Ä
"äiti"
Vieras
Omallani diagnosoitiin traumaattisesta lapsuudenaikaisesta kokemuksesta johtuva käytös- ja tunne-elämänhäiriö, ja kaipaisin kohtalotovereita tai edes vinkkiä, mistä sellaista löytää. Olen todella yksin tämän asian kanssa, en edes netistä ole löytänyt mitään aiheeseen viittaavaa.
Tahtoisin ymmärtää lapsen käytöstä, mutta en pysty. Kotona kaikki menee ihan suht hienosti. Lapsi on ihana ja kultainen, hänen kanssaan voi keskustella asioista ja sopia niistä kuten "isojen poikien" kanssa ilman sen suurempaa draamaa. Vain todella harvoin lapsi näyttää suuttumustaan kotona, joka tarkoittaa ovien paiskomista ja kamalaa kielenkäyttöä.
Mutta koulussa ongelmat on koko ajan pinnalla. Tavallisesta luokasta siirryttiin pienryhmään, ja nyt kesäloman alkaessa opettaja sanoi että jos tilanne ei muutu niin seuraava vaihtoehto on sairaalakoulu.
Tosiaan tuntuu, että kotona ja tukiperheessä (olen totaali yh) lapsella ei ole pienintäkään oiretta eikä ongelmaa, mistään käytöshäiriöistä puhumattakaan. Mutta koulussa sitten senkin edestä. Mistä kummasta se voi johtua? Eikä ole mistään rajojen puuttumisesta, kotona on kyllä rajat ja rakkautta ollut aina.
Sen huomasin, kun olimme nyt kesälomareissulla, minä ja lapset. Että tuon reissun aikana poika kyllä oirehti, lähinnä niissä tilanteissa kun lapsi olisi halunnut tehdä jotain, jonka minä kielsin. Esim kieltäydyin kaupasta ostamasta pyssyä, kuten aina ennenkin. Jo ennen kuin menimme kauppaan sisälle, kävin lapsen kanssa "säännöt" läpi, ja yksi niistä oli se, ettei pyssyjä osteta. Lapsi hyväksyi ja nyökkäsi, ja menimme kauppaan. Nopeasti lapsi kuitenkin hermostui kaupassa, tuntui että lapsi jotenkin ahdistui, kai siitä väenpaljoudesta ja täysin vieraasta ympäristöstä johtuen. Ja kas kummaa, pahin riita syntyi juuri siitä pyssystä jonka toi minulle ja jonka kieltäydyin ostamasta.
Samankaltainen tilanne tuli huvipuistossa. Sanoin, ettei osteta limuautomaatista kallista neljän euron limutölkkiä, vaan mennään ostamaan iso mukillinen samaan hintaan puiston kahvilasta. Tästä keskustelusta lapsi hermostui ja suuttui.
Nuo kaikki reissussa olleet tilanteet alkoivat siitä, että minä rajasin lasta tai kielsin häneltä jotain. Kotona tuo puolestaan sujuu ihan hyvin, lapsi kuuntelee mun perustelut ja hyvin usein jopa ymmärtää eikä siitä sitten sen enempää. Voisiko sillä täysin vieraalla ympäristöllä olla asian kanssa jotain tekemistä, vai mistä tuo voi johtua?
Lapsen "kohtaukset" menee mun seurassa aina viidessä minuutissa ohitse, sen jälkeen lapsi on kuin mitään ei olisi ollutkaan. Koulussa ilmeisesti tilanteet kestävät kauemmin.
Osaako kukaan neuvoa mitenkään, onko kellään kokemusta tämmöisen diagnoosin omaavasta erityislapsesta? Ihan mitä vain.. olen niin yksin tämän asian kanssa.
Tahtoisin ymmärtää lapsen käytöstä, mutta en pysty. Kotona kaikki menee ihan suht hienosti. Lapsi on ihana ja kultainen, hänen kanssaan voi keskustella asioista ja sopia niistä kuten "isojen poikien" kanssa ilman sen suurempaa draamaa. Vain todella harvoin lapsi näyttää suuttumustaan kotona, joka tarkoittaa ovien paiskomista ja kamalaa kielenkäyttöä.
Mutta koulussa ongelmat on koko ajan pinnalla. Tavallisesta luokasta siirryttiin pienryhmään, ja nyt kesäloman alkaessa opettaja sanoi että jos tilanne ei muutu niin seuraava vaihtoehto on sairaalakoulu.
Tosiaan tuntuu, että kotona ja tukiperheessä (olen totaali yh) lapsella ei ole pienintäkään oiretta eikä ongelmaa, mistään käytöshäiriöistä puhumattakaan. Mutta koulussa sitten senkin edestä. Mistä kummasta se voi johtua? Eikä ole mistään rajojen puuttumisesta, kotona on kyllä rajat ja rakkautta ollut aina.
Sen huomasin, kun olimme nyt kesälomareissulla, minä ja lapset. Että tuon reissun aikana poika kyllä oirehti, lähinnä niissä tilanteissa kun lapsi olisi halunnut tehdä jotain, jonka minä kielsin. Esim kieltäydyin kaupasta ostamasta pyssyä, kuten aina ennenkin. Jo ennen kuin menimme kauppaan sisälle, kävin lapsen kanssa "säännöt" läpi, ja yksi niistä oli se, ettei pyssyjä osteta. Lapsi hyväksyi ja nyökkäsi, ja menimme kauppaan. Nopeasti lapsi kuitenkin hermostui kaupassa, tuntui että lapsi jotenkin ahdistui, kai siitä väenpaljoudesta ja täysin vieraasta ympäristöstä johtuen. Ja kas kummaa, pahin riita syntyi juuri siitä pyssystä jonka toi minulle ja jonka kieltäydyin ostamasta.
Samankaltainen tilanne tuli huvipuistossa. Sanoin, ettei osteta limuautomaatista kallista neljän euron limutölkkiä, vaan mennään ostamaan iso mukillinen samaan hintaan puiston kahvilasta. Tästä keskustelusta lapsi hermostui ja suuttui.
Nuo kaikki reissussa olleet tilanteet alkoivat siitä, että minä rajasin lasta tai kielsin häneltä jotain. Kotona tuo puolestaan sujuu ihan hyvin, lapsi kuuntelee mun perustelut ja hyvin usein jopa ymmärtää eikä siitä sitten sen enempää. Voisiko sillä täysin vieraalla ympäristöllä olla asian kanssa jotain tekemistä, vai mistä tuo voi johtua?
Lapsen "kohtaukset" menee mun seurassa aina viidessä minuutissa ohitse, sen jälkeen lapsi on kuin mitään ei olisi ollutkaan. Koulussa ilmeisesti tilanteet kestävät kauemmin.
Osaako kukaan neuvoa mitenkään, onko kellään kokemusta tämmöisen diagnoosin omaavasta erityislapsesta? Ihan mitä vain.. olen niin yksin tämän asian kanssa.