J
joku vain
Vieras
Teksti on oheisesta linkistä, ja olen lukenut kirjan pariin kertaan. Rakastan sitä kovasti, ja tahtoisin kääntää sen suomeksi ja tarjota sitä nettiin jotta muutkin voisivat sen luka suomen kielellä. Mutta toivoisin teiltä mielipidettä siitä, onko teksti sujuvaa luettavaa, vai olenko lähinnä raiskannut alkuperäisen tekstin..
http://k.livingonlove.com/messenger.shtml#1
Chapter One
Oli alkutalvea. Yleensä siihen aikaan on melko kylmää, mutta tänä vuonna oli lämmintä, melkein kuin kesällä. Oli hyvin pilvinen päivä, ja näytti siltä että alkaisi satamaan. Tulin kotiin, ja yritin kirjoittaa tätä kirjaa, mutta en vain pystynyt hahmottamaan miten kertoisin koko tarinan. En ole kirjailija, enkä ole koskaan aiemmin kirjoittanut mitään. Yritin kirjoittaa useita tunteja, ja vaikka olin hahmotellut tarinan pääpiirteet ja tehnyt muistiinpanoja tapahtumista, en silti päässyt ensimmäistä sivua pidemmälle. En vain löytänyt sanoja selittämään niitä tapahtumia kahden vuoden takaa, jotka muuttivat elämäni pysyvästi. Lopulta annoin periksi, ja päätin ajaa kaupunginlaidalle juoksemaan hieman.
Pysäköin autoni paikkaan, jonne tiesin voivani jättää sen koko iltapäiväksi ilman parkkimaksua tai pelkoa pysäköintisakoista, ja lähdin kävelemään suunnittelemalleni reitille. Kun olin tehnyt lenkkini, päätin pysähtyä ja tavata ystävääni nimeltä Henry ja kysyä tahtoisiko hän lähteä kanssani yhdelle.
Ei kestänyt kauaakaan, kun olimme jo baarissa. Se oli pieni ja rauhallinen paikka nimeltä Hy. Kun olimme olleet siellä useamman tunnin, päätin että oli aika lähteä kotiin. Kun astuin ovesta ulos, satoi jo kaatamalla vettä joka oli hyvin epätavallista siihen aikaan vuodesta. Puhumattakaan siitä, että on hyvin harvinaista että täällä Galgaryssä sataisi niin lujaa. Tiesin, että kastuisin läpimäräksi, joten juoksin nopeasti katoksen alta toiselle. Ei siksi että se auttaisi, se vain on yksi niistä kummallisista asioista joita teemme. vaikka loogisesti ajateltuna niissä ei olisi mitään järkeä. Oli jo pimeää, ja sade huononsi näkyvyyttä entisestään. Seisoin pienen katoksen alla koettaen hahmottaa sijaintiani. Kun katselin ympärilleni, tajusin seisovani pienen tason päällä, jonka yläpuolella oli katto, aivan kuten talon verannalla. Pieni kyltti joka vilkutti nimeä "Neenan baari" loisti ikkunassa.
En muistanut koskaan nähneeni tätä paikkaa aiemmin. Koko paikka oli korkeintaan ehkä noin 7 metriä leveä. Rakennus näytti siltä, kuin se olisi kutistanut itseänsä kahden jättimäisen talon väliin. Astuin sisälle. Katselin ympärilleni, ja huomasin että siellä näytti olevan vain kaksi ihmistä baarimikon lisäksi. Oikealla puolella oli hyvin pieni baaritiski. Nainen, jolla oli vaaleta kihartuvat, pitkät hiukset istui baarissa, jutellen baarimikolle. Vasemmalla puolella istui pöydässään hattupäinen mies. Kävelin baaritiskille, ja istuin vaalean naisen viereen. Kun istuuduin, nainen kääntyi minua kohti ja sanoi " Vieläkö siellä ulkona sataa?" " Kyllä, lujemmin kuin koskaan," vastasin. Väristys kulki selkärankaani pitkin.
