Onko tämä nyt lopun alkua?

[onneton vaimo]

Ollaan oltu miehen kanssa yhdessä yli 10 vuotta,eikä meillä mitään kriisiä ole menossa. lapsia useampi ja olen raskaana.

Ei vaan jutella toisillemme, ei keksitä puhuttavaa...Koen ettei mies ole tukemassa minua esim.raskausvaivojen kanssa. En siis puhu niistä mitään,hyvin harvoin.. Vauva oli ´vahinko´,elämäntilanne vähän hankala taloudellisesti.Nekin huolet painavat.
Kun meillä ei tunnu muuta yhteistä olevan kuin velat ja lapset, seksielämä hiipui (tämä nyt vasta pari viikkoa ollut hiljaista)
Tarkoitus oli viettää enemmän aikaa yhdessä,ilman lapsia.Meidän vanhin lapsi 7 v ei esim.koskaan ole ollut yön yli hoidossa,olemme aina kotona perheen kesken. Nyt raskausaikana tuskin onnistuu sekään, olen huonovointinen ja väsynyt.

Mietin tässä,että tällaistako se sitten on? Minä teen ruokaa ja siivoan,mies korjaa autoa siihen asti että lähtee töihin. Illalla olen jo nukkumassa kun tulee kotiin.
Aamulla ei taas puhuta kun pakolliset.

Miten tästä eteenpäin? Minua ei oikeasti edes kiinnosta nyt mikään. Johtunee hormoneista.
Vai onko tämä nyt se kuuluisa lopun alku? Varsinaista ongelmaa ei ole (pettämistä,alistamista tms) mutta joku on pielessä...

 

["vaimoke"]

Korjaantuisiko nuo ongelmat jos miestä ei olisi? Tai toisen miehen kanssa? Älä nyt hötkyile.

 

[Ääh!]

No jos ette puhu, niin aloita puhuminen! Ei se niin mene, että "kun tuo toinenkaan ei..." Aloita itse, ja siitä se läheisyys lähtee.

 

["pii"]

Puhukaa, kerro miltä sinusta tuntuu!