Onko tämä aivan normaalia??

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja väsynyt
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

väsynyt

Vieras
Kun oon niin väsynyt ton 1vee 3kk lapsen kans... Onko niillä tähän aikaa joku uhma vai mitä tää voi olla,kaikki kielletty tehdään,peräjälkeen paikasta toiseen,minne on kielletty,kun koitat antaa jotain toista tekemistä tilalle,lentää se saman tien mäkeen tai sit suuttuu niin että menee aivan punaseksi ja pidättää henkee tai alkaa huutaa.. ja uudestaan vaan ku pääsee irti.. syömisestä ei tuu mitään kun touhutaan kaikkee muuta päydässä,kaadetaan maitoo töydälle tai kiekotetaan muuten vaan ja pidetään ruoka suussa,posket vaan on lommolla tai sitten ne syljetään pitkin lattioita ja nauretaan päälle kun kiellät. joskus otan pikkasen niskavillasta kiinni,siis en tukista vaan ihan vaan koitan sinne kiharaan,taas suututaan tai huudetan pää punasena,ja silti ei auta,suuremmalla vimmalla vaan pahoja tekemään. Ku tuntuu että tuota sais vaan kieltää kaiken aikaa,mitään "sallittua"ei oo kiva tehdä :ashamed: Hetkeäkään ei oo paikoillaan,ihan oikeasti,ei sekuntiakaan,et ehtis jollain vaikka leikkiä siinä lattialla,vaan jo mennään taas,koko aika tepastelee eestaas,aina on ollu vilkas,sylissä ei viihdy yhtään ja jos koitat pitää,ei mee ku hermot. kauheeta vinkumista ja vanumista,ku tuntuu että mikää mitä koitat,ei oo hyvä,mä en kertakaikkiaan keksi enää mitä mä sille keksisin.. ja mitä mä sen kans teen.. ja ku ei yhtään yksin voi olla,mitän tuskaa ei oo ku vieres kökötän,mut jos vähänki meinaan keskittyä johki muuhun ku häneen,roikkuu heti pultussa tai sitten mennään jonneki "kiellettyyn"hommiin. Je siitä ei oo kyse ettei tietäs mikä on kiellettyä ja mikä ei,jos ei tiedä ni sitte se ei koskaan opi mitään..... Mä alan oikeesti olla ihan loppu,kun pitäs huusholliaki yrittää pitää pystys ja muuta... :ashamed:
 
Jatkan vielä.. Kun se "itku" ei siis ole mitään oikeeta itku vaan semmosta ärjymistä ja huutoo,itkee oikeesti tosi harvoin,lujaa saa ottaa kipeetä esim kaatuessa että itkee oikein kunnolla.. Ja vielä lisäksi on tuo lyöminen,lyö mua naamaan,kielloista huolimatta,aina vaan,uudestaa ja uudestaan,ja nauraa päälle.. Joskus tekis mieli tukistaa oikein kunnolla tai antaa kunnon selkäsauna :( :ashamed: Alkaa jo luovuttaa sen kans,tehkööt mitä huvittaa,ei kiinnosta,hajottakoot telkut ja kirjahyllyt ja kaikki tavarat,aivan sama.. :ashamed:
 
Meillä oli ihan samanlaista viime joulukuussa kun poika oli 1v4kk. Jokainen päivä alko raivarilla ennen puuroa ja raivareita tuli muutenkin pitkin päivää. Kannattaa koittaa laittaa koti niin, että ei ole vaarapaikkoja ja tartte olla koko ajan kieltämässä. Voi myös koittaa sanoa lapselle välillä, että jätä rauhaan, anna olla, jos ei sanan käyttö alkaa tympäistä. Ton ikäinen lapsi kerjää huomiota sillä, että tekee kiellettyjä asioita, se menee kyllä ohi ja lapsi oppii ettei kukkiin saa koskea jne. Tsemppiä ja jaksamista!
:hug:
 
