Onko sinulle oma joulusi tärkeämpi, vai lapsesi/lapsenlapsesi?

["vieras"]

Äitisi on ilmeisesti sairas ihminen, eikä kyse olekaan pelkästään yhdestä joulusta.

En voisi mitenkään kuvitella minun äitini käyttäytyvän tuolla tavalla. Meillä tuollainen tilanne olisi todennäköisesti mennyt niin, että äitini olisi soittanut ja sanonut että ei nyt kerennytkään siihen junaan, harmi, mutta nähdään sitten huomenna. Minä olisin sanonut että ilman muuta tullaan hakemaan hänet nyt heti. Ja äitini olisi varmasti estellyt, että älkää vaan lähtekö hänen takiaan ajamaan, viettäkää joulua rauhassa. Mutta todennäköisesti olisi kuitenkin äiti mukaan haettu, koska on todellä tärkeä ihminen meille.

 

[astrolabe]

Pelkään sokerin sulattamista, mutta aion voittaa pelkoni tänä vuonna ja tehdä perheen nuorimman tytön pyynnöstä piparkakkutalon jouluksi. Mieluiten menisin luostariin hiljentymään, mutta kaipa sitä perhe menee ykköseksi. Jos sitten uusivuosi menisi min maun mukaan niin kyllä sitä joulua sietää kerran viettää.

 

[Älä anna periksi]

[QUOTE="a.p";27303911]Jotenkin hassua ajatella jos kuvittelen omaa reaktiotani juna-asemalla jos noin kävisi. ...

Tulipa vain mieleen kun ajattelin itseäni asemalla harmistuneena. [/QUOTE]

Todella hienoa, että moisesta äitistä huolimatta sinusta kuulostaa tulleen "normaali" . Eli tiedät kuitenkin mikä on normaali tapa reagoida jne. Se auttaa myös tunnistamaan äidin huonon käytöksen. Hyvä tapa on juurikin miettiä kuinka itse käyttäytyisi, tai kuinka joku hyvä kaveri käyttäytyisi, tai ihan yksinkertaisesti "what would jesus do" tyyliin "mitä hyvä äiti tekisi". Sitten kun siihen peilaa sitä mitä äitisi tekee, huomaa kontrastin normaaliin käytökseen helpommin. Ja osaa sitten itsekin suhtautua siihen käytökseen eri lailla, kun ymmärtää että se ei ole normaalia (ts. sinussa ei ole vikaa, eikä sinun tarvitse hyvitellä toisen huonoa käytöstä).

 

["Sanna"]

[QUOTE="a.p";27303629]Mieheni on kerran jopa heittänyt hänet ulos kodistamme kun parkui ja karjui aivan älyttömästä asiasta minulle kun olin viimeisilläni.
Ja mun mies ei kyllä ihan helposti mene huutamaan kenellekään. Silloin sillä paloi käpy siihen touhuun.

En tiedä miksi koen olevani aina vastuussa ja häpeän äitini puolesta kuin lapsen puolesta häpeäisin... Hyvä kysymys.[/QUOTE]

Sinun kannattaisi ihan oikeasti käydä jonkun terapeutin juttusilla, jotta pääsisit irti tuosta sairaalloisesta äiti-riippuvuudesta. Kukaan ulkopuolinen ei voi ymmärtää, miksi annat äitisi pompotella sinua ja tunnet vielä siitä syyllisyyttä. Hae itsellesi apua, niin saat elämääsi rauhan.

 

[Marakatti]

Joulu on lasten juhla! Nimenomaan LASTEN ei aikuistan joten...

(No, mut mä olisin hakenu idin enk ylipäätän pistäny junalla tulee muutenkaa...Mut se nyt ei liity tähän mitenkään.)

 

["hemuli"]

olen varmaan itsekäs, kutsuisin jos haluaisin ja tykkäisin olla hänen seurassaan ja lapset tykkäisivät.

tuolla episodilla ei olisi mulle mitään kovin suurta väliä. Minusta Ihminen saa olla tarvitseva ja haluta viettää jouluaaton muiden kanssa. tai saa unohtaa ja olla erehtyväinen.

Eikö hänellä ollut ketään ystävää tai ketään muuta ihmistä jota pyytää hakemaan?

Itse hain edesmenneen mummoni meille ristiäisjuhlaan yli tunnin matkan päästä, kaksikuukautisen vauvan kanssa. Esikoinen jäi isänsä kanssa valmistelemaan. Eivät saaneet kaikkea tehtyä, mm. lautasliinat unohtuivat. Mutta edellisenä päivänä tehdyt vadelmahyytelötäytekakut ja voileipäkakut maistuivat ja juhla oli rauhallinen ja tunnelma ihana.

Myöhemmin sain kuulla kummiltani, että olen minä kyllä melkonien sissi, kun hain mummon. En pitänyt asiaa itse minään, luulin että kuka vaan tekisi noin.

 

["hemuli"]

siis pyytää viemään hänet, ei hakemaan...

tosin voi olla vaikea jouluaattona saa ketään. sen ymmärrän.

 

["hemuli"]

Voin kuvitella, että jos joku ventovieras välttämättä hinkuisi juuri meille jouluna, ja olisi yksinäinen, voisin laittaa miehen hakemaan.

 

["hemuli"]

Ja kun en ole yksin joulua joutuntu viettämään, en tiedä miten pahalta sellainen minusta tuntuisi.

Tiedätkö sinä ap?

Joulu on lasten juhla. Sinun lapsi oli ilmeisesti vielä vauva, eli ei erottaniut joulua päivnä toisten joukosta?

ja jos lapsi on iso, millainen elämään luottamus hänelle kasvaa ja millainenihminen hänestä kasvaa, jos hän tiettää että yksinäinen ihminen jätettään yksin jouluna?

