Onko tämä outo ajatus toisen lapsen tekemisestä?

[hmmm]

Eli meillä on yksi lapsi ja olemme nyt onnellisia. Toisaalta toinen lapsi olisi mukava saada, mutta jotenkin pelkään sitä että emme olisikaan enää näin onnellisia? Kun se alku ainakin on rankkaa sitten kun on taas vauva talossa. Ja kun lähipiirissä niin moni on eronnut lasten ollessa pieniä, niin jotenkin tuntuu että uhmaa sitä onneaan jos vielä tekee toisen lapsen "koettelemaan" parisuhdetta ja tätä meidän pientä perhettä. Onko kukaan muu ajatellut näin? Että kun parisuhde on kestänyt kuitenkin sen yhden vauva-ajan niin olisi hullua pistää se taas koetukselle?

 

[jiu]

Mä taas ajattelen niin, että kun on kestänyt sen (meillä) vaikean vauvavuoden, niin toinen ei tunnu enää missään.

 

[tuttua]

Kyllä! Itseänikin pelottaa. Esikoinen tosin vasta 1 v ja juuri ollaan vasta selviämässä vauvavuodesta tämän kanssa. Kyllä kai se toinen jossain vaiheessa hankitaan tuolle kaveriksi, mutta itseäni mietityttää nuo samat asiat. Missään tapauksessa emme unelmoi mistään 4-5 lapsen katraasta, niin vanhemmuushenkisiä ihmisiä emme ole, vaan haluamme elämältä muutakin.

 

[Toinen tulossa]

Mä taas ajattelen niin, että kun on kestänyt sen (meillä) vaikean vauvavuoden, niin toinen ei tunnu enää missään.

Peesi! Oikeasti ollaan menty niin pohjamudissa vaikean vauvavuoden jälkeen että ollaan keitetty niin kuumassa liemessä jo

 

[jiu]

Mä taas ajattelen niin, että kun on kestänyt sen (meillä) vaikean vauvavuoden, niin toinen ei tunnu enää missään.

Peesi! Oikeasti ollaan menty niin pohjamudissa vaikean vauvavuoden jälkeen että ollaan keitetty niin kuumassa liemessä jo

Ja meillä, thank god, olikin kakkonen miljoona kertaa iisimpi vauva kuin allerginen esikoinen jatkuvine itkuineen.

 

[eeeee]

Mä en tekisi kolmatta lasta tuosta syystä. Ja muutenkin kyllä. Uskon että sekoaisin silloin jo hommaan eikä mies kestäisi. Mutta kaksi kyllä just just kesti. Kun tiedostaa asian, että se on tuo alkuvaihe vaikeaa, niin menee se joten kuten. Mutta yksi sisarus saa riittää.

 

[vieras]

Entä onko kellään tullut sellaista fiilistä että on päässyt liian helpolla kahden lapsen kanssa (ikäeroa 2 vuotta ) että melkein pakko tehdä kolmas? Tai siis tarkoitan kun omalla kohdalla näin tuntuu vaikka esikoinen oli äärimmäisen vaikea vauva, ensimmäinen vuosi meni ihan sumussa ja kakkonen olikin sitten helpompi, mutta silti tuntuu että tässäkö tämä nyt oli? Miten se ei ollutkaan niin rankkaa...No, kohta saan ainakin itse vastauksen ajatuksiini kun kolmas syntyy pian, voi olla että sen jälkeen lapsiluku on täysi

 

[...]

mä taas näen asian niin että jos epäilee ettei parisuhde kestä lasta niin ei tod kannata sitä yrittää. meidän suhde on niin vahva että kestäis useamman. jos kaatuu niin ihan muuhun kun lapsentekoon.

 

[mie]

siis oikeestiko joku miettii että voiko tehä lapsia, että kestääkö parisuhde???

no okei, meillä on ollu helpot lapset mutta kai sen parisuhteen täytyy kestää yhteiset lapset? siis että syy ois muka lapset? ei kuulkaa, ei ne lapset aiheuta eroja, vaikka olisivat kuinka vaikeita, ne on ihan muut syyt kun siihen johtaa

tehkää töitä parisuhteeb eteen!!