Kuulemma on normaalia. Luin juuri joku aika jostain oliko Jari Sinkkosen kirja, että 1-2v lapsella sellaiset kehitysvaiheet että erityisesti äiti on lujilla. Että oikeasti tulee sellaisia aikoja että sitä yrittää vaan pysyä hengissä. Niin lujaa ottaa tunnepuolelle... Onko sulla mahdollista antaa lapsi isän hoidettavaksi aina joskus tai vaikka heti niin että kokeilisit rauhassa oloa. Ja sit siinä kirjassa sanottiin että älä äitinä välitä jos kaikki muut näyttää tulevan helposti toimeen lapsen kanssa - sillä äidistä ne yrittää itsenäistyä, ei esim mummosta! Äidissä tunteet on kiinni ja pitää ollakin...

Mulla tänään repes töissä itku ihan muusta syystä mutta sitten tajusin että olen tosi väsynyt. Oma itte on niin hukassa tai kiinni lapsessa (poika 1v8kk). Olen puoleksi töissä ja takana just 3 viikkoa kotona. Samalla on hirveä ikävä lasta ja samalla huomaa että haluaisi jotain "aikuisten kivaa" pitkästä aikaa... :attn:
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 10.08.2006 klo 14:00 väsynyt kirjoitti:
Kun oon niin väsynyt ton 1vee 3kk lapsen kans... Onko niillä tähän aikaa joku uhma vai mitä tää voi olla,kaikki kielletty tehdään,peräjälkeen paikasta toiseen,minne on kielletty,kun koitat antaa jotain toista tekemistä tilalle,lentää se saman tien mäkeen tai sit suuttuu niin että menee aivan punaseksi ja pidättää henkee tai alkaa huutaa.. ja uudestaan vaan ku pääsee irti.. syömisestä ei tuu mitään kun touhutaan kaikkee muuta päydässä,kaadetaan maitoo töydälle tai kiekotetaan muuten vaan ja pidetään ruoka suussa,posket vaan on lommolla tai sitten ne syljetään pitkin lattioita ja nauretaan päälle kun kiellät. joskus otan pikkasen niskavillasta kiinni,siis en tukista vaan ihan vaan koitan sinne kiharaan,taas suututaan tai huudetan pää punasena,ja silti ei auta,suuremmalla vimmalla vaan pahoja tekemään. Ku tuntuu että tuota sais vaan kieltää kaiken aikaa,mitään "sallittua"ei oo kiva tehdä :ashamed: Hetkeäkään ei oo paikoillaan,ihan oikeasti,ei sekuntiakaan,et ehtis jollain vaikka leikkiä siinä lattialla,vaan jo mennään taas,koko aika tepastelee eestaas,aina on ollu vilkas,sylissä ei viihdy yhtään ja jos koitat pitää,ei mee ku hermot. kauheeta vinkumista ja vanumista,ku tuntuu että mikää mitä koitat,ei oo hyvä,mä en kertakaikkiaan keksi enää mitä mä sille keksisin.. ja mitä mä sen kans teen.. ja ku ei yhtään yksin voi olla,mitän tuskaa ei oo ku vieres kökötän,mut jos vähänki meinaan keskittyä johki muuhun ku häneen,roikkuu heti pultussa tai sitten mennään jonneki "kiellettyyn"hommiin. Je siitä ei oo kyse ettei tietäs mikä on kiellettyä ja mikä ei,jos ei tiedä ni sitte se ei koskaan opi mitään..... Mä alan oikeesti olla ihan loppu,kun pitäs huusholliaki yrittää pitää pystys ja muuta... :ashamed:


Sä vei sanat suustani,olisin itse voinut kirjoittaa saman tekstin :hug:
 
pistä poika valjailla kiinni syöttötuoliin jos teet esim. keittiös jotain kuten tiskikoneen tyhjennystä tai jotain sellasta lyhytaikasta hommaa. Ei siis tunniks kiinni poikaa vaan korkeintaan 10 min. niin et saat jotain tehtyä. Anna sille joku homma siihen kuten palapeli tai kirja tai joku lelu ni on jotain tekemistä. Jos huutaa ni sit huutaa, ootpahan siinä vieres vahtimas ettei satutua itteensä mut kuiteski saat ees jotain tehtyä. Jos vikisee ja vinkuu eikä oikeesti itke ni ole huomioimatta. Kuulostaako hyvälle keinolle?
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 10.08.2006 klo 21:26 pipsa kirjoitti:
pistä poika valjailla kiinni syöttötuoliin jos teet esim. keittiös jotain kuten tiskikoneen tyhjennystä tai jotain sellasta lyhytaikasta hommaa. Ei siis tunniks kiinni poikaa vaan korkeintaan 10 min. niin et saat jotain tehtyä. Anna sille joku homma siihen kuten palapeli tai kirja tai joku lelu ni on jotain tekemistä. Jos huutaa ni sit huutaa, ootpahan siinä vieres vahtimas ettei satutua itteensä mut kuiteski saat ees jotain tehtyä. Jos vikisee ja vinkuu eikä oikeesti itke ni ole huomioimatta. Kuulostaako hyvälle keinolle?
No siinä vaiheessa sen aika menis rimpuiluun niiden valjaiden kans,ei pelit ja vehkeet kiinnostais. Se kun ei tosiaan yhtään olis paikoillaan,ei sylissä,ei missään. Nukkuessaanki ku vähänki havahtuu,alkaa kiekottaminen ja veivaaminen,ja sitte herää siihen iteki loppuviimein.. ja unille mentäessä ein voisi kuvitellakaan että jäisi sinne makoileen ja oottamaan nukahtamista,rumbaa sielä ihan viimeseen asti,kunnes sammuu ja kaatuu siihen sijoilleen...
 
Haittaako tuo jos rimpuilee valjaissa? Kunhan ei vaan kaadu tai muuten satuta itteensä ni tuskin haittaa rimpuilu ja huuto? Sun tarvii ottaa tiukemmat otteet sananmukaisesti sit käyttöön jos et saa sitä ollenkaan pysähtymään. Jos hänen kaikki aika menee hyppäämiseen ja koheltamiseen eikä pysähdy sinua kuuntelemaan tai pysähtymään esim. kun torut niin sinun hänet on pysäytettävä. Oletko kuullut holding - otteista? Yleensä käytetään isommilla lapsilla mut jos vauhti on tuota rataa ettei pysähdy ollenkaan niin minä tekisin näin: Kun lapsi on tehnyt jotain pahaa eikä pysähdy niin ota hänet syliin päättäväisesti, tiukasti mutta tietenkin häntä satuttamatta. Kun istut tukevasti, otat hänet siis syliin ja laitat hänen jalat sinun jalkojesi väliin ja otat niistä tiukan otteen. Hänen kädet ristiin rinnan päälle ja otat päättäväisen halaus otteen. Lapsen selkä on siis sinuun päin. Siinä hän voi sitten rimpuilla pääsemättä mihinkään kunnes rauhoittuu. Ole itse rauhallinen äläkä puhu muuta kuin että " pääset pois kunnes olet rauhoittunut". Hiki siinä tulee, mutta älä luovuta. Kuulostaako hurjalta?
 
Normaalilta kuulostaa, tosin ehkä teillä on vaan vilkkaampi lapsi. Kuulostipa ristiriitaselta :headwall: :D No joo, sitä vaan meinaan ettei paikallaan olla meilläkään. Joskus lukee tai tekee palapeliä hetken, mutta eihän se tietenkään sillon ole kun äidillä olisi hommia.

Ulkoilu auttaa. Sit on vaan kannettava pihalta sisään kun ei haluasi tulla. Mut sit maistuu ruoka ja saattaa saada kiltisti päiväunille. Omaa tahtoa löytyy ja kovasti suututtaa jos ei jotain saa.

Toi holding-ote epäilyttää mua vähän. Tuntuu taapero olevan vielä liian pieni ymmärtämään mistä on kyse.
 
