suosikkia ja toivon kohtelevani molempia lapsiani tasapuolisesti, mutta myönnän että minun on helpompi olla tämän toisen kanssa, koska en aina ymmärrä hiljaisempaa, vakavampaa lastani. Miten teillä muilla on? Kehtaako kukaan muu myöntää vastaavaa?
 
Mun lapset ovat ihan samantyypiset kuin ap:lla :) Voin ihan rehellisesti sanoa, että rakastan kumpaakin yhtä paljon ja ei ole suosikki-lasta. Jonakin päivänä toinen ottaa enemmän kupoliin toilailunsa takia ja toinen tuntuu "helpommalta" ja ihanammalta. Toisena päivänä taas toisinpäin. Tällä hetkellä isommalla on järkyttävä uhma päällä ja repii tosissaan hermoja. Yhtä rakkaita ne silti ovat.
 
Villi ja Vajaa, onpa kiva kuulla että jollain muullakin on samantyyppiset lapset kuin mulla, siis ihan erilaiset keskenään. Toi on totta että päivästä riippuen toinen tuntuu helpommalta.
 
Siipirikko esikoiseni tulee olemaan mulle aina nro 1. Kuopukseni tietää sen eikä tähän päivään mennessä (täyttää kohta 20 v ) ole kertaakaan millään tavoin ilmaissut mulle, että kokisi tilanteen jotenkin epäoikeudenmukaisena. Päinvastoin. Minusta on ihanaa katsoa, miten tuo pitkätukkapartasuumörökölli lähtee ihan milloin tahansa isosiskoaan auttamaan. Vuosi sitten esikoiseni, joka opiskelee ammattikorkeakoulussa kirjoittamista, sanoi, että kauneimmat sanat hänen mielestään ovat "äiti" ja "pikkuveli". Mitäpä siihen mitään lisäämään? Kuopus taas kotona asuvana ainokaisenani saa jotain sellaista, mitä isosiskonsa ei saanut.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita;24700034:
Siipirikko esikoiseni tulee olemaan mulle aina nro 1. Kuopukseni tietää sen eikä tähän päivään mennessä (täyttää kohta 20 v ) ole kertaakaan millään tavoin ilmaissut mulle, että kokisi tilanteen jotenkin epäoikeudenmukaisena. Päinvastoin. Minusta on ihanaa katsoa, miten tuo pitkätukkapartasuumörökölli lähtee ihan milloin tahansa isosiskoaan auttamaan. Vuosi sitten esikoiseni, joka opiskelee ammattikorkeakoulussa kirjoittamista, sanoi, että kauneimmat sanat hänen mielestään ovat "äiti" ja "pikkuveli". Mitäpä siihen mitään lisäämään? Kuopus taas kotona asuvana ainokaisenani saa jotain sellaista, mitä isosiskonsa ei saanut.

Oletteko suoraan jutelleet asiasta? Kun sanot, että ei ole ilmaissut, että kokisi asian epäoikeudenmukaisena. Mitä poika sitten itse omassa mielessään miettii. En tiedä teistä mitään, joten hyvinkin mahdollista, että hänelle asia ok. Mutta jos tietäisin itse äitini suosivan enemmän veljeäni niin olisi kyllä vähän paha mieli...
 
Oletteko suoraan jutelleet asiasta? Kun sanot, että ei ole ilmaissut, että kokisi asian epäoikeudenmukaisena. Mitä poika sitten itse omassa mielessään miettii. En tiedä teistä mitään, joten hyvinkin mahdollista, että hänelle asia ok. Mutta jos tietäisin itse äitini suosivan enemmän veljeäni niin olisi kyllä vähän paha mieli...

Ymmärtääkseni tämä Keittiönoidan "suosittu lapsi" on vammainen. Sikäli siis ihan ymmärrettävää, ettei asiaa pidetä epäreiluna.:)
 
Oletteko suoraan jutelleet asiasta? Kun sanot, että ei ole ilmaissut, että kokisi asian epäoikeudenmukaisena. Mitä poika sitten itse omassa mielessään miettii. En tiedä teistä mitään, joten hyvinkin mahdollista, että hänelle asia ok. Mutta jos tietäisin itse äitini suosivan enemmän veljeäni niin olisi kyllä vähän paha mieli...
Kyse ei ole suosimisesta vaan siitä, että esikoiseni on vammainen ja kuopukseni terve kuin pukki. Esikoiseni tarvitsee mua ja apuani enemmän kuin mitä tuo kuopus tarvitsee. Kyse on vielä siitäkin, että esikoinen on tyttö ja kuopus on poika. Jos tarvitsen leveitä hartioita jonkun painavan nostamiseen, niin en silloin edes kysy tytärtäni avuksi vaan poikaani.

Me ollaan juteltu pojan kanssa näistä asioista nelisen vuotta sitten, mutta ei sen jälkeen. En tiedä, tarvitseeko meidän edes. Kun tyttö vielä vuosia sitten asui kotona, kysyin joskus pojaltani, kokeeko hän epäoikeudenmukaisena sen, että hän vammattomana joutuu tekemään asioita, joita isosiskonsa vammaisena ei joudu tekemään. Näiden kysymysten jälkeen kuopus katsoi mua kuin vähäjärkistä ja sanoi jotain tyyliin "mitä sä mutsi horiset?"
 
