paranoidista skitsofreniaa , ei ole mitään sairaudentuntoa hällä. Lisäksi voimakkaasti uskonnollinen.
Muistan aina äidin kohdelleen minua oudosti, esim ei ikinä halunnut halata kun mulla oli isommat tissit kuin hänellä ym naurettavuuksia.
Vasta kun sain oman lapsen, ne insestimuistot tuli pintaan, eka luulin vaan että pahoja unia mutta niiden jälkeen aloin todella muistaa. Mun terapeutti on ollu siitä fiksu ettei ole kysynyt niistä mitään, ettei vahingossakaan tule johdatelleeksi mua.
Psykoterapiaa suositeltiin mullekaiken kokemani jälkeen mutta se on niin tiivis ja raskas kokemus ettei musta ole siihen ollut, ainakaan vielä. Elämäni kuitenkin menetin tuon myötä, aloin saada hirveitä kidutuspainajaisia joissa pikkuvauvoja raiskataan ja mun on pakko katsoa, sitten tuli unettomuus, paniikkihäiriö, ihmispelot, masennus jota lääkitsin tyhmyyksissäni alkoholilla ja päädyin lopulta sekakäyttäjäksi.
Sekoamiseni seuraksena tuli ero, lapsi isälleen. Tapaan lasta silloin kun "voin" = pää kestää sen verran esittää reipasta etten ala vollottaa lapsen nähden. Kaipaan häntä joka solullani, minun ihana täydellinen tyttäreni!! Mutta siitä olen kiitollinen että hänestä pidetään kyllä hyvä huoli. Eksäni uusi vaimo on lapselle todella ihana.
Itsemurha pyörii päässä joka päivä.
Anteeksi ap, ei musta ollut vertaistukea. En vaan pystynyt lopettamaan kirjoittamista kun kerrankin tätä aihetta joku sivusi.
Voimia sinulle ja toivon sulle ihanaa elämää vielä edessä.