Tutulta kuulostaa myös, vaikka teillä vielä pahempi. Itse olen kävellyt pois vierestä ja ollut huomioimatta kun oikeen kiukkuaa. Mikäli syöminen menee ihan pelleilyksi oon ottanu pois syöttiksestä ja taas ollu vähä aikaa vähemmällä huomioimisella. Yleensä huutaa hetken, mut ku tajuu et turhaa ni lopettaa. Meillä menee yöunille nykyään suht hyvin ku iskä vie, mut päikkärit onki nykyään aika tappeluu. Itse en joka asiaan puutu, olen vaan poistanut vaarallisemmat ja arvokkaammat esineet/tavarat. Laatikot tutkii ja kaapit enkä siihen juuri puutu jos ei rupea jauhopusseja urakalla levittämään. Eilen neiti juoksi mannaryynipussin kanssa karkuun ku olin tiskaamassa ja erehdyin lausumaan naurettavan sanan EI. Pussin sisällön kumosi keskelle olohuoneen lattiaa. :kieh:
Hermot toisinaan aika koetuksella, mutta toistaiseksi pärjätty näin. Älä luovuta vaikka tuntuu välillä epätoivoselta.
 
Mulla ois myös yks hyvä keino, hanki leikkikehä. Se keittiöön ja lapsi sinne tavaroiden kanssa. Olet itse vieressä ja saat jotain tehtyä. Meillä on kehä ja siellä ovat vuorotellen tarpeen mukaan 1,7 v ja 6kk ikäiset pojat. Tosin tämä vanhempi poika ei ihan noin menijä ole, vaikka vilkas onkin. Kehässä lapsi ei ole niin sidottu kuin syöttötuolissa, eikä satuta itseään niin helposti. Jos vain ei kiipeä yli (mikä lienee aika vaikeeta).
 
Kuulostaa tutulle! Ihan kuin meidän perheestä. Toivon todella, että neidillä on vain joku vaihe menossa... Iltaisin nukkumaan menokin on parin viikon aikana muuttunut pelleilyksi. Aikaisemmin meni itse sänkyyn sadun ja pesujen jälkeen ja nukahhti sinne hetken perästä. Nykyään menee sänkyyn mutta pomppii sieltä pois vähän väliä tai laulelee ja huutelee sekä tirisee vähän väliä. Joskus saattaa kaksikin tuntia mennä näin ennen kuin nukahtaa. Ja oikeasti näyttää väsyneelle, kun menee sänkyyn ja itsekin haluaa nukkumaan, mutta ei vaaan meinaa nukahtaa... välillä kyllä meinaa hermot mennä totaalisesti... huhhuh.. Täytyy vaan ajatella, että se kuuluu ikään ja menee ohi.

Ruokaillessa myös pelleilyä ja parin lusikan jälkeen maha on muka täynnä. Yleensä pääsee lattialle saman tien syöttötuolista, jos show alkaa. Eiköhän nuo tuon ikäiset kumminkin syö sitten kun on oikeasti nälkä :) .

Meillä myös hyväksi todettu on jäähyaitio eli oma sänky. Jos tekee jotain kiellettyä, määrätään jäähylle...(ajatus että jäähyaika on minuutti per ikävuosi). Yleensä menee itse sänkyyn, kun sanotaan etttä on jäähyn paikka. SIellä rauhoittuu ja joskus näyttää oppivan, mutta ei aina... Joskus riittää onneksi jo pelkkä varoitus :D

Mutta ennenkaikkea voimia muille samanikäisten täystuhojen vanhemmille! :hug: :D
 
Anteeksi että sanon näin mutta ihanaa kuulla että muillakin on rankkaa näitten taaperoitten kanssa. Välistä kun tuntuu että kaikkien muitten lapset käyttäytyy. Meidän 1v 5kk mimmi on kyllä välistä tosi kiltti ja söpö, mutta sitten tulee niitä mahdottomia raivareita kun ei saa niinkuin haluaa. Ja sellaista hulvatonta kiljumista ja huutoa joka kuuluu kilsan päähän. Hän on hyvin touhukas ja itsepäinen ja haluaa olla kaikessa mukana. Eli välistä se on yhtä tuskaa kun yrittää saada jotain tehtyä.

