Onko sinut kasvatettu ns. asenteellisesti?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "vieras"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

"vieras"

Vieras
Minut on.
Minut ja siskon, meillä on 2v ikäeroa. Äitini jankutti meille että pitää opetella siivoamaan kunnolla, naispuoliset ihmiset ovat luonnostaan muka siistimpiä kuin miespuoliset, pitää olla kiltti. Minä ja sisko saatiin sain selkämme, kun en oltu kilttejä.

Kun pikkuveli syntyi, sille olikin ihan eri säännöt.
Sen ei tarvinnut olla kiltti, veli suorastaan raivosi ja sai kiukuttelullaan hallita koko perhettä. Sillä oli ihan eri ruokavaliokin, kun veli halusi ranskalaisia niin sillehän lähdettiin hakemaan niitä, siitä paikasta.

Kun se sekotti mun ja siskon huoneen, me vaan jouduttiin siivoamaan huoneemme. Ei olisi tullut mitenkään kyseeseen, että olisi saatu kieltää pikkuveljeä tulemasta sinne.

Jos yritettiin kieltää pikkveljeä tai jotenkin puuttua pikkuveljen raivareihin, tai äidin typerään kasvatukseen, niin äiti lyttäsi meidät aina tähän tyyliin :
"Viitsittekin olla kateellisia itseänne pienemmälle ja kiusata pikkuveljeänne, olette naurettavia, isot ihmiset!"

Veljelle maksettiin myös ajokortti, ostettiin auto, eka asuntokin sille ostettiin.

Me ei ole koskaan saatu siskon kanssa mitään. Itse on maksettu ajokorttimme, autot, sun muut.
Mulle ja miehelleni suostuivat takaamaan sentään asuntolainan, siskolleni eivät sitäkään.

Aika paskamaista, eikö?
 
Yhdyn käsitykseesi, todella paskamaista :( Oletko koskaan avautunut tuosta epäoikeudenmukaisuudesta vanhemmillesi?

Minunkin lapsuudenperheessäni oli kaksi tyttöä ja poika. Minulta on vaadittu ehdottomasti eniten niin ahkeruutta, koulumenestystä, oma-aloitteellisuutta ja käytöstapojakin. Pikkuveljeeni kohdistettiin murto-osa minuun kohdistuneista vaatimuksista ja pikkusisko pääsi vähemmällä, koska oli kuopus. Meidänkin äitimme oli aivan avoimesti sitä mieltä, että tytöiltä tulee odottaa siisteyttä ja toimeliaisuutta siinä missä pojat saavat elää kuin siat pellossa...
 
No ei ole siinä mielessä kasvatettu asenteellisesti että olisi sanottu siivoamisen jne. olevan naisten hommaa. Mutta. Pikkuveljeni joka asuu edelleen kotona (20v) ei joudu, eikä ole koskaan joutunut tekemään roskien viemistä kummempia kotitöitä, mulle kuului kyllä aikanaan mm. koko kämpän viikkosiivous.
 
No on kyllä todellakin paskamaista. :(
Miten teidän äiti onnistui missiossaan, tuliko teistä aikuisena pullantuoksuisia kodinhengettäriä?

Itseäni ei ole kasvatettu asenteellisesti, oikeastaan juurikin päinvastoin. Äitini opetti ennemminkin sen että naisten pystyy halutessaan tekemään kaikki työt mitkä miehetkin. Ja tämän opetti enemmän esimerkillään kuin puheilla, ei ole mikään avuton tapaus.

Ensimmäisissä seurustelusuhteissa en ymmärtänyt miksi mies oli ihmeissään kun halusin tehdä samoja asioita kuin hän, lähdin seuraksi remontoimaan autoa,mökillä opettelin käyttämään moottorisahaa jne.

Ei siksi että halusin olla tasoissa miehen kanssa, vaan siksi että mun mielestä naisille jää aina ne paskaduunit. :D Mies päristää moottorisahalla puut kumoon ja nainen saa jollain vesurilla huitoa, tai naisten pitää aina ojennella lenkkiavaimet mutta käyttämään ei niitä pääse.
 
