Toggle sidebar

Onko tämä huono vai erittäin huono ajatus? Pikkulapsi ulkomailla isovanhempien kanssa?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja matrjoshka
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
Alkuperäinen kirjoittaja Wieruus:
Luin, eikä mielipiteeni muuttunut lukiessani. Ihan omakohtaisten kokemusten kautta säilytän mielipiteeni. Oli se sitten mielestäsi vaikka kuinka yksinkertaista.
=)
Click to expand...

Ootko sä ihan sekasin?! Onko sulla edes lapsia? TAJUATKO miten traumaattinen kokemus tuo olisi lapselle? Se, että kyseessä on verisukulaiset ei mitenkään muuta sitä tosiasiaa, että nuo isovanhemmat on lapselle VENTOVIERAITA! Ei hän muista nähneensä niitä joskus vuosi (?) aikaisemmin, hänelle ne on yhtä vieraita, kuin kuka tahansa kadulla vastaan tuleva ihminen. Ja kaksi VIIKKOA on ihan tolkuttoman pitkä aika tuon ikäiselle.
 
Oletko ap venäläisen kanssa naimisissa? Muuten en käsitä, miten edes harkitset moista. Venäläisestä näkökulmasta taas asiassa ei lie mitään outoa, isovanhemmilla on kulttuurisesti ihan eri "oikeudet" lastenlapsiin kuin meillä on totuttu. Mutta siinä ei todellakaan ole mitään ihannoitavaa näin suomalaisnäkökulmasta eikä sun sen takia tarvitse moiseen ryhtyä. Paitsi jos oikeasti haluat anopista toisen äidin lapsellesi, mutta sitten heidän pitäisi olla teidän arjessa koko ajan mukana.
 
Alkuperäinen kirjoittaja geller:
Lapsesi on siis noin vuoden ikäisenä ollut useamman viikon hänelle vierailla ihmisillä hoidossa ja kaikki meni hyvin, lapsi viihtyi ja homma toimin niin, että voisit tehdä toistekin? Vastasit ilmeisesti omasta näkökulmastasi ainoastaan, et ap:n tilanteesta? Minusta tuntuisi oudolta laittaa lapsi vieraille ihmisille kahdeksi viikoksi ulkomaille noin pienenä. En sano etteikö se voisi onnistua, mutta en ehdoin tahdoin tällaista tilannetta tekisi.
Click to expand...
Meillä asia on toiminut ja lapset ovat viihtyneet. Ovat nyt hienossa väleissä toisiinkin isovanhempiinsa vaikka nämä asuvat todella kaukana. Ilman tälläistä järjestelyä alusta asti olisi heidän suhteensa jäänyt vieraammaksi, mutta onneksi isovanhemmat ovat halunneet tutustua lapsenlapsiinsa ja olleet valmiita ottamaan heidät luokseen. Ei olisi tullut mieleenikään olla päästämättä lapsia. Mutta sehän on jo huomattu että ajattelen monesta asiasta erilailla mitä pitäisi palstan mukaan ajatella tai toimia.
=)
 
Alkuperäinen kirjoittaja mitä helv...;29424973:
Ootko sä ihan sekasin?! Onko sulla edes lapsia? TAJUATKO miten traumaattinen kokemus tuo olisi lapselle? Se, että kyseessä on verisukulaiset ei mitenkään muuta sitä tosiasiaa, että nuo isovanhemmat on lapselle VENTOVIERAITA! Ei hän muista nähneensä niitä joskus vuosi (?) aikaisemmin, hänelle ne on yhtä vieraita, kuin kuka tahansa kadulla vastaan tuleva ihminen. Ja kaksi VIIKKOA on ihan tolkuttoman pitkä aika tuon ikäiselle.
Click to expand...
Ihanhan nuo ovat kaikki täysipäisiä ja hienoja lapsia edelleen.
=)
 
Meillä oli 4 vuotias 10 päivää etelässä isovanhempien kanssa, oli liian pitkä aika. Meni useampi päivä että lapsi suostui edes syliini tulla. Ton ikäinen lapsi varmaan luuli että ollaan hylätty se, vaikka asian selittäisi niin pieni lapsi ei ehkä osaa käsitellä asiaa vielä oikein.
 
Alkuperäinen kirjoittaja mitä helv...;29425046:
Jos et ole provo (mitä nyt kyllä uskon, että olet), toivon että joku (mieluiten lastensuojelusta) pitää tuota touhuanne silmällä. Sinä et selvästikään ole kykeneväinen pitämään lapsista asianmukaista huolta. Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää...
Click to expand...
Kiitos mielipiteestäsi ja hyvää alkanutta vuotta sinullekin.
=)
 
En todellakaan antaisi noin pientä edes viikoksi, edes omalle äidilleni, saatikka vieraille ihmisille ulkomaille kahdeksi viikoksi! Ei auttaisi edes se, jos mies menisi mukaan, sillä olisi aivan kamalaa kun lapsi noin pitkän erossaolon jälkeen vierastaisi minua, omaa äitiään. Suositushan on max 1 vrk/ikävuosi erossaoloa, joten vasta kouluikäisen antaisin viikon reissulle mukaan.

Kai teillä joskus on lomaa, menkää sitten koko perheen voimin miehen sukulaisten luo.
 
itse miettisin että jos vaikka lapsi katoaisi matkalla niin mitä miettisit koko loppuelämäsi, että asia on ok, tarkoitettu noin vai syyttäisitkö itseäsi että annoit vastuun lapsesta miehesi vanhemmille??!
itse en antaisi lastani kenenkään mukaan vielä tuonikäisenä, mökillä suomessa on kuitenkin suomessa ja suomalaisissa oloissa, muualla voi olla erilaista muutenkin.
 