"Mitä saisi olla?" kysyi baarimikko.
"Viski jäillä."
Katsahdin märkiä housujani, ja ajattelin että minun olisi pitänyt mennä jonnekin muualle. Kuuma kaakao olisi ollut ihanaa tähän hätään. Kun katselin ympärilleni, ihmettelin miksi olin tullut tänne. Paikka tuntui aavemaiselta.
"Anna hänelle kunnon tavaraa, Danny" Vaalea nainen keskeytti ajatukseni.
"Okei" sanoi baarimikko
Virnistin lammasmaisesti ja ajattelin että tämän saan vielä maksaa.
"Älä huolehdi siitä, talo tarjoaa" sanoi vaalea nainen aivan kuin hän olisi kuullut ajatukseni.
"Kiitos", sanoin yllättyneenä mutta mielissäni. Ja kun nopeasti vilkaisin häntä, tajusin että voisin laskea yhden käden sormilla ne kerrat, jolloin olin kuullut tuon lausahduksen aiemmin.
Nainen oli hyvin kaunis, hänen pitkät kiharat hiuksensa näyttivät siltä kuin olisivat olleet silkkiä. Katselin ujosti poispäin, ja jatkoin ympäristöni katselemista ajatellen miten tämä baari tuntui omituiselta mutta samalta kodikkaalta ja turvalliselta.
Baarimikko ojensi lasillisen viskiä ilman jäitä nenäni eteen. Olin aikeissa sanoa jotain, mutta hän piti yhä lasista kiinni.
"Meillä ei ole valitettavasti kuumaa kaakaota, mutta voin kyllä lämmittää tämän viskin sinulle!" hän sanoi nopeasti.
"Kuumaa viskiä? En ole koskaan kuullutkaan sellaisesta" vastasin hänelle.
"Se on aika hyvää, kokeile sitä!" sanoi vaalea nainen.
"No, miksipä ei?"Olin aina valmis koettamaan uusia asioita.
Hiukseni olivat märät ja vesi tippui pitkin kasvojani. Olin juuri aikeissa kysyä missä miestenhuone oli, kun baarimikko ojensi minulle pyyhkeen.
"Kiitos"
Kuivasin hiukseni ja kasvoni, ja kun laskin pyyhkeen käsistäni, huomasin silmäkulmastani että vaalea nainen oli siirtynyt vieressäni olevalle tuolille. Se sai minut hieman hermostuneeksi. En katsonut häneen, vaan tuijottelin baarimikkoa joka lämmitti viskiäni ja odotin että hän tuo sen takaisin. Baari oli aavemaisen hiljainen, ei musiikkia, ei radiota, ei ääntäkään, joka oli hyvin epätavallista. Tästä taitaisi tulla taas yksi kummallinen ilta, ajattelin itsekseni.
Baarimikko laski eteeni lasillisen kuumaa viskiä ja seisahti odottamaan. Kohotin lasin huulilleni tiedostaen, että kaksi silmäparia tuijotti minua, ja otin hörpyn. Käännyin takaisin vaalean naisen puoleen. "Pojat, se lämmittää jo ennen kuin päätyy edes vatsaan saakka! Tämä on melko hyvää, kiitos vaan"
Katseemme kohtasivat samalla hetkellä kun hän hymyili, ja se oli virhe. Hänen silmänsä olivat kuin tyyni valtameri välkehtien kuun ja tähtien loisteessa. Katsoin pois hämmentyneenä. Danny seisoi hieman kauempana tiskaten laseja. Istuin hiljaisuudessa, tuijottaen eteeni ja lämmittäen käsiäni kuuman viskilasini ympärillä. Hiljaisuus vei mieleni takaisin kirjaani. Ehkä minun pitäisi ottaa jokin kurssi, ajattelin itsekseni, tai vielä parempaa, ehkä minun pitäisi unohtaa koko juttu. Tuo ajatus antoi minulle hetken helpotuksen tunteen.
"Muuten, nimeni on Neena" Vaalea nainen hymyili.
Melkein tukehduin viskiini. Olin syventynyt mietteisiini, ja minut pitää tuoda sieltä takaisin varoen.
"Anteeksi, ei ollut tarkoitus säikäyttää" Neena sanoi ojentaen kättään.
"Ei se mitään, olen Klaus".
"Mukava tavata, Klaus. Tämä komea baarimikko tiskin takana on Danny"
"No, miksi niin synkeä ilme?"
"En huomannutkaan olleeni synkeän näköinen"
"Tyttöystäväongelmia?"
"Ei." Hörppäsin kuumaa viskiäni.
"Voit aivan hyvin kertoa hänelle. Hän ei lopeta ennen kuin teet sen." Danny virnisti tiskin takaa.
"Se on pitkä tarina" sanoin päätäni puistellen.
Neena nojautui eteenpäin ja katsoi minua yhdellä "meillä on koko yö aikaa" katseellaan. Hermostuneena otin vielä uuden, pitemmän hhörpyn viskistäni.
"Anna Klausille vielä toinen samanlainen, Danny" Neena sanoi.
"Itseasiassa, minun pitäisi mennä jo kotiin" sanoin, samalla kuin jokin osa minusta huusi viskiä lisää. Danny ei kiinnittänyt huomiota sanoihini, vaan kaatoi toisen paukun. "No niin, kakaise ulos, Klaus. Kerro huolesi" Neena yllytti ja melkein painoi kasvonsa omiini saadakseen minuun katsekontaktin.
Osa minusta huusi, katso häntä senkin iso jänishousu.
"Klaus!" Neena sanoi lujasti.
Tunsin nyrkin iskun käsivarressani, keskeyttäen taas ajatukseni.
"Mitä?" Olin hieman ärsyyntynyt joutuessani vieraan töytäisemäksi.
"No kerro nyt" hän komesi
Katselin hänen silmiinsä, ja ihmettelin moniko olikaan jo hukkunut niihin. Huuleni alkoivat liikkua ennen kuin ajatukseni ehtivät mukaan. Inhoan kun se tapahtuu.
"Yritän kirjoittaa kirjaa jostain, joka tapahtui minulle jokin aikaa sitten, mutta minulle ei ole aavistustakaan miten kirjoittaisin sen tai edes mistä alkaisin. Se kaikki on liian hankalaa" Sanoin samalla kun kielsin itseäni enää koskaan katsomasta noihin silmiin.
"Mistä se kertoo?" häne kysyi, samalla kun Danny laski eteeni uuden drinkin.
"Se kertoo enkeleistä, tai oikeastaan kai enemmänkin Rakkaudesta, luulen.. elämästä, elämän tarkoituksesta, suurimmaksi osaksi kuitenkin Rakkaudesta.." Toivoin että olisin pysähtynyt jonnekin muualle.
"No niin, tämähän on mielenkiintoista. Mitä tapahtui?" Neena oli todellakin hyvin perusteellinen.
Pudistin päätäni. "Se on pitkä tarina, ja hyvin omituinen"
Danny nauroi. "Jos pääset lähtemään täältä niin, ettet kerro hänelle tarinaasi, niin SE on omituista"
Pudistin taas päätäni. "En edes tiedä mistä aloittaisin."
Mietin sitä ainakin minuutin, koska jollain tapaa oli hyvin houkuttelevaa kertoa tarina muille. Ajatellessani, etten varmaankaan enää koskaan tapaisi näitä ihmisiä uudelleen, tämä olisi varmasti täydellinen tilaisuus kertomiselle, mutta mistä aloittaisin?
"Aloita alusta" Neena toi minut takaisin ajatuksistani.
Danny nojautui eteenpäin ja valmistautui kuuntelemaan. Hän ilmiselvästi nautti tästä.
"Minun täytyy sanoa, että tämä on hyvin kummallinen tarina. " sanoin.