Yhdyn käsitykseesi, todella paskamaista :( Oletko koskaan avautunut tuosta epäoikeudenmukaisuudesta vanhemmillesi?

Minunkin lapsuudenperheessäni oli kaksi tyttöä ja poika. Minulta on vaadittu ehdottomasti eniten niin ahkeruutta, koulumenestystä, oma-aloitteellisuutta ja käytöstapojakin. Pikkuveljeeni kohdistettiin murto-osa minuun kohdistuneista vaatimuksista ja pikkusisko pääsi vähemmällä, koska oli kuopus. Meidänkin äitimme oli aivan avoimesti sitä mieltä, että tytöiltä tulee odottaa siisteyttä ja toimeliaisuutta siinä missä pojat saavat elää kuin siat pellossa...

Olen ja siskonikin on. Eihän siitä tule kuin suuri riita äidin kanssa, äidin mielestä kaikki asiat on tehty ihan hyvin ja oikein.
Isämme on jo kuollut. Isä vaan ei vastustanut äitiä ikinä. Ihmettelen, miksei.
 
Ei oikeastaan. Saatiin osallistua niin äidin kun isänkin kanssa hommiin ja sellasia ehottomia akkojen ja miesten töitä ei ollu. Itelläni on poika ja osallistuu kyllä kaikkeen mihin vaan voi mukaan ottaa. Oli se siivousta tai auton laittamista. En todellakaan anna olla pellossa sukupuolen takia.
 
Ap muista, että vanhemmuudessakin ihminen kehittyy ja muuttuu. Minun isoveljeni sai ns varaan kasvatuksen, se oli muotia 60-70-luvun taitteessa. Äiti on kuitenkin kertonut, miksi minut (sitten 10v myöhemmin syntyneenä) kasvatettiin eri tavalla: hän kuulemma huomasi ettei rajattomuus ollutkaan hyvä ratkaisu. Ehkä minun onnekseni.

Kaikkia lapsia ei siis tosiaan tarvitse eikä edes voi kasvattaa samoilla periaatteilla.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Lilii lisänimetön;27262326:
Ap muista, että vanhemmuudessakin ihminen kehittyy ja muuttuu. Minun isoveljeni sai ns varaan kasvatuksen, se oli muotia 60-70-luvun taitteessa. Äiti on kuitenkin kertonut, miksi minut (sitten 10v myöhemmin syntyneenä) kasvatettiin eri tavalla: hän kuulemma huomasi ettei rajattomuus ollutkaan hyvä ratkaisu. Ehkä minun onnekseni.



Kaikkia lapsia ei siis tosiaan tarvitse eikä edes voi kasvattaa samoilla periaatteilla.

Mitä tuo tarkoittaa?
 
Ap:n tarina kuulosta kovin ikävälle.
Noin törkeitä ylilyöntejä meillä ei ollut vaan kaikki lapset on pyritty kasvattamaan samoin. Koska vanhemmat vain ihmisiä niin se tuskin täydellisesti onnistunut, mutta siinä määrin kuitenkin ettei kenellekään lapsista jäänyt hommasta mitään traumoja.

:)
 
Mutta siis tarkoitin, että ehkä ap:n äiti huomasi ettei ollut ollut paras mahdollinen kasvattaja ja halusi tarjota mielestään paremman äitiyden seuraavalle lapselleen. Ei kai siitä syyttääkään voi? Tosin asia olisi hyvä pystyä keskustelemaan.

Ja on vähän outoa, jos vielä aikuisena suhtautuu teihin niin kovin eri tavoin. Tosin siinä sitten nousee esille uudet asiat: äitien suhde poikalapsiin on tutkitusti erilainen kuin tyttöihin (poikia suojellaan ja hoivataan enemmän aikuisinakin). Ehkä hän luottaa siihen, että te tyttäret pärjäätte paremmin. Osin ehkä alitajuistakin. Jotakin ihmisen geeneistä tulevaa ohjausta.
 
Kyllä on törkeää epätasaarvoisuutta. En jaksanut lukea koko ketjua, mutta onko teillä veljeen paljon ikäeroa? Onko se yksi syy, vai pelkästääm sukupuoli?

