Onko tämä lopussa?

[Vuorotyöläisen nainen]

Olen itse vähän samantyyppisessä tilanteessa, eli mies tekee vuorotyötä ja välillä todellakin yötyötä. Silloin kun hän on yövuorossa, niin rytmimme ovat todella erilaiset, sillä hän nukkuu päivät ja valvoo yöt.

Asumme kummatkin kahta asuntoa, niin kuin alkuperäinen, mutta olemme päätyneet pari vuotta sitten sellaiseen ratkaisuun, että mies viettää suurimman osan ajastaan minun luonani, kunnes pääsee lopullisesti myymään oman asuntonsa. Muutenhan emme näkisi ikinä, joten olisi täysin kohtuutonta, jos kummatkin nukkuisivat omassa kotonaan.

Ehkä sinulle sopisi tällainen ratkaisu, mikäli mies ei ole valmis vielä virallisesti muuttamaan yhteen?

Omaa miestäni viehättää yötyössä nimenomaan siitä maksettava lisä, eli vaikka meidän palkat ovat suunnilleen saman suuruiset, yövuoroina hän tienaa enemmän. Tietysti, jos asuisimme yhtä taloutta kahden sijasta, ei yötyövuorolisiä tarvittaisi elämiseen, mutta eivät miehet osaa ajatella näin käytännönläheisesti.

 

[ap]

Itsekään en olisi valmis yhdessä jälleen asumaan, sillä tahdon todella nähdä, että asiat saataisiin kuntoon, ennen kuin uskaltautuisin yhteen taas muuttamaan. Viimekertaisesta erilleenmuutosta on vielä haavoja sen verran, vaikka kyllä olenkin sitä mieltä, ettei se huono ratkaisu siinä tilanteessa ollutkaan. Ja pidän kyllä yksin asumisesta, pelottaisi ottaa potenttiaalinen tappelukaveri saman katon alle vielä...

Ja yhdessä asuessakaan sitä yhteistä aikaa ei työn vuoksi kovinkaan paljon enempää olisi... Ärsyttäisi vain koko oma vapaa-aika viettää hiipien kotona, jotta toinen saisi päivällä nukkua ja yrittää illalla mennä ""ihmisten aikoihin"" nukkumaan, kun toinen vapaalla ollessaan jäisi yöksi katselemaan elokuvia... Hankalaa vähän kaikin tavoin...

 

[Haaveilijatar..]

Hei! Kyl kuulostaa että ei kannata jatkaa kun kaik on hankalaa! Ex ukko myös teki vuoro työtä ja vapaa-ajallaan teki juuri kuin itse halusi muita(vaimoa/lapsia)huomioimatta! Vielä ehdit omaa elämääsi korjata ja löytää elämäsi mies joka sinua ajatellen ottaa huomioon! On onneksi sellaisia miehiä olemassa vielä! Luota siihen että itse löydät ratkaisun elämääsi.tämä vaihe miehesi kanssa on nähty,se näyttää kortit niin että ohi on!Voimia!

 

[ap]

Miten te vuorotyöläiset koette asian? Häiritseekö työ suhdettanne? Jos niin, olisitteko valmiita vaihtamaan työtä suhteenne vuoksi? Vai onko se puolison ongelma, jos häntä häiritsee?

 

[jep]

sun juttus kuulostaa kun suoraan mun ja exan elamasta. itse tilanteessa lopetin suhteen, vaikka se uskomattoman vaikea paatos olikin. kuuntele itseasi rehellisesti ja rauhassa, tulet varmasti oikeaan ratkaisuun!! =)

 

[Inhorealisti]

Totta kai vuorotyo hairitsee suhdetta ja kaikkea muutakin elamassa, jos sen antaa hairita. Toisille se sopii, toisille ei. Mina en ainakaan olisi missaan nimessa valmis vaihtamaan mieluisaa tyopaikkaani kenenkaan toivomuksesta. Minusta sellaisen vaatiminen olisi itsekasta. Sinust toisen aikuisen ihmisen elamaan puuttuminen tuntuu olevan luonnollista.

Muistan, kun aikoinani seurustelin yh:n kanssa. Silloinkin yhteista aikaa minun toistani ja hanen lapsistaan huolimatta loytyi, kun vain loytyi tahtoa. Teilta sita ei loydy ja se on ongelmanne ydin, vaikka edelleen haluat projisoida ongelman vuorotyohon.

Aamuvuorossa ollessani rytmimme on vaimon kanssa samanlainen. Kun olen iltavuorossa, ehdimme siltikin illalla vaihtaa paivan kuulumiset, vaikka menenkin nukkumaan myohemmin. Yovuorossa ollessani olemme hereilla ja vapaalla samaan aikaan. Vaimo on toissa kun mina nukun ja toisin pain. Kun vaimolla on vapaapaiva ja mina nukun paivalla, kaytan vahakorvatulppia. Meilla ei tarvitse hiipia nukkumiseni vuoksi. Miksi ihmeessa teilla taytyisi?

 

[ap]

Inhorealistille...
Jos toinen tekee aina yövuoroja, jotka alkavat klo 15- 22 ja loppuvat n. klo 06 ja on AINA poikkeuksetta viikonloput töissä. Työvuorot voivat olla jopa 14 tuntia.

Toinen taas on töissä n. aamu 8-16. Ainoastaan viikonloput vapaalla.

Etsi ihmeessä tästä yhtälöstä enemmän aikaa kuin muutama tunti kerrallaan ilman, että kumpikin luopuu lisäksi kaikesta muusta elämästään yhteisen ajan vuoksi. Huom! Kyseessä miehen kohdalla ei ole kolmivuorotyö, niin kuin sinulla, vaan aina yötyö!

Vieläkö olet sitä mieltä, ettei meiltä vain löydy halua etsiä yhteistä aikaa? Välillä on ihan oikeasti nukuttavakin.

 

[Annmari]

Minulla on jo ikää sen verran (50 v. N) ja elämänkokemusta, että sanoisin tähän kommenttini: Ota etäisyyttä! Ei kannata tuhlata elämäänsä tuollaiseen suhteeseen. Ihania miehiä on maailmassa muitakin ja kun tuo ei kerran tunnu toimivan, niin ei.
Ota etäisyyttä ja se tarkoittaa, että et ehdottele tapaamisia, soittele ja ""roiku"" hänessä! Kyllä jonkin ajan päästä tämä mies itse paljastaa, mitä hän sinusta haluaa. Haluaako sinut tosissaan itselleen, kaipaako, haluaako todella tavata, olla yhdessä, rakastella ja näyttää kuinka tärkeä olet? Jos ei mitään siihen suuntaan riittävästi tapahdu, tiedät, ettet ole hänelle se tärkein, jonka eteen hän on valmis tekemään töitä saadakseen sinut! Kyllä sen huomaa, miten hän reagoi.
Pitää olla sen verran ylpeyttä/itsekunnioitusta/ kärsivällisyyttä, että jaksaa tämän ""kidutuskauden"" käydä läpi. Et saa olla hänelle itsestäänselvyys ja uhrautua, jos hän ei ole valmis samaan. Uskon tämän viileän asenteen lopulta paljastavan suhteenne tulevaisuuden. Turha yrittää toista väkisin muuttaa ja jos ei suju, niin se on vain hyväksyttävä. On vain katsottava totuutta silmiin ja jatkettava eteenpäin. Jonain päivänä löytyy vielä SE OIKEA !!!

 

[ap]

Kiitos tsemppauksesta!
Silmät kostuivat, kun luin tuon... Näin kai se täytyy tehdä... Toivottavasti jaksan selvittää tämän.

 

[x]

up

 

[Dana]

Jos toisesta välittää, niin aina löytyy aikaa.

 

[miksi...]

...et puhu asiasta miehen kanssa? Rauhallinen hetki ja puhutte asiat halki, poikki ja pinoon.