En todellakaan päästäisi. En edes läheisten, tuttujen isovanhempien (vaikkapa omien vanhempieni) kanssa noin pitkäksi aikaa, puhumattakaan siitä ettei isovanhemmat olisi edes kunnolla tuttuja/läheisiä ja mukana elämässämme.
 
Siis huhhuh, ei kyllä tulisi pieneen mieleenikään. Mun lapset ovat jo isoja koululaisia ja vanhempani ovat aina asuneet naapurissa. Lapset näkevät heitä siis viikottain ja yökyläilevätkin usein. En silti päästäisi heitä keskenään edes Tallinnan risteilylle. En ikinä!
Ulkomailla haluan olla se yksi ja ainoa joka lapsista kantaa vastuun. Edes isänsä kanssa en päästäisi ikimaailmassa (olemme eronneet 9v sitten). Kotimaassa ovat mökkiviikonlopun viettäneet, viikoksi en edes mökille laskisi. Tai ehkä jos itse olisin töissä, mutta lapset ovat kymmenen paremmalla puolella.
 
Aivan liian pitkä aika noin pienelle! Meillä 2 vuotias on todella läheinen molempien puolien isovanhempien kanssa, mutta ei ole vielä ollut yökylässä kertaakaan, ihan itse on sanonut ettei halua jäädä yöksi niin ei olla viitsitty pakottaakaan.
 
Oma lapsi 2v 2kk nyt ja todella läheiset suhteet molempiin isovanhempiin. Nähdään viikottain yleensä molempia, vietetään paljon aikaa isovanhemmilla. Onkohan kaksi kertaa ollut yökylässä tähän mennessä, siis yhden yön, niin että tulemme heti aamusta takaisin.

Voisin jättää ehkä viikonlopuksi nyt hoitoon, mutta lapsi todella tuntee isovanhempansa, kyselee usein koska mennään mummulle ja vaarille tai mummille ja papalle ja tosi innoissaan touhuaa heidän kanssaan. Eli luottaa ja viihtyy heidän kanssaan. Silti tulisi varmasti äitiä ikävä, mutta varmasti pärjäisi hyvin pari päivää, ehkä jopa viikon. Kahdeksi viikoksi en laittaisi hoitoon edes näin läheisille isovanhemmille, ellei olisi joku pakottava tilanne.

Lisäksi itse ikävöisin jo aivan kauheasti - joten varmasti lapsikin, joka ei edes hahmota aikaa oikein kunnolla.
 
Ketjun otsikossa mainitaan ja muutamassa (harvassa) viestissä päivitellään ulkomaille menemistä, vaikka sillä ei ole mitään tekemistä asian kanssa. Kyllä terve lapsi pärjää missä päin palloa tahansa siinä kuin paikallisetkin lapset. Ongelma tässä on pitkä ero vanhemmista ihan riippumatta siitä onko välimatkaa 100m tai 1000km.

Muuten ei lisättävää. Itsekin pidän suurinpiirtein kiinni tuosta ikävuosi/vrk -säännöstä, vähän joustaen suuntaan tai toiseen riippuen kuinka lapselle läheisestä ihmisestä on kyse ja miten on aiemmin mennyt.
 
[QUOTE="Lähettäjä";29427297]Ketjun otsikossa mainitaan ja muutamassa (harvassa) viestissä päivitellään ulkomaille menemistä, vaikka sillä ei ole mitään tekemistä asian kanssa. Kyllä terve lapsi pärjää missä päin palloa tahansa siinä kuin paikallisetkin lapset. Ongelma tässä on pitkä ero vanhemmista ihan riippumatta siitä onko välimatkaa 100m tai 1000km.

Muuten ei lisättävää. Itsekin pidän suurinpiirtein kiinni tuosta ikävuosi/vrk -säännöstä, vähän joustaen suuntaan tai toiseen riippuen kuinka lapselle läheisestä ihmisestä on kyse ja miten on aiemmin mennyt.[/QUOTE]

Ulkomaata pidän kuitenkin "isompana" ongelmana siksi että ympäristö missä puhutaan eri kieltä eikä kukaan ehkä ymmärrä sen taaperon puhetta voi olla omiaan lisäämään lapsen turvattomuutta kun hän yhtäkkiä on pari viikkoa itselleen ventovieraiden ihmisten keskellä. (Tämäkin riippuu tietty siitä kuinka vahva se isän suvun kieli lapsella on)

Lisäksi esim sieltä 100km päästä isovanhempien mökiltä tms lapsi on helpompi hakea pois kesken suunnitellun reissun jos valtava ikävä yllättää, lapsi sairastuu tai joutuu onnettomuuteen. 1000km päästä vieraasta maasta tuo on hankalaa.

Lisäksi itselleni olisi kyllä vaikea antaa lapsi noin (itselleni & lapselle) vieraille ihmisille kenen kanssa en omaa edes yhteistä kieltä. Vaikeampi opastaa lapsen tavoissa, kuulla kuulumisia jne. Ulkomailla nuo tavat, ruuat yms voi erota paljonkin totutuista. (Tämäkin riippuu siitä kuinka paljon se isän kulttuuri näkyy perheen elämässä)
 

Similar threads

Y
Lasteni suusta kuultua eri ihmisten kertomina.
Viestiä
2
Luettu
4K
Aihe vapaa
Tiedän mitä onni on
Tiedän mitä onni on

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa