Onko täällä lahjakkaiden lasten vanhempia? Vinkkejä, kokemuksia, neuvoja kaipailen?

[Hassua]

Ehkä ei noin nuoresta voi vielä sanoa miten koulu sujuu ikätovereiden seurassa, jos nyt tällä hetkellä on edelle muita. Asiaan voi palata vaikka vasta kouluiässäkin, jos mitään ongelmia ole sitä ennen.

Itselle kävi hassu juttu lapsen ollessa 8 kuukautta. Neuvolan lääkärintarkastuksessa lääkäri kysyi, että olenko ajatellut laittaa lapsen jo 6-vuotiaana kouluun. Olin vähän että HÄH. Lapsihan ei ollut edes vuoden vanha ja kaiken lisäksi on syntynyt syksyllä. Syntymäaika ei siis voinut olla ajatuksen ydin. Mumisin jotain, että en ole miettinyt ja oikeastaan harmittaa, ettei tullut kysyttyä syytä moiselle ehdotukselle. No, nyt lapsi on ensimmäisellä luokalla ja ihan hyvin voisi olla tokaluokkalainen. Lukee ja laskee sujuvasti, osittain jopa paremmin kuin monet tokaluokkalaiset. On kiinnostunut vähän kaikesta ja tulee hyvin toimeen muiden lasten kanssa. Koulu on vasta alussa, joten vielä ei voi sanoa, olisko koulu pitänyt aloittaa aiemmin. Tällä hetkellä on näkyvissä tylsistymistä, kun tehtävät ovat niin helppoja. Läksyt tehdään pikaisesti, kun ne eivät kiinnosta. Katsotaan nyt, miten tämä jatkuu. Sitä vaan ihmettelen, että miten se lääkäri saattoi tietää/arvata lapseni nopean kehityksen.

 

["Vieras"]

Varmaan koulun aloitusta ainakin voisi aikaistaa vuodella. Ja jos menis vaikka johonkin kansainväliseen kouluun tai kielikylpyyn, mitä nyt asuinalueellanne on tarjolla. Meidän lapsi ekalla ja optuksessa huomioitu tasoerot, jaettu monissa asioissa ryhmiin sen mukaan mitä osaa, mutta luulen silti että noin taitava lapsi saattaisi turhautua, joten ehkä ensi vuonna eskariin?

 

["juu"]

No ehkä johonkin kielikouluun kannattaisi laittaa, jos kielet ovat helppoja. Harvoin kuulee 4-vuotiaasta, joka osaa jo monta kieltä. Mun esikoinen oppi sen ikäisenä englantia oikein hyvin, kun pelasi paljon englanninkielisiä pelejä. Ruotsiakin oppi, kun hän luki ruotsinkielisiä kirjoja, mutta en voi sanoa hänen kuitenkaan osanneen kuin englantia. Ruotsista muisti joitakin fraaseja ja sanoja, mutta ei todellakaan puhunut sitä. Poika oppi lukemaan 3-vuotiaana, joten pelien pelaaminen oli helppoa. Koulussa hänen lahjakkuutensa ilmeni juuri helppoutena oppia vieraita kieliä. Hän kävi kuitenkin tavallista peruskoulua ja aloitti koulun 7-vuotiaana.

 

["oho"]

Oleellista ehkä kumminkin on se, että on lapsensa tukena ja varoa asettaamasta rimaa "liian" korkealle. Lapsesta voi olla tosi kurjaa, jos aina odotetaan lapsen olevan paras. Älykäs lapsikin on lapsi. Jos lapsi on kiinnostunut itse oppimaan vaikkapa niitä kieliä, niin sitten vaan mahdollisuuksien mukaan kannustaa ja antaa mahdollisuuksia.

 

[kaalimaan vartija]

Lapsi on hyvin sosiaalinen. Joissain tilanteissa ujo, mutta juttelee sujuvasti naapureille ja vieraammillekin ihmisille. Ei ollenkaan vetäytyvää tyyppiä ja kaipaa ympärilleen paljon seuraa ja leikkitovereita. Häviäminen ja pettymysten käsittely kaipaa tukea ja sitä opetellaan kokoajan.