"Olemme yhtenä korvana" Neena sanoi hohtaen voittoaan.
Näen sen, ajattelin itsekseni.
"Antakaa minulle hetki kootakseni ajatukseni" sanoin.
http://k.livingonlove.com/messenger.shtml#1
Chapter One
Oli alkutalvea. Yleensä siihen aikaan on melko kylmää, mutta tänä vuonna oli lämmintä, melkein kuin kesällä. Oli hyvin pilvinen päivä, ja näytti siltä että alkaisi satamaan. Tulin kotiin, ja yritin kirjoittaa tätä kirjaa, mutta en vain pystynyt hahmottamaan miten kertoisin koko tarinan. En ole kirjailija, enkä ole koskaan aiemmin kirjoittanut mitään. Yritin kirjoittaa useita tunteja, ja vaikka olin hahmotellut tarinan pääpiirteet ja tehnyt muistiinpanoja tapahtumista, en silti päässyt ensimmäistä sivua pidemmälle. En vain löytänyt sanoja selittämään niitä tapahtumia kahden vuoden takaa, jotka muuttivat elämäni pysyvästi. Lopulta annoin periksi, ja päätin ajaa kaupunginlaidalle juoksemaan hieman.
Pysäköin autoni paikkaan, jonne tiesin voivani jättää sen koko iltapäiväksi ilman parkkimaksua tai pelkoa pysäköintisakoista, ja lähdin kävelemään suunnittelemalleni reitille. Kun olin tehnyt lenkkini, päätin pysähtyä ja tavata ystävääni nimeltä Henry ja kysyä tahtoisiko hän lähteä kanssani yhdelle.
Ei kestänyt kauaakaan, kun olimme jo baarissa. Se oli pieni ja rauhallinen paikka nimeltä Hy. Kun olimme olleet siellä useamman tunnin, päätin että oli aika lähteä kotiin. Kun astuin ovesta ulos, satoi jo kaatamalla vettä joka oli hyvin epätavallista siihen aikaan vuodesta. Puhumattakaan siitä, että on hyvin harvinaista että täällä Galgaryssä sataisi niin lujaa. Tiesin, että kastuisin läpimäräksi, joten juoksin nopeasti katoksen alta toiselle. Ei siksi että se auttaisi, se vain on yksi niistä kummallisista asioista joita teemme. vaikka loogisesti ajateltuna niissä ei olisi mitään järkeä. Oli jo pimeää, ja sade huononsi näkyvyyttä entisestään. Seisoin pienen katoksen alla koettaen hahmottaa sijaintiani. Kun katselin ympärilleni, tajusin seisovani pienen tason päällä, jonka yläpuolella oli katto, aivan kuten talon verannalla. Pieni kyltti joka vilkutti nimeä "Neenan baari" loisti ikkunassa.
En muistanut koskaan nähneeni tätä paikkaa aiemmin. Koko paikka oli korkeintaan ehkä noin 7 metriä leveä. Rakennus näytti siltä, kuin se olisi kutistanut itseänsä kahden jättimäisen talon väliin. Astuin sisälle. Katselin ympärilleni, ja huomasin että siellä näytti olevan vain kaksi ihmistä baarimikon lisäksi. Oikealla puolella oli hyvin pieni baaritiski. Nainen, jolla oli vaaleta kihartuvat, pitkät hiukset istui baarissa, jutellen baarimikolle. Vasemmalla puolella istui pöydässään hattupäinen mies. Kävelin baaritiskille, ja istuin vaalean naisen viereen. Kun istuuduin, nainen kääntyi minua kohti ja sanoi " Vieläkö siellä ulkona sataa?" " Kyllä, lujemmin kuin koskaan," vastasin. Väristys kulki selkärankaani pitkin.
"Mitä saisi olla?" kysyi baarimikko.
"Viski jäillä."
