Ok.Ei ollut mummeliisa, hän oli jo muistaakseni silloin viisikymppinen ja oli lapsenlapsia? Tämä omi nuorempi ja oli myös fb-kaverini. Oikea nimi alkoi M:llä.
Katso alla oleva video nähdäksesi, kuinka asennat sivustomme verkkosovellukseksi kotinäytöllesi.
Huomio: Tämä ominaisuus ei välttämättä ole käytettävissä kaikissa selaimissa.
Ok.Ei ollut mummeliisa, hän oli jo muistaakseni silloin viisikymppinen ja oli lapsenlapsia? Tämä omi nuorempi ja oli myös fb-kaverini. Oikea nimi alkoi M:llä.
Hän oli aidosti ihana ihminen. Todella surullista. Mihin hän mahtoi kuolla?Oliko Aurinkokunta se jolla oli paljon lapsia, muistaakseni 11 kpl? On kuollut jo vuosia sitten.
Ap
Kiva siis!Muistan sinut, kova kun olet vielä täällä!
Ap
Tuossa edellä olikin vastaus. Todella surullinen juttu!Hän oli aidosti ihana ihminen. Todella surullista. Mihin hän mahtoi kuolla?
Ikävää että olet tuota mieltä. Mulla on kuitenkin jo mies joka rakastaa minua tällaisena niin ei ole väliä.Höpö höpö.
Ikävää että olet tuota mieltä. Mulla on kuitenkin jo mies joka rakastaa minua tällaisena niin ei ole väliä.
Ap
Persoonallisen näköiset ihmiset ovat toisten mielestä kauniita ja toisten mielestä vähemmän kauniita.Oi Kiitos! Olen persoonallisen näköinen, minua on aina sanottu samaan aikaan rumaksi ja kauniiksi. Mutta tällä pärstävärkillä mennään.
Ap
Ei ollut punaiset korkkarit, mulla on mielestäni ollua oma pärstä aina kaikkialla, en kyllä satavarma ole.Oliko sinun avatarisi punaiset korkkarit? Vai sotkenko johonkin toiseen? Aurinkokunnankin muistan, jossain vaiheessa huhuttiin tuosta kuolemasta palstallakin.
Joo toi mulla nimenomaan on aina ollut. Kerronpa esimerkin. Minulla oli viikon sisällä kahdet sokkotreffit kolmikymppisenä. Eka mies sanoi heti suoraan järkyttyneensä miten ruma olen, ja sanoi ettei ikinä maailmassa voisi tapailla näin rumaa naista. Seuraavilla treffeillä oli lähes sama asu, meikki ja kampaus. niin mies lumoutui kuulemma heti siitä miten kaunis olen. Huvittavaa oli se, että eka mies joka piti minua rumana, oli itse ruma kuin mikä, ja se joka piti minua kauniina, oli päitä kääntävän komea.Persoonallisen näköiset ihmiset ovat toisten mielestä kauniita ja toisten mielestä vähemmän kauniita.
Joo toi mulla nimenomaan on aina ollut. Kerronpa esimerkin. Minulla oli viikon sisällä kahdet sokkotreffit kolmikymppisenä. Eka mies sanoi heti suoraan järkyttyneensä miten ruma olen, ja sanoi ettei ikinä maailmassa voisi tapailla näin rumaa naista. Seuraavilla treffeillä oli lähes sama asu, meikki ja kampaus. niin mies lumoutui kuulemma heti siitä miten kaunis olen. Huvittavaa oli se, että eka mies joka piti minua rumana, oli itse ruma kuin mikä, ja se joka piti minua kauniina, oli päitä kääntävän komea. Seurustelimme jälkimmäisen miehen kanssa kolme vuotta, ja olemme vieläkin ystäviä, olemme tunteneet ensi vuonna 20 vuotta. Mies pitää minua vieläkin kauniina. Samoin myös ima mieheni pitää. Mutta minua on pojat kiusanneet lapsesta asti rumaksi ja toiset kehuneet miten nätti olen. Uskoisin että lähes kaikilla persoonallisen näköisillä ihmisillä on sama juttu. Muistutin nuorempana Haloo Helsingin Elliä, eiköhän hänellä ole sama juttu, kun on persoonallisen näköinen. Itse olisin toki mieluiten klassisen kaunis, mutta harmi kun naamaa ei saa itse valita niin on mentävä tällä naamalla. Vielä sanon, että miehiä minulta ei ole koskaan puuttunut, nuorena niitä tuli pikemminkin ovista ja ikkunoista, eli kaipa ulkonäköni sitte vetosi useimpiin kuitenkin, tai sitten osalle olin rumana niin helppo nakki. Nyt olen siis 50-vuotias ikälopu jo, eikä sillä ole minulle enää väluä mitä muut ajattelevat.
En tiedä olimmeko fb-kavereita, mutta täällä ainakin olin tosi aktiivinen.Sä olit mullakin facebook-kaverina tai sit tuossa ryhmässä tai kuuluitko säkin meidän p****kerhoon täällä plussalla? En muista missä, mutta olen nähnyt susta useampiakin kuvia silloin nuorempana enkä kyllä tajua miten susta kukaan rumaa saa!
Mut ehkä vahva, peroonallinen ja kunnolla näkyvä tyyli pelottaa tietynlaisia miehiä. Jos, niin hyvä niin, koska siten saa hetkessä karsittua ne vaarallisimmat heput veks.
Minä olen nyt viisikymppisenä onnellisempi ja tasapainoisempi kuin koskaan. Vaikka ikää tulee niin koko ajan sitä vaan muuttuu jotenkin rennommaksi. Silloin ennenvanhaan loukkaannuin haukuista, mutten enää, sanon vaan että voivoi jos en miellytä silmää, ei sillä ole väliä, mulla on tosiaan mies joka rakastaa minua tällaisena kuin olen. <3#38 Kiva kirjoitus. Ajattelen ulkonäköasioista melko samalla tavalla.
Rumaa ihmistä ei ole vielä syntynytkään eikä tule syntymään.
Katsoin illalla Yle Areenalta vuoden 1982 elokuvan Onnentyttö.
Lauloin yhden laulun Irina Milanin mukana.
Ikääntyminen on ihana asia. Elokuvasta nousi mieleeni paljon muistoja.
Joo toi mulla nimenomaan on aina ollut. Kerronpa esimerkin. Minulla oli viikon sisällä kahdet sokkotreffit kolmikymppisenä. Eka mies sanoi heti suoraan järkyttyneensä miten ruma olen, ja sanoi ettei ikinä maailmassa voisi tapailla näin rumaa naista. Seuraavilla treffeillä oli lähes sama asu, meikki ja kampaus. niin mies lumoutui kuulemma heti siitä miten kaunis olen. Huvittavaa oli se, että eka mies joka piti minua rumana, oli itse ruma kuin mikä, ja se joka piti minua kauniina, oli päitä kääntävän komea. Seurustelimme jälkimmäisen miehen kanssa kolme vuotta, ja olemme vieläkin ystäviä, olemme tunteneet ensi vuonna 20 vuotta. Mies pitää minua vieläkin kauniina. Samoin myös ima mieheni pitää. Mutta minua on pojat kiusanneet lapsesta asti rumaksi ja toiset kehuneet miten nätti olen. Uskoisin että lähes kaikilla persoonallisen näköisillä ihmisillä on sama juttu. Muistutin nuorempana Haloo Helsingin Elliä, eiköhän hänellä ole sama juttu, kun on persoonallisen näköinen. Itse olisin toki mieluiten klassisen kaunis, mutta harmi kun naamaa ei saa itse valita niin on mentävä tällä naamalla. Vielä sanon, että miehiä minulta ei ole koskaan puuttunut, nuorena niitä tuli pikemminkin ovista ja ikkunoista, eli kaipa ulkonäköni sitte vetosi useimpiin kuitenkin, tai sitten osalle olin rumana niin helppo nakki. Nyt olen siis 50-vuotias ikälopu jo, eikä sillä ole minulle enää väluä mitä muut ajattelevat.
Täysin samaa mieltä. Ikinä en ole ollut niin onnellinen kuin tänä vuonna.Minä olen nyt viisikymppisenä onnellisempi ja tasapainoisempi kuin koskaan. Vaikka ikää tulee niin koko ajan sitä vaan muuttuu jotenkin rennommaksi. Silloin ennenvanhaan loukkaannuin haukuista, mutten enää, sanon vaan että voivoi jos en miellytä silmää, ei sillä ole väliä, mulla on tosiaan mies joka rakastaa minua tällaisena kuin olen. <3