Seurasin vierestä kun veljeni rakensi taloa, ja päätin mieheni kanssa, että me emme tuollaiseen ryhdy. Veli oli päivät töissä, meni kotiin, söi ja lähti raksalle. Kaiken minkä pystyi itse tekemään, teki. Kotona kävi nukkumassa ja aamulla lähti taas töihin. Vaimo oli silläaikaa kotona vauvan kanssa.
Heillä homma toimi, he olivat etukäteen sopineet, että talonrakennus menee nyt näin. Vaimo asennoitui niin, että oli käytännössä yksinhuoltaja rakennusvaiheen ajan. Nyt ovat asuneet jo monta vuotta talossaan ja lapsiakin on tullut lisää.
Heidän naapurissaan on kolme pariskuntaa eronnut talon valmistumisen jälkeen. Että kyllä se suhdetta koettelee. Mutta eikö tuo ollut jo tiedossa, kun raksahommiin ryhdyttiin? Me ratkaisimme asian niin, että ostimme uuden ok-talon. Ei tarvinnut muuta kun kantaa tavarat sisään. Emme ole senluonteisia ihmisiä, että jaksaisimme keskittyä noin isoon projektiin.
Eihän tuo kuitenkaan loppujen lopuksi kauaa kestä, joten olisiko ap:lla aika purra hammasta ja ajatella, että kyllä tästä selvitään? Eikä kantaa kaunaa miestä kohtaan.