Meitä oli myös kolme, eli mulla sekä isoveli että pikkusisko. Veljen kanssa meillä ikäeroa n. 2 v ja pikkusiskon kanssa sitten 7v, mä kyllä meidän oerheessä tein ja jouduin tekemään enempi. Mutta se varmaan myös luonne kysymys. Ei mua pakotettu tekemään sen enempää, mutta koska oon meistä huolellisin niin multa myös odotettiin työnjäljelstä enemmin. Eli jos oli mun imurointi/tiskaus- vuoro niin jäljeltä odotettiin paljon enempi kuin sisaruksilta. Ehkä omaa tyhmyyttä, kun en tajunnut "löysäillä" ;)
 
Tietyllä tapaa kyllä :D Minut on kasvatettu siten, että nainenkin osaa kaikenlaista. Teininä mm. tein perheen saunapuut.

Minä näen punaista ja korvista höyryää savu sellaisten naisten seurassa, jotka ovat 'minä olen pieni ja avuton nainen, en minä osaa itse, tarvisen miehen apua virittämään televisiokanavat, vaihtamaan lampun, laittamaan taulukoukun jne' Anoppi on juuri tyypillinen esimerkki tuollaisesta, joka ei edes halua itse oppia. Kerran laitoin hänet itse virittämään ne televisiokanavat neuvoen vierestä. Hänen piti myöhemmin illalla vielä pyytää mies varmistamaan, että ne on oikein :laugh:
 
Vähän samaa oli meillä kuin apllä, mutta ei ehkä noin räikeää.

Nyt olen itse tilanteessa, että perheessä on poika useamman tyttölapsen jälkeen ja ette usko, kuinka paljon yritän olla tasa-arvoinen noissa asioissa. Poika yrittää (nyt pienenä) ohittaa isompia sisariaan voimalla ja raivolla, ja minulla nousee savu korvista. En salli tuollaista ollenkaan ja vaadin häneltä (ainakin yritän) siivoamista yms siinä mistä siskoiltaankin.
 
no en tiedä millä ihmeen "asenteella" mut on kasvatettu, pelkkää paskaa sain vaan osakseni lapsena ja näin vähän vanhempanakin. Mä en saanut mitään, kun muutin kotoa, kaikki olen itse saanut maksaa. Ajokorttia en saanut, enkä autoakaan- nämäkin maksoin itse. Sama mun isoveljellä, ei se ole koskaan saanut mitään...

Mut mun pikkusisko, sitä on kyllä lellitty. Kun minä ja mun isoveli saatiin jouluksi pitkätkalsarit, sai mun sisko hajuvesiä, kalliita huiveja ja vaatteita, sekä koruja. Kyllä on aika paskat fiilikset kaikista synttäreistä ja jouluista. Lisäksi mun pikkusisko ei joutunut maksamaan itse ajokorttiaan- minä ja mun veli jouduttiin. Äitini maksoi siskon takuuvuokran, olisin itsekkin voinut tuollaisen haluta. Tämä lista on loputon...

On tämä toki ollut opettavaista: itse meinaan toimia tasa-arvoisesti lapsien kanssa, kaikki saa saman arvoisia lahjoja, kaikki saa ajokortit jne.
 
Musta tuntuu että mut on kasvattanut aika moni ihminen, on varmasti ollut muutama
asennevammanenkin mukana.


Paskamaista on toi eriarvoistaminen. Voi jättää pahat arvet.

Vika on kuitenkin vanhemmissa, ei lapsissa, se täytyy aina muistaa. Tuosta helposti syntyy katkeruutta sisarusten välille, tai lapsi voi kokea huonommuutta.

Oliskohan vanhempien omassa lapsuudessa
myös toimittu näin?
Moni ei osaa kääntää pahaa hyväksi, vaan jatkaa samaa kaavaa.
 
Viimeksi muokattu:
no yksihuoltajaäidin lapsena automaattisesti oppi mallista sekä ns.miesten ja naisten työt kun äiti ne kaikki teki :) jotain hyvää yh-vanhemman lapsena olemisessa sentään.
 

Yhteistyössä