Yksi mielestäni hyvä keino on yrittää antaa lapsen olla mukana katsomassa kun tekee jotain. Esim kun teen ruokaa niin nostan tytön välillä pallille ja annan vaikka sekoittaa vispilällä tai lötträillä tiskipöydän luona. Olenhan minä siinä vieressä ja saan just napattua kiinni jos meinaa pudota. Silloin kantsii tietenki muistaa että sotkua saattaa tulla, mutta mielummin pikkaisen sotkua kun se että tyttö seisoo ja repii lahkeestaa/hameenhelmasta ja kitisee ja ulisee. Tosin palli on sitten aina nostettava vääriten päin apupöydälle kun ollaan valmiita muuten hän menee vääriin paikkoihin ja saataa kaatua tai saada käsiinsä jotain sellaista joka ei ole hyvästä.
Ja mielestäni kaikkea ei kannata kieltää, tietysti on niitä asioita joita pitää kieltää, mutta anna välistä tehdä jotain joka vähän sotkua aiheuttaakin ... voitte sitten "yhdessä" siivota ne pois. No vielä tässä vaiheessa ei nyt niin paljon yhdessä siivota, mutta yritän kuitenkin pitää sitä yllä että se jossain vaiheessa sitten onnistuisikin.
Ja muista kehua, kun hän auttaa sinua jossain keittiöpuuhissa niin sanoa että ai ku hienosti vispaat, vaikka vähä´n menee yli reunuksin. Aina kun vähänkään on aihetta niin muista hymyillä ja kehua, lapsi rakastaa sitä ... ja pian saatatkin huomatakin että rakas lapsesi tekeekin enemmän hyviä asioita jotta saisi "hyvää huomiota".
Niin ja tuo ulkoilu on ainakin meillä se paras lääke, siellä unohtuu kaikki huoli ja mammankin hermot saa levätä. Ronja rakastaa tutkia kukkia ja tupakantumppeja ... ai kuinka ihanaa. Nykyyään kuitenkin istutetut kukat saavat olla aika hyvin rauhassa mutta tumppien viehätyksestä ei tunnuta päästä eroon, enpä jaksa kieltää enään ... kunhan ei suuhun tunge.
En muista mitä sanoit teidän öistä, ovatko nekin hankalia ... pidin itse unikoulun Ronjalle. Se oli ihan kauheeta, mutta lopulta voipi sanoa että aika vähällä selvittiin ... suosittelen. Ensimmäisenä iltana itki reilu puoli tuntia, seuraavana 15 min ja sitten taisi jo mennä 5-10 minuutilla. Nykyään se menee vähän vaihdellen, varsinkin jos olemme olleet mökillä välillä missä rutiinit ovat erit. Mutta en poikkea jutuista, luen sadun, ronja sammuttaa valot, nostan hänet pinnikseen ja silitän ja toivotan hyvää yötä. Joskus mimmi itkee kun lähden joskus ei, mutta menen silti huoneesta pois. Heräilee kyllä yöllä kerrasta viiteen kertaan mutta yleensä en mene sinne, en ainakaan heti. Jos itku ei hellitä niin käyn silittämässä ja lähden pois vaikka itku jatkuu ... kyllä se parin minuutin päästä loppu ja mimmi nukkuu jo taas. Aamulla kun hän herää puoli kuuden - kuuden aikaan niin haen hänet meidän sänkyyn ja seillä nukumme sitten vierekkäin. Suosittelen siis unikoulua se ainakin tepsi hyvin meille, mutta ei se tietenkään kaikille ole se hyvä ratkaisu ... kaikkien on päätettävä itse mikä hänen lapselleen on hyväksi.

