S
sekopää äiti =(
Vieras
Voiko synnytyksen jälkeinen masennus ilmetä vasta 7kk synnytyksen jälkeen? Onko sillä useita eri muotoja?
Minulla on ollut aina sellaisia päiviä ,toisinaan, etten jaksa lapsiani ollenkaan. Koko päivä ja ihan oikeasti koko päivä! menee lapsille huutaessa. Nyt näitä on alkanut olemaan useammin.. kerran viikossa tai kerran kahdessa viikossa.
Tänään oli tällainen päivä. Heti aamusta huomasi, että tänään ei ole hyvä päivä yhtään. Koitin kuitenkin tsempata kun oli menoja. Menot meneekin aina hyvin,mutta kun kotiin tullaanniin lapset oikeen alkaa testaamaan mua. Mieskin tänään koko päivän duunissa.
Ilta loppuu aina siihen, että taistelen 2vuotiaan nukkumaan. Isälleen nukahtaa hyvin mutta minua testaa, tietää tietty että olen ihan hiilenä.
Riekkuu, riehuu, uhmaa ei varmaan ees hirmuisen pahasti, mutta kun on huono päivä niin hermostunkin nopeaan. =(
Sitten itken, kun harmittaa kaikki. Uskon jopa että lapset kärsii, saavat ja ovat jo saaneet tramoja.
Mieli tekisi ottaa lasta hiuksista kiinni ja kunnolla ravistaa =( Ei ole normaalia =( Koskaan en ole lyönyt tms mutta mieli tehny!
Vauvakin reagoi huutamiseen ja minun jännittyneisyyteen, vaistoaa. Kitisee, itkee kun lasken lattialle. Vielä enemmän ahdistaa.
Haluisin vain olla näinä päivinä yksin.
Muulloin kaikki on hyvin. Jaksan lasteni kanssa, hermo ei noin kireällä ainakaan koko päivää.
Mitä minun kannattaisi tehdä? EI näin voi jatkua? Haluaisin olla tasapainoisempi äiti? vai onko minun paras olla poissa lasteni luota?
Minulla on ollut aina sellaisia päiviä ,toisinaan, etten jaksa lapsiani ollenkaan. Koko päivä ja ihan oikeasti koko päivä! menee lapsille huutaessa. Nyt näitä on alkanut olemaan useammin.. kerran viikossa tai kerran kahdessa viikossa.
Tänään oli tällainen päivä. Heti aamusta huomasi, että tänään ei ole hyvä päivä yhtään. Koitin kuitenkin tsempata kun oli menoja. Menot meneekin aina hyvin,mutta kun kotiin tullaanniin lapset oikeen alkaa testaamaan mua. Mieskin tänään koko päivän duunissa.
Ilta loppuu aina siihen, että taistelen 2vuotiaan nukkumaan. Isälleen nukahtaa hyvin mutta minua testaa, tietää tietty että olen ihan hiilenä.
Riekkuu, riehuu, uhmaa ei varmaan ees hirmuisen pahasti, mutta kun on huono päivä niin hermostunkin nopeaan. =(
Sitten itken, kun harmittaa kaikki. Uskon jopa että lapset kärsii, saavat ja ovat jo saaneet tramoja.
Mieli tekisi ottaa lasta hiuksista kiinni ja kunnolla ravistaa =( Ei ole normaalia =( Koskaan en ole lyönyt tms mutta mieli tehny!
Vauvakin reagoi huutamiseen ja minun jännittyneisyyteen, vaistoaa. Kitisee, itkee kun lasken lattialle. Vielä enemmän ahdistaa.
Haluisin vain olla näinä päivinä yksin.
Muulloin kaikki on hyvin. Jaksan lasteni kanssa, hermo ei noin kireällä ainakaan koko päivää.
Mitä minun kannattaisi tehdä? EI näin voi jatkua? Haluaisin olla tasapainoisempi äiti? vai onko minun paras olla poissa lasteni luota?