Onko tämä reilua toiselta vauvaperheessä??

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Mietinpäsvaan
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja en ymmärrä;30166441:
Siis heräät 7-8 aikaan!? Ymmärtäisin valituksen, jos heräisit joka aamu 4-5 aikaan. Meillä herätään kuuden aikaan ihan normisti töihin.

Kaikilla ei ole sama vuorokausirytmi. Itse olin tottunut nukkumaan myöhään, joten kun vauva rupesi heräämään aikaisin ja herättämään pitkin yötä, niin tottakai se väsytti.

Ja ap:n tilanne ei ole reilua. Mies voisi ihan hyvin herätä parina aamuna vauvan kanssa ja antaa sinun nukkua - näin molemmille tulisi pari lepoaamua / viikko.
 
Tähänkin ongelmaan olisi helppo ratkaisu mutta harva siihen suostuu. Miehesi menee aikaisemmin nukkumaan arkisin. Mikä estää miestäsi menemästä yöunille vaikka kahdeksalta ja sä jäät vauvan kanssa valvomaan? Näin miehelle ei kerry arkisin univelkaa mitä pitäisi viikonloppuisin nukkua pois. Sä voisit sitten viikonloppuna nukkua vaikka molempina päivinä sen pari tuntia pidempään. Tosin, vauva kun teillä on, niin se nukkuu varmaan päivälläkin. Nukuthan sä varmasti silloinkin? Menetkö myös unille illalla/yöllä heti kun vauva antaa siihen mahdollisuuden?

Monesti vaan huomaa kuinka vauva-aika molemmat vanhemmat huutaa naama punasena kuinka väsyttää ja kuinka tärkeää uni on ja kuinka heidän on saatava nukkua univelkaa pois, sitten kuitenkaan niitä mahdollisuuksia nukkumiseen ei käytetä. Vauva nukahtaa illalla klo 22 mutta vanhemmat menevät unille vasta 01 koska telkasta tulee hyvä elokuva ja pitäähän sitä nyt ehtiä palstailla. Vauva nukkuu päivällä kahdet päikkärit mutta niidenkin aikana pitää facessa vaihtaa kuulumisia kavereiden kanssa ja jakaa hauskoja memejä. En tarkoita sitä etteikö myös noikin asiat olisi tärkeitä jaksamisen kannalta, mutta tasapaino pitää löytää. Kaikkea ei vaan voi saada. Välillä nukutaan ja välillä tehdään jotain muuta. Järjestelyihin pitäisi löytyä sellainen vaihtoehto joka sopii kaikille, jokainen saa ja jokainen luopuu, eikä niin että tappelun jälkeen toisen näkemys on jyrätty käytännöksi.
 
Mä en vaan pääse tällaisesta yli. Ensinnäkin, töissä käyminen on lomaa lastenhoitoon verrattuna. Toisekseen miksi pariskunnalla toisen velvollisuus on tehdä töitä 8h päivässä ja toisella 24h.
Mun nähdäkseni tekis hyvää, jos ap häipyisi viikonlopuksi ja jättäisi miehen keskenään lapsen kanssa. Ehkä se ukkokin sitten tajuaisi.
 
Aika surullista että on vielä paljon miehiä/isiä jotka pitää lastaan vaan jonkinlaisena työnä. Ja äidin projektina johon ei haluta ottaa suuremin osaa. Toki joskus vauva voi olla niin äidin projekti että isälle ei ole tilaa kuin vasta viime hädässä. Mut silloin kannattaa katsoa peiliin.
 
Asiaa olisi ehkä seleventänyt nukun kolme tuntia yössä tyyppinen avaus eikä joudun nousemaan jo 7-8 maissa.

Mutta vaikka kyse olisi siitä, että ap haluaisi vaan nukkua puolille päivin, niin olisi tilanne silti epäreilu, jos mies voisi sen tehdä, mutta ap itse ei. Kyllä minustakin on ok herätä lasten kanssa 7-8 aikoihin, mutta se ei olisi ok, että mies nukkuisi joka aamu ties kuinka pitkään ja itse olisin aina se, joka nousee aikaisemmin - jos ainoa syy on se, ettei mies oikein jaksaisi/haluaisi.
 