Vaikka lapsesi vaikuttaisikin silmissäsi sosiaaliselta ja reippaalta saattavat sosiaaliset taidot silti olla vielä hakusessa.. Tai sanotaanko ettei vastaa ikätasoista kehitystä. Meillä ainakin oli (ja on edelleen) näin. Lapsi on hyvin fiksu ja älykäs. varsinkin verbaalisissa taidoissa selkeästi ikätasoista parempi. Matemaattisissa taidoissa taas ihan normaali ellei jopa (laiskuuttaan) jäljessä muita.

 

["vieras"]

[QUOTE="emilia";28948291]Miellä on älykäs poika, nyt kahdeksannella luokalla. Kyllä hänelle selvisi se, että on erilainen kuin muut siinä vaiheessa, kun tajusi, etteivät muut tehneet tehtäväkirjoja (mm.matikasta ja monista muistakin) valmiiksi ekalla kouluviikolla. Mutta on tyytyväinen, kun saa olla tavallinen, ei mitenkään halua erottua joukosta. Välillä jättää viittaamatta siksi, ettei muut huomaa, että hän tietää kaiken ja paljon ylimääräistäkin, pienempänä "erehtyi" tunnilla niitä kertoilemaan.
Koulu teetti hänelle psykologin testit 6-luokalla, WISC-IV:n mukaan yleisälykkyyttä mittaava ÄO oli 140.
Olen tuon piip-nikillä kirjoittavan äidin kanssa samaa mieltä, että oikeasti älykkäät löytävät kyllä tiensä, "pikkunerot" taas yleensä kokevat vain hallaa siitä, että heidän osaamistaan hehkutetaan, menee motivaatio tehdä työtä koulun eteen.[/QUOTE]

Sama meillä. Tai no mitään testejä ei ole tehty. Mutta tekee nyt lukion matematiikkaa lisätehtävinään, eli koulun puolesta on huomioitu tuo matemaattinen kehitys, muussa on saanut lisälukemista.

 

[vieras2]

Mä kannattaisin kyllä opettajana myös noita kielikouluja, koska siellä ei ole ihan niin paljon käytöshäiriöitä ja niin isoja oppimisongelmia kuin monissa tavallisissa kouluissa ja näin ollen opettajalla on (ehkä) enemmän aikaa keskittyä myös poikkeuksellisen lahjakkaan oppilaan auttamiseen. Olen itse ollut siis töissä sekä kielikoulussa että ihan tavallisissa lähiökouluissa. Jälkimmäisissä ei ole aika riittänyt oikein ollenkaan lahjakkaiden oppilaiden ohjaukseen. Kaikki energia ja ohjaus on mennyt kyllä järjestyksen ylläpitoon ja hieman heikompien oppilaiden opettamiseen.

 

[kasvattajaäiti]

Mä en kamalan mielelläni kirjoita siitä mitä lapsi osaa tai on oppinut missäkin vaiheessa kun kaikki on niin yksilöitä ja etenevät omaa tahtiaan, mutta tässä jotain juttuja...

Kielellisesti lahjakas, puheen oppiminen ikätasoaan edellä, kaikki äänteet selkeitä 2-vuotiaana ja puhe täysin ymmärrettävää.
- laskee miinus ja pluslaskuja 1-20
- laskee tunnistettavasti 200
- luettelee numeroita 100 asti englannin kielellä
- osaa ratkoa mateemaattisia päättelytehtäviä
- lukee tavutuksen avulla sanoja, osaa aakkoset ja kirjoittaa nimensä lisäksi kaksi-kolme tavuisia sanoja
- oppii vieraita kieliä erityisen nopeasti
- tunnistaa kaikki kellonajat
- on hyvin kiinnostunut numeroista ja kirjaimista
- muistaa kysyttäessä useita osoitteita ja puhelinnumeroita, vaikka ne on kerrottu vain kerran ennen testiä

mm. Nämä oli mainittuna päiväkodin tekemässä 4-vuotis raportissa...

No, noidenkin perusteella aivan turhaa vouhotusta alkaa miettimään jotain kouluasioita neljävuotiaale. Eivät mitenkään tavattomia taitoja, ainakaan meidän perheessä. Katsokaa sitten kun tulee se koulun valitsemisen aika!