 

[kissa]

Laitan nyt oman kommenttini tähän sillä olen kokenut saman tyylisen tilanteen kun mitä sinulla on.

Olen sitä mieltä yleensäkin, että aina ei pelkkä rakastaminen riitä, on myös tärkeää että parilla on samankaltaiset ajatukset ja toiveet elämältä. Täytyy olla valmis joissain asioissa tekemään kompromissejä, molempien osapuolten siis jotta homma toimisi.

Joskus, kun on voimakkaita tunteita toista kohtaan, on vaikea nähdä kokonaisuus ja oma arvostelukyky tavallaan hämärtyy. Samalla myös haluaa toivoa ja uskoa että kyllä tämä tästä järjestyy.

Mutta, olen sitä mieltä että ei kannata potkia todellisuutta vastaan vaan joskus on parempi vaan todeta, että kaikesta rakkaudesta huolimatta homma vaan ei valitettavasti toimi.

Kun omassa suhteessa huomasin saman kuin sinä: ""rakastan häntä, mutta kärsin"" päätin lopettaa suhteen, joka kaikista tunteista huolimatta oli mahdoton. Se oli elämäni vaikein ratkaisu ja pitkän aikaa mieli teki tepposia hokien jos sitten kuitenkin... mutta nyt taaksepäin katsoen, olen iloinen siitä, että olin tarpeeksi voimakas tämän ratkaisun tekemään. Sain mielelleni rauhan ja nyt minulla on vain hyvät muistot siitä, mitä meillä aikoinaan oli, niistä olen onnellinen eikä ne muistot koskaan katoa. Minä jatkan hyvillä mielin elämääni ja niin myös tämä minulle niin rakas ihminen vaikka samalla myös elämänkumppanina mahdoton.

Toivon sinulle kaikkea hyvää, mitä sitten päätätkin tehdä.

 

[annmari]

Hei!
Kerrotko, miten on nyt mennyt? Mikä on tilanteenne? Kiinnostaisi tietää....

 

[miris]

Koska yleensä näette? miten usein?

 

[Juuri eronnut]

Kuulostat aika samanlaiselta tapaukselta kuin minä... Juuri erottiin, vähän erilaisessa tilanteessa, mutta samat jutut henkisellä puolella mullakin oli kun sulla.

Vaikuttaa siltä, että olette enää ystäviä (ei seksiä, kahvilla käymistä, jutustelua). Mies ei selvästikään näe tulevaisuutta suhteellanne, mutta niinkuin aika usein, ei nosta kissaa pöydälle ja sano sinulle että haluaa eron (sori miehet yleistys).

Kannattaa kokeilla eroa, nyt kun asuttekin erikseen. Se tulee olemaan varmasti todella kamalaa, mutta jos kuukaudenkin pystyt tahdonvoimalla kitkuttelemaan, elämä ilman tätä miestä alkaa varmasti näyttää paremmalta.

Pärjäilemisiä.

 

[ap]

Tilanne on nyt se, että mies ehkä vain antaa toivoa, ehkä on oikeastikin vaihtamassa työpaikkaa. En tiedä.
Suhteemme kannalta tilanne on kyllä vielä ikävämpi. Vanhoja sotkuisia asioita ei voi selvittää, koska mies ei puhu ja olemme pattitilanteessa. Alan olla sitä mieltä itsekin, että mies kyllä tajuaa, ettei homma tule onnistumaan, mutta ei halua sanoa sitä suoraan.
Itse olen lopussa ja sanoin miehelle, ettei kannata edes kuvitella, että jatkettaisi ellei saada asioita puhuttua selviksi. Eipä tuntunut menevän perille. Hän haluaa lakaista kaikki ongelmat maton alle. Kerroin myös, että olen ihminen, joka haluaa selvittää ongelmat puhumalla ja jolla on tunteet, eikä minua voi muuttaa. Jos en kelpaa tuntevana ihmisenä hankkikoon itselleen robotin tai maksullisen elinkumppaniksi.
Vaihtoehdot vähissä. Lopussa alkaa olla.