No ei ole reilua! Mun miehellä on 2 vapaapäivää viikossa ja molemmat saa nukkua pitkään kerran viikossa! Näin riippumatta siitä olenko töissä tai kotona lasten kanssa. Sama homma jatkuu nyt kun olemme molemmat töissä.
 
Juurihan tuossa joku kehui että kotona on rankempaa kun töissä.. Ihme työpaikkoja teillä, tai sitten kotona pingotetaan liikaa. Saahan sitä toki itsensä uuvutettua vaikka keräilemällä pieniä kiviä. Pyykeillä ja satunnaisilla imuroinneilla sensijaan ei. Ehkä mä olen vaan erilainen äiti, kun viihdyn parhaiten kotona lasten kanssa. Mies on ajotöissä, joten ei tulisi mieleenkään tinkiä hänen unistaan. Tiedä vaikka ajaisi metsään väsyksissä.
 
Meillä mies nousee joskus vaikka molempina päivinä viikonlopusta lasten kanssa, vaikka käy viikot töissä ja on väsynyt itsekin. Yöhuutoja se on myös omalta osaltaan auttanut taltuttamaan valittamatta sanaakaan. Usein vedetäänkin viikonloput "puoliksi", että kumpikin saa yhden aamun jolloin saa pyöriä sängyssä vaikka kymmeneen (tää on ihanaa, vaikkei saisi nukuttuakaan noin pitkään, mutta vaan käännellä kylkeä ja kuunnella miten joku muu saa ottaa vastaan uhmaikäisen ja vauvataaperon aamushown :D ).
 
Meillä oli sama tilanne, kun lapsi oli vajaan vuoden ikäinen. Halusin itse hoitaa yöheräilyt, kun kerran mies oli töissä ja teki pitkää päivää. En tajunnut, että oma työvuoroni oli 24/7 ja 7-8 kuukauden valvomisen jälkeen (lapsi heräili parin tunnin välein) olin niin väsymyksestä sekaisin, että en tajunnut pitää puoliani. Kun valitin väsymystä, mies vastasi että en vaikuta väsyneeltä. Myös jos yritin saada apua, niin sain syyllistämistä. Hän ei ymmärtänyt, miten raskasta valvominen ja jatkuva "vartiovuoro" oli, koska hän ei kertaakaan herännyt vauvan itkuun yöllä. Ei siis kertaakaan. Ehkä yhteinen keskustelu ilman syyllistämistä olisi ainoa vaihtoehto, että mies ei mene puolustuskannalle. Jos sanot rehellisesti, että tarvitset apua.. tai että viikonloppu pitäisi olla molempien vapaa-aikaa ja lapsesta yhteinen hoitovastuu.
Odotan mielenkiinnolla miten meillä menee nyt kun toinen syntyy. Olen yrittänyt puhua tästä samasta asiasta jo etukäteen, kun nyt on vielä virtaa. :) Tosin mies loukkaantuu silloinkin... vaikea saada asiaa esiin niin, että hän ei tuntisi itseään arvosteltavan.
 
Meillä mennään illalla koko porukka klo 20 viimeistään nukkumaan. Mies herää 2-3 maissa ja lähtee töihin. Itse herään 6 aikoihin, lapsi viimeistään 7. Mies tulee töistä 4-5 välillä. Viikonloppusin nukkumaan mennään viimeistään klo 21 ja aamulla klo 7 maissa noustaan.
 
hirveesti nyt liitty koko aiheeseen toi allin kertomus perheensä unirytmistä. hei, mä söin äsken kaks lättyä???? yhtä paljon liittyy siihen, että aapeen mies ei ole reilu ja tasapuolinen ja sitä ei näytä kiinnostavan viettää aikaa OMAN lapsensa kanssa :D
 

Yhteistyössä