Katsahdin märkiä housujani, ja ajattelin että minun olisi pitänyt mennä jonnekin muualle. Kuuma kaakao olisi ollut ihanaa tähän hätään. Kun katselin ympärilleni, ihmettelin miksi olin tullut tänne. Paikka tuntui aavemaiselta.
"Anna hänelle kunnon tavaraa, Danny" Vaalea nainen keskeytti ajatukseni.
"Okei" sanoi baarimikko
Virnistin lammasmaisesti ja ajattelin että tämän saan vielä maksaa.
"Älä huolehdi siitä, talo tarjoaa" sanoi vaalea nainen aivan kuin hän olisi kuullut ajatukseni.
"Kiitos", sanoin yllättyneenä mutta mielissäni. Ja kun nopeasti vilkaisin häntä, tajusin että voisin laskea yhden käden sormilla ne kerrat, jolloin olin kuullut tuon lausahduksen aiemmin.
Nainen oli hyvin kaunis, hänen pitkät kiharat hiuksensa näyttivät siltä kuin olisivat olleet silkkiä. Katselin ujosti poispäin, ja jatkoin ympäristöni katselemista ajatellen miten tämä baari tuntui omituiselta mutta samalta kodikkaalta ja turvalliselta.
Baarimikko ojensi lasillisen viskiä ilman jäitä nenäni eteen. Olin aikeissa sanoa jotain, mutta hän piti yhä lasista kiinni.
"Meillä ei ole valitettavasti kuumaa kaakaota, mutta voin kyllä lämmittää tämän viskin sinulle!" hän sanoi nopeasti.
"Kuumaa viskiä? En ole koskaan kuullutkaan sellaisesta" vastasin hänelle.
"Se on aika hyvää, kokeile sitä!" sanoi vaalea nainen.
"No, miksipä ei?"Olin aina valmis koettamaan uusia asioita.
Hiukseni olivat märät ja vesi tippui pitkin kasvojani. Olin juuri aikeissa kysyä missä miestenhuone oli, kun baarimikko ojensi minulle pyyhkeen.
"Kiitos"
Kuivasin hiukseni ja kasvoni, ja kun laskin pyyhkeen käsistäni, huomasin silmäkulmastani että vaalea nainen oli siirtynyt vieressäni olevalle tuolille. Se sai minut hieman hermostuneeksi. En katsonut häneen, vaan tuijottelin baarimikkoa joka lämmitti viskiäni ja odotin että hän tuo sen takaisin. Baari oli aavemaisen hiljainen, ei musiikkia, ei radiota, ei ääntäkään, joka oli hyvin epätavallista. Tästä taitaisi tulla taas yksi kummallinen ilta, ajattelin itsekseni.
Baarimikko laski eteeni lasillisen kuumaa viskiä ja seisahti odottamaan. Kohotin lasin huulilleni tiedostaen, että kaksi silmäparia tuijotti minua, ja otin hörpyn. Käännyin takaisin vaalean naisen puoleen. "Pojat, se lämmittää jo ennen kuin päätyy edes vatsaan saakka! Tämä on melko hyvää, kiitos vaan"
Katseemme kohtasivat samalla hetkellä kun hän hymyili, ja se oli virhe. Hänen silmänsä olivat kuin tyyni valtameri välkehtien kuun ja tähtien loisteessa. Katsoin pois hämmentyneenä. Danny seisoi hieman kauempana tiskaten laseja. Istuin hiljaisuudessa, tuijottaen eteeni ja lämmittäen käsiäni kuuman viskilasini ympärillä. Hiljaisuus vei mieleni takaisin kirjaani. Ehkä minun pitäisi ottaa jokin kurssi, ajattelin itsekseni, tai vielä parempaa, ehkä minun pitäisi unohtaa koko juttu. Tuo ajatus antoi minulle hetken helpotuksen tunteen.
"Muuten, nimeni on Neena" Vaalea nainen hymyili.
Melkein tukehduin viskiini. Olin syventynyt mietteisiini, ja minut pitää tuoda sieltä takaisin varoen.