Jotenkin epäammattimaista ja kummallista pohdintaa lto:lta, ja kaikkein oudointa on jos hän on vihjannut että käytöshäiriöitä saattaa tulla. Onko taustalla huolta, mutta se on puettu kehuskeluun.

Älähän innostu tai ala mitenkään leijumaan, normaali kohtelu on parasta lääkettä lapsellesi. Muuten oppimiseen keskittyminen voi korostua sen kustannuksella, että lapsi alkaakin kuvitella itsestään jotain ja kohta hänen kanssaan ei kukaan siedä olla.

 

[-]

Mä en kamalan mielelläni kirjoita siitä mitä lapsi osaa tai on oppinut missäkin vaiheessa kun kaikki on niin yksilöitä ja etenevät omaa tahtiaan, mutta tässä jotain juttuja...

Kielellisesti lahjakas, puheen oppiminen ikätasoaan edellä, kaikki äänteet selkeitä 2-vuotiaana ja puhe täysin ymmärrettävää.
- laskee miinus ja pluslaskuja 1-20
- laskee tunnistettavasti 200
- luettelee numeroita 100 asti englannin kielellä
- osaa ratkoa mateemaattisia päättelytehtäviä
- lukee tavutuksen avulla sanoja, osaa aakkoset ja kirjoittaa nimensä lisäksi kaksi-kolme tavuisia sanoja
- oppii vieraita kieliä erityisen nopeasti
- tunnistaa kaikki kellonajat
- on hyvin kiinnostunut numeroista ja kirjaimista
- muistaa kysyttäessä useita osoitteita ja puhelinnumeroita, vaikka ne on kerrottu vain kerran ennen testiä

mm. Nämä oli mainittuna päiväkodin tekemässä 4-vuotis raportissa...

Jouduin valtavan hepulin kouriin... jaksaako joku oikeasti kuunnella keskittyneesti kun lapsesi laskee 200:n ??? Ja luettelee englanniksi numerot 100:n.

Mä olen muuten kuullut sellasesta autistisesta miehestä, joka osasi puhelinluettelon ulkoa

Mut siis en mä tiedä lahjakkaista lapsista. Mun on ihan tavallisia, eikä niillä ole vaikeuksia sopeutua porukkaan.

 

[.....]

No, meidän akateemisesti lahjakas 5 vuotiaamme tulee saamaan henk. koht avustajan kouluun joka huolehtii että erityisen viisaalla mutta sosiaalisesti kyvyttömällä lapsellamme piisaa tehtäviä jotka saavat hänen aivonystyränsä kehräämään.

"Matemaattisesti lahjakas, kielellisesti myös, näiden puolesta voisi aloittaa koulun jo kuusi vuotiaana. Kuitenkin sosiaalisilta taidoiltaan huomattavasti jäljessä ikätasoon nähden".

Tossa lasten psykologin lausunto lapsestamme....

 

["Vieras"]

Jos lapsella itsellään on intoa oppia kokoajan uutta ja keskittymiskyky riittää, niin vuotta aikaisemmin kouluun ja kuten täällä on ehdotettukin, niin kielikylpyluokalle!

 

[viisikymppinen isoäiti]

4 vuotias akateemisesti lahjakas lapsi, kylläpä hän sitten onkin nero

 

[kasvattajaäiti]

4 vuotias akateemisesti lahjakas lapsi, kylläpä hän sitten onkin nero

Oikeastaan en edes usko, että kukaan lto on noin typeriä mennyt laukomaan

 

[FreezeCat harmaana]

Mä jotenkin antaisin tuon lto:n maininnan olla ihan omassa arvossaan enkä lähtisi sitä millään lailla edes jatkamaan saati miettimään pitemmälle. Antaa lapsen olla lapsi, kasvaa rauhassa ja kehittyä ilman minkäänlaista ennakkoasetelmaa saati leimaa ja odotusta. Kaikki aikanaan.

