Onko täällä raiskauksen/hyväksikäytön uhreja?

[ahdistunut elämään]

Minua on käytetty seksuaalisesti hyväksi kun olin 12 v ja kerran minut on pakotettu seksiin, silloin olin 14 v. Aluksi mulla ei ollu ongelmia tapahtumien suhteen, en muista olisinko edes kunnolla itkenyt ja raivonnut. Nyt olen 20 v ja kaikki ne muistot on palannu mieleen, ja olen päivä päivältä ahdistuneempi. Seksi ei kiinnosta, seksi tuntuu jotenkin, ällöttävältä? Joskus harvoin kun siitä nautin, tulee syyllinen olo. Oma mieheni ällöttää minua, joskus tunnen häntä kohtaan vihaa, ihan kuin hän olisi minua käyttänyt hyväksi, näen hänessä samoja piirteitä mitä oli minua hyväksikäyttäneellä miehellä Pelkään että eroamme, koska olen tulossa hulluksi! Minähän rakastan miestäni, miksi silti tunnen häntä kohtaan näin. Pitäisikö mennä psykologille, ja siis mistä kautta haen apua?

 

["aloittaja"]

niin olisin kysnyt teidän kokemuksianne, miten nämä tapahtumat ovat vaikuttaneet teihin?

 

[Leukistinen aksolotli]

Pitäisi mennä. Soita tukinaiseen, numeron löydät netistä. Tukinaisen keskustelukäynnit on ilmaisia.

 

[on...]

aikoja sitten raiskattu, tosin aikuisena. yli kymmenen vuotta sitten. samalla tavalla piilotin ne tunteet itseltäni, nyt vasta ne alkaa tulla esille, psykoterapian avulla. tunteita täytyy käsitellä, suosittelen todellakin terapiaa! sanoisin että kannattaa mennä mielenterveystoimistoon(?) psykiatrille, jonka luona pitää käydä 3kk ajan, hän voi kirjoittaa suosituksen psykoterapiaan, sitä kautta voi saada kelakorvauksen hoidosta. toki varmaan tavallinenkin psykologi voi auttaa, mutta tuollainen trauma on niin vaikea käsiteltävä että melkein kannattaisi satsata heti kunnolla, jos sinulla on nyt voimia ja motivaatiota hoitaa itseäsi. yksityisesti saa toki mennä minne tahansa, mutta kallista on, oma terapeuttini veloittaa 75€/kerta, josta kela korvaa 45€. toivon todella että saat sen avun mitä tarvitset, voimia!

 

[palasina]

Isäpuoli aloitti kopeloimisen kun olin 9-v. Sitä tapahtui useita kertoja, aina kun jouduin menemään viikonlopun viettoon hänen luokseen. Siinä 12-vuotiaana en enää suostunut tapaamaan häntä.

 

["aloittaja"]

Ajattelin että pääsinpä helpolla alussa, sitten tapasin nykyisen mieheni ja kerroin hänelle näistä, hän sanoi että minulla tulee joskus ehkä vuosien päästä vasta nousemaan pintaan nämä, että käsitellä joudun ne tapahtumat vaikka mikä olis, ja minä väitin olevani kunnossa, no nyt se sitten tapahtui. Varmaan sekin kun sain lapsen vuosi sitten niin aloin ajatella asiaa. Mulla on niin vaikea hakea apua, soittaa johokin. En tiedä miten pitäs toimia mutta kai se on pakko nyt hakea apua koska en pärjää enää yksin. Ukkokin kohta lähtee varmaan litomaan

 

["aloittaja"]

Mutta kertoisitteko vielä että mitä teille tuli näistä ikävistä tapahtumista? siis esim kun minulla ei haluta enää, ja tuntuu että alan vihata seksiä, ja sitten se että oma mies jotenkin ällöttää ja inhottaa ja joskus tunnen häntä kohtaan vihaa...
Mietin vain että kuuluvatkohan nämä tuohon vai tunnenko muuten vain näin...

 

[palasina]

[QUOTE="aloittaja";23032896]Mutta kertoisitteko vielä että mitä teille tuli näistä ikävistä tapahtumista? siis esim kun minulla ei haluta enää, ja tuntuu että alan vihata seksiä, ja sitten se että oma mies jotenkin ällöttää ja inhottaa ja joskus tunnen häntä kohtaan vihaa...
Mietin vain että kuuluvatkohan nämä tuohon vai tunnenko muuten vain näin...[/QUOTE]

En ole ikinä kertonut asiasta kenellekään, tapahtumista on 20v aikaa.
Seksi ei maistu. Tunnen kamalaa vihaa isäpuolta kohtaan. Olen ajatellut että kykenen ehkä puhumaan asiasta sitten kun hän joskus kuolee.

 

[on...]

tuosta avun pyytämisestä, saisitko miehesi soittamaan puolestasi jonnekin? kyllähän tuota on pakko käsitellä, tiedostat sen selvästi itsekin. sinua taitaa pelottaa siksi että sen ääneen sanominen ammattilaiselle tekee siitä jollain tavalla enemmän "totta"? minulla kesti vuosi ennenkuin sain kirjoitettua sanan raiskaus, en ole sitä edelleenkään sanonut ääneen. puheella ja sanoilla on todella suuri voima!
onhan se selvä että tuollainen asia vaikuttaa ihmissuhteisiin, siinähän on lapsen luottamus muihin ihmisiin tuhottu täysin. sirpaleina. epä-ehjänä. kaikki asiat, etenkin traumat, vaikuttaa siihen miten aikuisena kokee elämänsä, itsensä, arvokkaaksi.

 

[Naavis]

13-vuotiaana ja aikuisiässä uudelleen. Molemmissa tapauksissa ihminen, jonka tunsin. Päästin tilanteen (tämän masennuksen, uupumuksen ja muistojen nousun yksin) niin pitkälle, että sairastuin POST-traumaattiseen stressiin ja lopulta yritin itsemurhaa. Apua varmaan kannattaa alkaa hakemaan. Tilanne voi kehkeytyä vakavaksikin. Missään nimessä pelkkä pakotettu unohtaminen ei ole hyvä ratkaisu.

 

[Rokkaava KyborgiKarpalo]

juu, mä kyllä seurustelin ko tyypin kanssa minkä takia tuntuu niin oudolta sanoa mut jos mä sanon "ei, en halua" ja toinen vaan väkisin niin.... :/
siit on aikaa jo n 10 vuotta mut en oo päässy eroon tai sinuiks asian kanssa. oon käyny juttelemassa ja yleensäkin oon avoimesti puhunu koko asiasta mut ei auta mikään ja mustaki tuntuu et mun mies muistuttaa sitä tyyppiä. ulkoisesti.

 

[Naavis]

Seksi oli tosiaan jossain vaiheessa todella ongelmallista. Keho tunki esiin traumoja. Paniikki, lamaannus, likaisuus, ahdistus, kaikki tunki esiin tilanteissa, joissa piti olla intiimisti toisen kanssa. En tiedä miksi harrastin seksiä, ehkä pitääkseni meidän kiinni edes jossain normaalisuudessa. Koska vaikka keho ja mieli eivät täysin sitä suostuneet uskoa, niin yritin vakuutella itselleni olevani turvassa. Ei se nautittavaa ollut. Kamalaa. Pahensi varmaan tilannetta sekin.