Onko tämä muilla menny näin?

[Viblsp]

Poika 4v 3kk meni tänään päiväkotiin ekaa kertaa. On siellä kahtena päivänä viikossa, 5 tuntia kerrallaan. Heti ku pihaan mentiin, meni leikkimään ja unohti mut. Oli selvästi innoissaan. Ne hoitajatkin oli oikein mukavia ja poika tuli heti toimeen muitten kanssa. Mitä nyt pari kertaa vähän joku tönäisi ja vähän sanaharkkaa joittenki 5-vuotiaitten kanssa. No, kuitenkin hyvillä mielin jäi sinne, kuten ajattelinkin ja tekee hyvää pojalle siellä olla ja ottaa mallia 4-5-vuotiaista pienempien sijaan.

Kuitenkin kun sieltä lähdin, oli aika apea olo ja mietin jo parin sekunnin ajan, että perun koko homman. Mutta tietenkään en peru kun pojan parasta ajattelen ja tuota oltiin kauan suunniteltu ja pari kuukautta odoteltu että pääsee sinne.

 

[Viblsp]

:wave: :attn:

 

[RitiRalla]

Meidän kuopus ei paljon meitin perään itkeskellyt kun tajusi et siellähän on leluja ja kavereita. Parempi vaan niin. Esikoinen aikoinaan itki kokonaisen kuukauden aina kun jätin ja aina kun hain. Se oli vielä raastavampaa kun se, et lapsi viihtyy.

 

[mupeli]

Meillä tyttö meni heti meininkeihin mukaan ja äiti unohtu aina heti.. Itkusuus alkokin sitten vuoden viiveellä

Mutta kyllä mua raasto jättää tyttö ekaa kertaa päiväkotiin. Itkeskelinkin vähän väliä :ashamed:

 

[Vilinäiti]

Poika meni päiväkotiin 1v4kuisena eli just tulee vuosi tarhauraa täyteen.
Heti alusta asti on tykännyt ja äiti unohtunu heti, kun päässy kavereiden kanssa leikkimään. Nykyään jos on lomalla kotona niin alkaa muutaman päivän päästä kysellä koska tarhaan. Luettelee hoitajien ja kavereiden nimiä.

 

[Viblsp]

Niin siis meinasinkin äitien fiiliksiä.

Meilläkin poika totes että Terhikillä ei ollu hanskoja! Tms. Oppi nopeasti ja sulautui joukkoon pian. Mulla vain hirveä olo, mitä jos sitä kiusataan siellä jne. Toisaalta kasvattaa luonnetta ja toivottavasti oppii puolustaan itteensä. On liian kiltti jos vieras lapsi vie lelun jne...

Joku kiinalaissyntyinen tyttö sen tönäs leluvarastoon, eikä lto nähnyt sitä. Sain aika pahan ilmeen siltä tytöltä kun sanoin asiasta... Ois voinu käydä pahastikin ehkä siinä.

Eniten se surettaa, etten voi olla poikaa puolustamassa, mutta kuuluu kai äidin tehtäviin jossain vaiheessa päästää irti hiukan? Pelottaa vain että muut "murskaa" sen siellä. :ashamed: Poika aivan liian kiltti muille varmaan.

 

[vieras]

Varmasti oppii ajan kanssa pitämään puolensa

 

[Vilinäiti]

Poika on kans se jolta viedään lelut, eipä tuo siihen sano vastaankaan. Oon huomannu, että leikkii ja tykkää eniten itseään nuoremmista kavereista. Yks tyttö on pari kuukautta vanhempi ja tuo pari onkin tiiviisti yhdessä.

Äidin fiilis oli tottakait aluksi haikea, töissä tuli mietittyä et miten lapsi pärjää. Pojalla onneksi lyhyet viikot ja päivät ja sen ansiosta on vielä paljon aikaa olla vanhempien kanssa.