Ja mitä sitten aikanaan koulumaailmaan tulee, niin...mikäli lapsesi silloinkin osottautuu tavallista lahjakkaammaksi, niin uskoisin opettajan sen huomaavan ja omalta osaltaan luotsaavan lasta mahdollisesti eriyttävien tehtävien kautta hiukan haasteellisempiin aihioihin, mikäli näkee sen tarpeelliseksi. Mutta näkisin kuitenkin ainakin alaluokilla tuon ryhmäytymisen haasteen suurempana tehtävänä kuin mahdollisen lahjakkuuden tukemisen. Lahjakkuus kun kuitenkin säilyy, vaikkei sen eteen heti teekään töitä. Lahjakkuutta ehtii työstämään ja haastamaan sitten yläluokilta käsin, jolloin lapsi itsekin on valmiimpi paketti, tällaisen ajatuksen olen tässä hiljan lukenut Kari Uusikylän sanomana.

Nyt vain nautitte omasta uteliaasta ja oppimisherkästä lapsestanne ilman tulevaisuuden visioita .

 

["piip"]

Itse ainakin olen kokenut et meillä on vaikeudet nyt noissa suhdepuolen asioissa ja kavereiden kanssa. Paras leikkikaveri on 5 vuotta vanhempi koululainen. Me ainakin yritetään vaan tukea sosiaalisen puolen kehitystä joka voi siis olla tosi vaikeaa kun muut 5 v kaverit ei vaan leiki samoja juttuja. Lapsi onneksi leikkii paljon mutta helposti turhautuu kun muut ei ymmärrä.

Koulua emme aio aloittaa aikaisin, menköön omalla tahdilla, nykyään saa hyvin omatahtisesti opiskella. Älykkyydestä pienillä lapsilla ei voi oikeasti tietä mihin se johtaa, voihan olla että 10 vuotiaana on ihan ikätasoinen.

 

["oho"]

"Akateemiset taidot" on aivan yleinen termi, jolla kasvatusalan ammattilaiset ja psykologit tarkoittavat lukemiseen, kirjoittamiseen, laskemiseen ym. liittyviä taitoja. Erotuksena siis esim. sosiaalisista taidoista.

Oudolta kyllä kuulostaa tuo etukäteisoletus, että turhautuisi pahasti koulussa. Itselleni aikoinaan lukuaineet olivat peruskoulussa helppoja, mutten todellakaan ryhtynyt häiriköimään sen vuoksi. (Tunnistin kirjaimet alle 2-vuotiaana ja opin lukemaan 4-vuotiaana.) Meidän tokaluokkalainen oli ensimmäisen vuoden vähän turhautunut helppoihin tehtäviin, mutta toisella luokalla on jo selvästi vaativampia tehtäviä. Itse suosisin ainakin lähikoulua siksi, että lapsi voi kulkea sinne itsenäisesti ja koulukaverit asuvat lähellä. Paljon on kiinni opettajasta ja luokkakavereista, eikä niitä oikein voi valita.

 

[vieras2]

Kielikylpy on ihan eri asia kuin kielikoulu. Mä kannatan nimenomaan tuota jälkimmäistä.

Ap suhtautuu mun mielestä tosi asiallisesti tähän hänen lapsensa taitoihin, toisin kuin osa täällä.

 

[Lahjakkaan lapsen äiti]

Tämä on taas niin suomalainen tapa suhtautua asiaan! Jos lapsi on lahjakas niin älkää vaan kertoko kenellekään. Esim kiinalaisista lapsista yritetään väkisin tehdä lahjakkaita kovalla työllä. Meillä vaan korostetaan että kaikkien tulisi olla samanlaisia!!!

Jos lapsi on lahjakas niin silloin pitäisi tukea niitä kiinnostuksen kohteita muita osia unohtamatta. Mielestäni on hienoa, että lto on ottanut asian puheeksi.

Terveisin äiti, joka usein jättää kertomatta mitä oma 4v osaa tai mistä neiti on kiinnostunut Lähinnä siksi etten jaksa sitä ihmisten hämmästelyä ja epäluuloisuutta. Lapsen kanssa tutkimme kyllä yhdessä maailmaan hänen toiveidensa mukaan...

 

["Tiksu"]

Myös minä jätän kertomatta mitä lapseni osaa, sillä en jaksa työkavereitani, joiden eskarilaiset osaavat kirjaimet, ja lukea hieman, laskea kahteen sataan, oma lapseni on vähän alle neljä ja osaa ne... No ei osaa/halua ajaa pälkupyörällä ja sosiaalisesti on hieman arka..