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita;24700053:
Kyse ei ole suosimisesta vaan siitä, että esikoiseni on vammainen ja kuopukseni terve kuin pukki. Esikoiseni tarvitsee mua ja apuani enemmän kuin mitä tuo kuopus tarvitsee. Kyse on vielä siitäkin, että esikoinen on tyttö ja kuopus on poika. Jos tarvitsen leveitä hartioita jonkun painavan nostamiseen, niin en silloin edes kysy tytärtäni avuksi vaan poikaani.

Me ollaan juteltu pojan kanssa näistä asioista nelisen vuotta sitten, mutta ei sen jälkeen. En tiedä, tarvitseeko meidän edes. Kun tyttö vielä vuosia sitten asui kotona, kysyin joskus pojaltani, kokeeko hän epäoikeudenmukaisena sen, että hän vammattomana joutuu tekemään asioita, joita isosiskonsa vammaisena ei joudu tekemään. Näiden kysymysten jälkeen kuopus katsoi mua kuin vähäjärkistä ja sanoi jotain tyyliin "mitä sä mutsi horiset?"

Niin, ymmärrän kyllä mitä kirjoitat. Ehkä ymmärsin ap:n kysymyksen eri tavoin kuin sinä? Kuvailemasi ei vaikuta mitenkään "epäreilulta". Ymmärrettävästi kohtelet lapsia eri tavoin. Käsitin tuon ap:n kysymyksen niin, että rakastatko toista lastasi enemmän kuin toista jostain syystä. Mutta tietysti kun luen sen uudelleen niin siinä on, että onko helpompi rakastaa yhtä tiettyä lasta... Ei enää pää pelaa näin myöhään :D
 
Niin, ymmärrän kyllä mitä kirjoitat. Ehkä ymmärsin ap:n kysymyksen eri tavoin kuin sinä? Kuvailemasi ei vaikuta mitenkään "epäreilulta". Ymmärrettävästi kohtelet lapsia eri tavoin. Käsitin tuon ap:n kysymyksen niin, että rakastatko toista lastasi enemmän kuin toista jostain syystä. Mutta tietysti kun luen sen uudelleen niin siinä on, että onko helpompi rakastaa yhtä tiettyä lasta... Ei enää pää pelaa näin myöhään :D
Mä voin myöntää sen, että rakastan lapsiani eri tavoin, eri määrin ja eri ajankohdin. Välillä toista enemmän kuin toista. Nyt, kun esikoinen on virallisesti naitu nainen, niin olen helpottuneena jättänyt osan sydämeni huolesta esikoiseni puolisolle. Ja tuo kuopus saa suuremman osan rakkaudestani ja huomiostani. Yhdessä vaiheessa olin hieman huolissani siitä, voiko tyttäreni asua enää Suomessa vai pitääkö hänen muuttaa maapallon toiselle puolelle. Kuopus kuitenkin silloin mulle sanoi, että "tietenkin sä äiti lähdet siskon mukaan ja mä tuun sitten perässä".
 
Kerrankin todella hyvä aihe palstalla!

Olen itse tuntenut suurta syyllisyyttä siitä, että esikoinen, syystä tai toisesta, tuntuu kaikkein rakkaimmalle.

Nyt joku lukee tämän tietenkin väärin... Rakastan kaikkia lapsiani yli kaiken, mutta esikoinen vain tuntuu läheisimmälle. En tiedä johtuuko se esikoisuudesta vai siitä, että esikoinen poika ja kaksi seuraavaa tyttöä. Olen jostain syystä aina kokenut itseni poikien äidiksi.

Oma lapsuudenkokemukseni on, että ainakin silloin koin isoveljeni suosikiksi. En tiedä johtuuko tuo "poikien äitiys" sitten jostain läheisyyden puutteesta oman äidin kanssa vai mistä, mutta itse tiedostan tämän asian ja teen kyllä kaikkeni ollakseni kaikille tasapuolinen.

Ap, minkä ikäisiä lapsesi ovat? Ehkä nämä asiat myös tasoittuvat ajan kanssa. Löytäisitkö ehkä "vaikeamman" lapsesi kanssa jotain sellaista yhteistä tekemistä, joka sitoisi teitä tiukemmin yhteen?

Oma esikoiseni on jo 7v, ja olen tiiviisti mukana hänen harrastuksessaan ja muutenkin hänen kanssaan voi jo tehdä monenlaista yhdessä. Pienemmät ovat 3 ja vauva, joten uskon kyllä ajan korjaavan tilannetta - kunhan pienempienkin kanssa löytyy yhteistä tekemistä ihan kahdestaan, löytyy heidän kanssaan uusia ulottuvuuksia.

Ja ettei joku nyt lue tätä väärin, niin tosiaan kaikkia lapsiani rakastan ihan valtavasti, ja pienin on tietenkin vaikka vauva. En voi kuitenkaan olla toisinaan ajattelematta miten täydellistä kaikki olisi, jos edes vauva, tai mieluiten keskimmäinenkin olisi poika :/
 
Ei ole. Ovat hyvin erilaisia ihmisiä - kummassakin on minua, mutta täysin eri tavoilla. Heissä on erittäin paljon myös omaa itseään. Ollessaan pieniä toinen oli vaikea ja toinen helppo: se ei kuitenkaan tarkoittanut suosimista, toisen kanssa vain meni enemmän aikaa.
 

Yhteistyössä