"Anteeksi, ei ollut tarkoitus säikäyttää" Neena sanoi ojentaen kättään.
"Ei se mitään, olen Klaus".
"Mukava tavata, Klaus. Tämä komea baarimikko tiskin takana on Danny"
"No, miksi niin synkeä ilme?"
"En huomannutkaan olleeni synkeän näköinen"
"Tyttöystäväongelmia?"
"Ei." Hörppäsin kuumaa viskiäni.
"Voit aivan hyvin kertoa hänelle. Hän ei lopeta ennen kuin teet sen." Danny virnisti tiskin takaa.
"Se on pitkä tarina" sanoin päätäni puistellen.
Neena nojautui eteenpäin ja katsoi minua yhdellä "meillä on koko yö aikaa" katseellaan. Hermostuneena otin vielä uuden, pitemmän hhörpyn viskistäni.
"Anna Klausille vielä toinen samanlainen, Danny" Neena sanoi.
"Itseasiassa, minun pitäisi mennä jo kotiin" sanoin, samalla kuin jokin osa minusta huusi viskiä lisää. Danny ei kiinnittänyt huomiota sanoihini, vaan kaatoi toisen paukun. "No niin, kakaise ulos, Klaus. Kerro huolesi" Neena yllytti ja melkein painoi kasvonsa omiini saadakseen minuun katsekontaktin.
Osa minusta huusi, katso häntä senkin iso jänishousu.
"Klaus!" Neena sanoi lujasti.
Tunsin nyrkin iskun käsivarressani, keskeyttäen taas ajatukseni.
"Mitä?" Olin hieman ärsyyntynyt joutuessani vieraan töytäisemäksi.
"No kerro nyt" hän komesi
Katselin hänen silmiinsä, ja ihmettelin moniko olikaan jo hukkunut niihin. Huuleni alkoivat liikkua ennen kuin ajatukseni ehtivät mukaan. Inhoan kun se tapahtuu.
"Yritän kirjoittaa kirjaa jostain, joka tapahtui minulle jokin aikaa sitten, mutta minulle ei ole aavistustakaan miten kirjoittaisin sen tai edes mistä alkaisin. Se kaikki on liian hankalaa" Sanoin samalla kun kielsin itseäni enää koskaan katsomasta noihin silmiin.
"Mistä se kertoo?" häne kysyi, samalla kun Danny laski eteeni uuden drinkin.
"Se kertoo enkeleistä, tai oikeastaan kai enemmänkin Rakkaudesta, luulen.. elämästä, elämän tarkoituksesta, suurimmaksi osaksi kuitenkin Rakkaudesta.." Toivoin että olisin pysähtynyt jonnekin muualle.
"No niin, tämähän on mielenkiintoista. Mitä tapahtui?" Neena oli todellakin hyvin perusteellinen.
Pudistin päätäni. "Se on pitkä tarina, ja hyvin omituinen"
Danny nauroi. "Jos pääset lähtemään täältä niin, ettet kerro hänelle tarinaasi, niin SE on omituista"
Pudistin taas päätäni. "En edes tiedä mistä aloittaisin."
Mietin sitä ainakin minuutin, koska jollain tapaa oli hyvin houkuttelevaa kertoa tarina muille. Ajatellessani, etten varmaankaan enää koskaan tapaisi näitä ihmisiä uudelleen, tämä olisi varmasti täydellinen tilaisuus kertomiselle, mutta mistä aloittaisin?
"Aloita alusta" Neena toi minut takaisin ajatuksistani.
Danny nojautui eteenpäin ja valmistautui kuuntelemaan. Hän ilmiselvästi nautti tästä.
"Minun täytyy sanoa, että tämä on hyvin kummallinen tarina. " sanoin.
"Olemme yhtenä korvana" Neena sanoi hohtaen voittoaan.
Näen sen, ajattelin itsekseni.
"Antakaa minulle hetki kootakseni ajatukseni" sanoin.