 

[Ken guru]

[QUOTE="Tiksu";28948932]Myös minä jätän kertomatta mitä lapseni osaa, sillä en jaksa työkavereitani, joiden eskarilaiset osaavat kirjaimet, ja lukea hieman, laskea kahteen sataan, oma lapseni on vähän alle neljä ja osaa ne... No ei osaa/halua ajaa pälkupyörällä ja sosiaalisesti on hieman arka..[/QUOTE]

En tiedä ymmärränkö pointtisi, mutta jokainen lapsi on yhtä arvokas. Ei osaamisilla ole sen kanssa mitään tekemistä. Ei siis kannata hermostua kenenkään osaamisista/osaamattomuuksista.

 

[anna obrien]

Täällä on monesti sanottu se tärkeä seikka että oikeasti älykkäämpi ei kärsi vaikka olisi tavallisessa luokassa. Sen sijaan jos normaali tai ns. juuri sellainen pikkunero laitetaan erikoisluokkaan voi siitä olla haittaa. Lapsesi (tai muut vastaavat) voivat kylläkin hyötyä juuri lisätehtävistä ja siitä että kotona tuetaan lapsen erikoisuutta, oli se erilaisuus minkälaista tahansa. Teillä voitaisiin juuri matematiikkaa ja kieliä tukea mahdollisuuksien mukaan. Kielien osaamisesta on paljon hyötyä tulevaisuudessa ja lapsesi saa arvokkaan lahjan jos hänen kielellistä lahjakkuuttaan tuetaan jo varhain.

Ekäi sinun tarvitse hävetä tai piilotella lapsesi taitoja, ole ylpeä vaan jos siltä tuntuu! Jotkut vanhemmat ottavat itseensä sen mitä lapset osaavat koska luulevat että kaikki johtuu vanhempien kyvystä olla vanhempi, mutta eihän siitä ole pelkästään kyse.

 

[jdekk]

Lahjakkaalle lapselle VOI olla haitallista joutua tavalliseen luokkaan. Tai sitten ei. Se kun riippuu mm. opettajasta, vanhemmista ja lapsen omasta luonteesta.

Olen itse ollut lahjakas lapsi ja peruskoulu ei tehnyt mulle hyvää. Lisätehtäviä ei silloin koulussamme tunnettu, vanhemmat eivät puuttuneet koulunkäyntiin tai luoneet mitään haasteita. Duunareina olivat tyytyväisiä kun toin kotiin hyviä arvosanoja, vaikka en lukenut juuri koskaan. Lukiokin meni vielä lorvien, mutta yliopistossa iski karu arki, kun ei työtä tekemättä pärjännyt. Luulin olevani liian tyhmä yliopistoon ja suunnittelin alan vaihtoa mutta ammatinvalintapsyka ilmoitti teettämiensä testien jälkeen mun olevan älykäs. Asiaa käsiteltyäni ja sisäistettyäni paljonko töitä vaaditaan tutkintoon sain opintoni tehtyä loppuun.

Minusta peruskoulu teki alisuoriutujan, koska ikinä ei tarvinnut ponnistella minkään eteen. Sen opin kyllä hyvin, miten istutaan hiljaa ja ajatellaan omia juttuja sillä aikaa kun muut jankkaavat samaa asiaa ties monettako tuntia. Hitaimpien mukaan kun edetään, niin nopeasti oppivat kyllä turhautuvat ilman lisähaasteita.

Omat lapseni ovat myös ns. akateemisesti lahjakkaita. Vanhempi on koulussa ja hänellä on loistava opettaja, joka huolehtii ettei luokassa tarvitse turhautua. Kuopus on pk:ssa ja keskittyy vielä lähinnä leikkimiseen

Meillä ei pikkupaikkakunnalla ollut vaihtoehtoja koulun valinnassa, mutta isommassa kaupungissa olisin saattanut laitaa muksut kieli/matikkaluokalle, jos siitä ei muuten olisi ollut kohtuutonta vaivaa (kuten pitkiä matkoja)