Nyt ei enää tule muita niksejä mieleen. Ja väsymys on minullakin aivan karseeta. Odotan toista lasta jonka tulisi syntyä syyskuun alussa. Mies on laivalla töissä, viikon poissa ja viikon kotona. Mutta se viikko kotona on oikeestaan viikko mökkiä byggaamassa. Eli kesä on ollut kaikin puolin raskasta. Tuntuu niinkuin olisi yksinhuoltaja parisuhteessa, tämäö 24-7 rytmi on ollut tosi rankkaa. Siksi olenkin varmaan hellittänyt kieltämisiäni ja kehitellyt sitä sun tätä, on muutaman kerran tullut vastaan se juttu että ei enää mitään väliä mitä teet ja niin pois päin. Ai niin siitä ruokailu hommasta, olen muutaman kerran tehnyt niin että kun syöminen ei tahdo onnistua niin otan lautasen pois ... enkä anna mitään herkkua ennen kun on seuraava ruokailu. Joinain päivinä ruoka on ehkäpä jäännyt tosi vähään, mutta sitten se on niin. Ei se lapsi siihen kuole. Seuraavan ammuna puuro masistuukin jo tosi hyvin.

Viimeksi tänä aamuna teki mieli antaa selkäsaunan tytölle ja kyyneleetkin nousi silmiin. Piti viedä auto korjattavaksi ja mimmi olisi halunnut tutkia paikkoja. Ok ymmärrän sen että haluaa tutkia ja mennä, mutta kun itse pitäisi saada istuttua alas ja kerrottua virkailialle mikä pitää saada tehtyä. Sitten mimmi oli haettava pois käytävän toisesta päästä. Heti kun otti syliin alkoi mieletön kiljuminen ja ulvominen joka oli ihan turhza ja hyvin huomiota herättävää. Rimpuili sylissä ja huusi kuin palosireeni. Kiva istua siinä ja yrittää selvittää asioita kun ei kuule mitä toinen sanoo, samalla kun hermot vääntyivät tiukemmalle koko ajan. Irtikään ei voinnu päästää kun ovet oli auki ja pihalla tulee ja menee autoja. ARGHHH. No, kyllähän se siitä sitten kun asiat oli hoidettu, mutta voi elämä tät menoa välistä. Nytkin rimpuiolee tässä kun olen tietsikan ääressä. Voivoi ... kai mun tarvii lopettaa.

Tsemppiä sinulle, kyllä tämä vielä joskus menee ohi. Näin minä ainakin toivon ja uskon.

T: Pisa \|O :wave:
 
Kuulostaa ihan kuin meidan neidilta. Tosi vilkas, ei viihdy sylissa, aina menossa ja taynna energiaa. Ei syo kuin temppujen kera, ei nuku kunnolla, ja mieliharrastus on kaappien tyhjaaminen. Neidilla on 3 isoa lelulaatikollista leluja mutta niilla ei enaa leiki - pitais olla aina uutta nahtavaa. Kaikkeien paras keino saada tytsy iloiseksi on menna ulos leikkikentalle jossa saa peuhata rauhassa, sitten on iloisempi ja vasahtaa siela.. Tykkaa olla muutenkin ulkona.
 
oih.. mitä juttuja mitä meillä mahtaa olla vielä edessä..? esikoisemme täytti juuri viikkositten 1-vee ja alle 3kk:den päästä meille on syntymässä toinen lapsonen :) tähän asti kaikki on mennyt hyvin tyllerömme on kyllä aika oma tahtoinen ja kun on huono päivä niin hän kyllä haluaa joka paikkaan ja rimpuilee vaan sylkyssä mutta..eikö hän me selvitä mietin vain että kun siinä on sitten ihan pikkuinen vauveli ja tämä vähän isompi :saint: noh kärsivällisyyttä ja pitkää pinnaa kaikille äityleille :heart:
 
tuttua on kahen lapsen kokemuksella, mut kyl se ekan kans tuntui vaikeemmalta, toisen kanssa pystyy jo ymmärtämään paremmin. 3v ja 1v3kk lapset.täl hetkel nuorempi(tyttö) on juuri samanlainen kun kuvailit, enkä muuta voi kun nauraa, niin hupsulta näyttää 1v:n raivarit, miettikää nyt??!!! :laugh: eli huumori auttaa, ja syli vaikka miten tinttailtas...
 

Yhteistyössä