Jos tuo ihminen ei olisi aivan kauhean ilkeä, eli ei piikittelisi tauotta, tai arvostelisi tai haukkuisi tauotta, tai vaikka teksii näitä, ja jos tietäisin siihen olevan jonkun syyn, kuten häne noma elämätön elämä tai vastaavaa, nin kyllä minä saattaisin hakea hankalankin ihmisen meille jouluna.

Tietysti jos tietäisin että olen niin vihainen koko ajan että lasten joulu on pilala, niin miettisin asiaa.

 

[kantojäärä]

Mielestäni joulu on lasten juhla. Aikuiset saavat järjestää juhlansa niin, että lapselle tulee The Joulu.

Meillä on anoppi hankala, ei niin hankala kuin ap:lla, mutta kestämistä on ihan tarpeeksi. Hän tietysti haluaa, että menisimme sinne jouluksi. Mutta siellä ei ole joulua, ei ole kuusta, ei ole koristeita kuin nimeksi, jouluruokiakin ihan vain muutamaa sorttia. Parhaassa tapauksessa anoppi on vielä töissä, niin eipä siinä sitten joulua ihmeemmin ole.

En taida huolia anoppia edes kylään tänne jouluksi. Liian tuoreessa muistissa muutaman vuoden takainen joulu, kun tuli tänne "auttamaan" ja viettämään joulua. Huoh, raskausmyrkytyksestä paranevana, tikattuna, tuoreena äitinä sitten jouduin passaamaan toisia koko joulun.

Anoppi saa nyt tänä vuonna kiukutella niin paljon kuin tykkää, mutta me olemme joulun kotona ja järjestämme lapselle kunnollisen joulun.

Huom. Anopilla on myös muita lapsiaan seuranaan. Eli ei jää yksin.

 

["mammuli"]

Ilman lasteni joulua ei olisi joulua minullakaan. Minusta jouluun kuuluuu nimenomaan lasten onni ja iloisuus, se innostuneisuus siitä kaikesta turhasta joulukrääsästä, tutuista oman perheen joulutavoista ja kiireettömästä olemisesta. Kaikki kova siivous, koristelu, leipominen ja ruuanlaitto hirveässä häsässä palkitaan aina aattoiltana, kun lapset nukahtaa lahjapapereineen ja tonttulakkeineen syliin sohvalla.

 

[ukonketale]

Minusta on naurettavaa että ap:ta syytellään ja sanotaan itsekkääksi. Eiköhän se ole jokaisen oma asia päättää miten joulunsa viettää. Vaikka kuinka äitiä/mummoa/naapurin Lassea harmittaisi kun ei päässyt mukaan. Näkisin asian terveenä itsekkyytenä koska perhe on perhe, perheen edut/toiveet/mukavuus menee kaikkien muiden tarpeiden ohi tällaisessa asiassa. Ja ei, en ole minäminulleminultalapselleni-tyyppiä vaan otan kyllä PÄÄASIASSA muidenkin toiveet ja asiat huomioon. Mutta tällaisessa tapauksessa kyllä tekisin juuri niin kuin itse haluan, ottaisi se sitten mummoa miten paljon tahansa päähän.

Ei sinulla aikuisena ihmisenä ja vielä perheellisenä ole mitään vastuuta äitisi sekoilusta. Sanokoon palstamammat mitä tahansa.

Kun näitä juttuja lukee niin huomaa miten vaikea toisten on asettua toisen asemaan.

 

[täh]

Ihanko oikeasti porukalla on aikaa aattoiltana lähteä kahdeksi tunniksi autoilemaan? Meillä on aattoiltapäivä ja -ilta "aikataulutettu" niin, että siinä ei parin tunnin ajeluita yhtä-äkkiä ruveta tekemään. Ruoanvalmistelut, kattamiset, pukinodottelut, saunat, ymsymsyms. Varsinkin jos on muita paikalla/kylässä ei aikuisten ihmisten omat sähläykset sitä muuta.

 

[ratkaisija]

Sun kannattaa ottaa äitiisi sama lähestymistapa kuin lapsiin: annat kaksi vaihtoehtoa asioille, itsellesi todella tärkeisiin asioihin teet oman päätöksen joka pitää, ja jos mamia harmittaa niin sano hälle että uskon että sinua harmittaa, mutta tilanne on nyt tämä ja tämä, ja se ei parkumalla parane =)

 

[oot äitis tytär]

No mitä siinä iniset ap jos kerran tilanne oli silloin vuosi sitten selvä juttu. Sinä et osaa ajaa autoa ja miehesi oli ryypännyt eikä voinut ajaa. Känny kiinni vaan ja äiti kiukutelkoon kenelle haluaa, tai tulkoon taksilla.

Ja onko mitään älyä ruveta leuhottamaan nyt vuoden päästä tota vanhaa juttua? Asiallisesti eteenpäin. Näettekö vaan kerran vuodessa?

 

["vieras"]

Ihanko oikeasti porukalla on aikaa aattoiltana lähteä kahdeksi tunniksi autoilemaan? Meillä on aattoiltapäivä ja -ilta "aikataulutettu" niin, että siinä ei parin tunnin ajeluita yhtä-äkkiä ruveta tekemään. Ruoanvalmistelut, kattamiset, pukinodottelut, saunat, ymsymsyms. Varsinkin jos on muita paikalla/kylässä ei aikuisten ihmisten omat sähläykset sitä muuta.

Niin joulun henkeenhän kuuluu ensisijassa lanttulaatikon aikataulutus eikä niinkään esim. sellainen että juna-asemalle rahattomana ja yksin jäänyt äitee käytäisiin hakemassa joulunviettoon. Silloinhan voisi vaikka sillin koristelu jäädä puolitiehen.