 

[mupeli]

Eiköhän opi pitämään puolensa siellä.
Meillä tyttö oli todella arka tapaus kun alotti päikkärissä. Siellä oli yksi lapsi joka aina töni meidän tyttöä, aikansa tyttö sitä kesti ja sitten puras sitä toista lasta sormesta kun tais mennä hermot.(Ja tästä keskusteltiin sitten päiväkodissa kyllä ) Eli kyllä ne puolensa oppii pitämään, onneksi.

 

[vieras]

Poika 4v 3kk meni tänään päiväkotiin ekaa kertaa. On siellä kahtena päivänä viikossa, 5 tuntia kerrallaan. Heti ku pihaan mentiin, meni leikkimään ja unohti mut. Oli selvästi innoissaan. Ne hoitajatkin oli oikein mukavia ja poika tuli heti toimeen muitten kanssa. Mitä nyt pari kertaa vähän joku tönäisi ja vähän sanaharkkaa joittenki 5-vuotiaitten kanssa. No, kuitenkin hyvillä mielin jäi sinne, kuten ajattelinkin ja tekee hyvää pojalle siellä olla ja ottaa mallia 4-5-vuotiaista pienempien sijaan.

Kuitenkin kun sieltä lähdin, oli aika apea olo ja mietin jo parin sekunnin ajan, että perun koko homman. Mutta tietenkään en peru kun pojan parasta ajattelen ja tuota oltiin kauan suunniteltu ja pari kuukautta odoteltu että pääsee sinne.

Niinpä...napanuora on tiukassa äidillä...Kyllähän nuo fiilikset kuuluu siihen asiaan, joten älä huoli. Se voi käydä jopa niin, kun ystäväni jätti lapset hetkeksi meille hoitoon, kun kävi asioillaan, niin oli surkuna, kun kumpikaan lapsista ei muistanut enää kuikuilla ovelta äidin perään.

Kurjaahan se on, mutta mä ajattelen sen niin, että se jälleennäkemisen riemuu on siinä parasta

 

[vieras]

Ootkos sää ihan varmasti se sama vispilä joka harkitsi antaa lapsensa adoptioon? Vaikutat huolestuneelta ja huolehtivalta.

Meillä 3-vuotiaalla kohta 2 viikkoa tarhauraa takana. Mielellään on sielä ollut neljää tuntia päivässä. Ei mulla tee haikeeta jättää sinne. Hakiessa meinaa joskus tulla tippa silmään kun se on jo niin iso se meiän pikkunen...

 

[vieras]

Mä olen sitä mieltä, että pienestä pitäen kaveriporukassa nujuamalla sitä oppii ne sosiaaliset taidot. Mä kait olen sitten karski, mutta en edes halua olla kokoajan kyttäämässä, mitä lapset leikkivät. Toki puutun vääryyksiin, kiusaamiseen, mutta lasten pitää myös pienestä pitäen osata toimia ryhmässä kavereiden kanssa. Meillä lapset ovat pienestä pitäen leikkineet 3-5 lapsen ryhmissä epäsäännöllisen säännöllisesti ja kyllä meidän lapset hyvin sopeutuvat uusiin ympyröihin kavereihin (nytkin, kun vasta muutettiin uudelle paikkakunnalle ja mentiin perhekerhoihin).

 

[Viblsp]

Ootkos sää ihan varmasti se sama vispilä joka harkitsi antaa lapsensa adoptioon? Vaikutat huolestuneelta ja huolehtivalta.

Meillä 3-vuotiaalla kohta 2 viikkoa tarhauraa takana. Mielellään on sielä ollut neljää tuntia päivässä. Ei mulla tee haikeeta jättää sinne. Hakiessa meinaa joskus tulla tippa silmään kun se on jo niin iso se meiän pikkunen...

Olen se sama. Kyllä lapsiani rakastan. Eri asiahan se on, kun tuntee muksunsa, kuin jos ne ovat kohdussa. Tosin, rakastin kaksosiakin jo silloin kun olivat kohdussa.

Meilläkin siis mielellään jää sinne, mutta mulla tuo "se on niin iso poika"-fiilis. Kai se vielä hälvenee...