Onko sinut tarkoitettu parisuhteeseen vai yksin eläjäksi?

["sinkku"]

Olen tullut siihen tulokseen, että minun kohtaloni on elää yksin tai siis tällä hetkellä lasten kanssa, mutta siis ilman miestä. Minulla on 1 parisuhde ollut, josta nuo lapsetkin on ja ikää kuitenkin on jo lähemmäs 40. Minä en oikeastaan kaipaa miestä elämääni, kuin harvoina hetkinä ohimennen, minä pärjään yksinkin ihan hyvin. Toisaalta olisihan se kiva, kun olisi toinen tuossa vierellä, joka jakaisi tätä arkea, mutta toisaalta se on aika ahdistava ajatus.

Olen myös varsin ujo ihminen ja minulle on todella hankalaa tutustua uusiin ihmisiin ja etenkin miehiin siinä mielessä, vedän hyvin herkästi suojapuvun päälleni, enkä päästä ihmisiä niin lähelle itseäni.

 

["vieras"]

Olen parisuhteessa nyt mutta taitaisin oikeasti olla yksineläjätyyppiä. Jos tää parisuhde joskus päättyy, en usko että koskaan aloitan uutta. Eikä kyse ole siitä ettenkö uskoisi että mulle löytyisi joku vaan että haluaisin sen itsenäisyyden mikä sinkulla on.

 

["yksin"]

Sama kun ap:lla, olen samaa ikäluokkaa, elänyt lasten isän kanssa vuosia yhdessä mutta kun lopulta erottiin en ole edes yrittänyt etsiä ketään. Koska en koe tarvitsevani miestä kuin satunnaisesti ruohonleikkaukseen, remontteihin ja taloudelliseen tukeen.

 

[Minni:)]

Mä koen olevani luonteeltani enemmän yksineläjä. Olen niin tottunut siihen ja tykkään siitä. Koskaan sinkkuna ei ole ollut sellasta oloa et tarvitsisin ketään tai haikailisin suhteen perään. Kun erosin lapseni isästä, ajattelin et tässä sitä nyt ollaan, sinkkuna loppuelämä, eikä se sikäli edes haitannut. Osaan ottaa ilon irti siitä mitä on, enkä haikaile sellasen perään mitä ei ole. No puolisen vuotta sitten kun olin autuaan tyytyväisenä elämääni tapasin erään, jonka kanssa heti natsasi ja kaikinpuolin mukavaa ja helppoa ja ihanaa. Ja nyt olen sitten parisuhteessa. Vieläkin vähän semmonen "mitä hittoa tapahtui?"-olo. Mut toisaalta en oikein usko et on mitään sellaista "tarkoitettu elämään yksin tai suhteessa"-juttuja, on vaan erilaisia kohtaloita ja tarinoita.

 

[Camii]

Mä koen olevani parisuhdeihminen. Mutta, olen ollut hyvin onnellinen ja tyytyväinen myös sinkkuna joten tää taitaa koskea enemmänkin nykyistä parisuhdetta kun tuntuu että on löytänyt sen oikean :heart:
On sellaisiakin ihmisiä joiden " täytyy " olla koko ajan suhteessa kun eivät osaa elää yksin. Mulle yksineläminen ei ole ollut koskaan ongelma mutta jos nykyinen suhde jostain syystä päättyisi niin olisin tosi hajalla koska nyt elämä tuntuu lähes täydelliseltä toisen ihmisen kanssa. En ikinä aloittaisi suhdetta vain siksi että tuntisin itseni yksinäiseksi vaan siinä pitää olla kaikki kohdallaan että mut saa omakseen

 

["vieras"]

yksineläjä. lasten kanssa ollaan 4v kolmistaan arkea taivallettu, enkä todellakaan kaipaisi tähän ketään kuvioita sotkemaan. kerran vuodessa voisin käydä treffeillä, mutta en useemmin. miestä en tarvii mihinkään.

 

[astrolabe]

Yksin on helpompaa, mutta vain parisuhteessa saa sitten niitä myös toisrn ääripään äärimmäisen ihania kokemuksia.

 

[Camii]

Yksin on helpompaa, mutta vain parisuhteessa saa sitten niitä myös toisrn ääripään äärimmäisen ihania kokemuksia.

Se on just se et yksin vois olla helpompaa mutta sit jäis toisaalta niin paljon paitsi muista jutuista

 

["Jenis"]

Yksineläjäksi minut on varmaan "tarkoitettu", mutta parisuhteessa olen suurimman osan aikuisikääni viettänyt. Koko ajan on kuitenkin sellainen vapaudenkaipuu taustalla.

 

["vieras"]

Täähän on taas just sellanen kysymys, johon kuuluu vastata että yksineläjä. Toisaalta voi sanoa olevansa parisuhteessa, mutta viihtyvänsä kyllä silti tosi paljon yksin. Sellainenkin vastaus vielä hyväksytään, että kertoo olevansa itse parisuhdeihminen, mutta arvostavansa ja kunnioittavansa hirveän paljon yksineläjiä.

Se joka heittää ensimmäisen kiven ja sanoo sanan "vanhapiika", se tultaneen itse kivitettäväksi. Näin on palstan laki ja sitä ei muuteta.

 

["vieras"]

Niin ja vielä se, että: JÄTÄ SE SIKA !!

 

["vieras"]

Yksineläjä täälläkin. Erosta tulee pian viisi vuotta ja edelleenkin sinkkuna olen lasten kanssa. Jotenkin ahdistaa jo pelkkä ajatuskin että pitäisi tutustua uusiin "sukulaisiin" mitä väkisinkin tulisi jos uuteen parisuhteeseen alkaisin.

 

[Blue]

Parisuhde ehdottomasti. En varmaankaan osaisi olla yksin.

 

[Criminal Mind]

En ole päättäny oikein kumpaankaan suuntaan. Tänään enemmän yksinelon kannalla. Parisuhe ei vaan taida olla vaivan arvoinen.

 

[Criminal Mind]

Se on just se et yksin vois olla helpompaa mutta sit jäis toisaalta niin paljon paitsi muista jutuista

Mistä?

 

["vieras"]

Tilanne nyt:

Yksin 9 vastaajaa
Parisuhteessa 2 vastaajaa


jatkakaa

 

["Vieras"]

Mäkin taidan loppuelämän yksin. Pientä säpinää keväällä, mutta varsinaiseset treffit paljasti asioita, joita voinut hyväksyä. En säälistä anna kavereille myös.