Onko tämä teistä tekosyy kieltäytyä hoitamasta lasta?

[Jepjep jepulis]

Anoppi ja mieheni ovat nyreissään kun minun äitini on hoitanut lastamme enemmän. Keväällä anoppi kertoi oma-alotteisesti, että on kesäkuun lomalla ja hoitaa lastamme (5v) mielellään jos on tarvetta. Muistutti tästä ainakin kaksi kertaa. Töiden takia tarvitsemme tällä hetkellä satunnaisesti lastenhoitoapua joko isovanhemmilta tai lastenhoitajalta jolle maksamme.

Puolessavälissä kuuta olisi ollut tarvetta ja kysyimme anopilta noin kaksi viikkoa ennen ko. päivää mutta hänelle ei käynyt koska on kuulemma perinteisesti siivonnut lattiat perusteellisesti jolloin siirtää myös huonekalut puolessa välissä lomaa. Anoppi asuu kerrostalo kaksiossa eli tekee tuon päivässä. Nyt olisi ollut huomiselle tarvetta ja kysyimme viikko sitten asiaa. Anoppi sanoi miettivänsä ja eilen kun mieheni kysyi onnistuuko vai kysymmekö jotain muuta kertoi ettei pysty koska jossain baarissa on karaokea illalla ja haluaa valmistautua rauhassa. Hoidontarve olisi ollut noin klo 15-17.00

Mielestäni nuo kuulostavat taas niin tekosyiltä, että en jaksa enää tippaakaan välittää anopin narinoista kun hän ei saa hoitaa lastamme yhtä paljoa kuin minun äitini. Vai voivatko tuollaiset asiat oikeasti olla jollekin niin tärkeitä, että rutiineista ei poiketa?

 

[vierailija]

Hän saattaa olla luonteeltaan sellainen ettei kykene muutoksiin..

Kysy haluaako vaikka joulun alla ottaa leipomaan pipareita, sovitte päivän, ja viet hänet silloin puhtaana, kylläisenä ja parin parhaimman lelun kanssa katsomaan kun mummo leipoo pipareita. Tätä hän voi ylioppilasjuhliin asti muistella miten pojan lapsen kanssa tehtiin yhdessä pipareita ihana pikku leipuri.
(Muista myös tarjoutua pesemään lattiat sotkun jäljiltä).
Siinä sai pojankin perhe vähän hengähtää joulukiireiden alla kun mummo otti lapsen hoitoon.
(Ja muista valmistautua hakemaan ainakin tunti etuajassa).

Ehkä näin?

 

[vierailija]

Hän saattaa olla luonteeltaan sellainen ettei kykene muutoksiin..

Kysy haluaako vaikka joulun alla ottaa leipomaan pipareita, sovitte päivän, ja viet hänet silloin puhtaana, kylläisenä ja parin parhaimman lelun kanssa katsomaan kun mummo leipoo pipareita. Tätä hän voi ylioppilasjuhliin asti muistella miten pojan lapsen kanssa tehtiin yhdessä pipareita ihana pikku leipuri.
(Muista myös tarjoutua pesemään lattiat sotkun jäljiltä).
Siinä sai pojankin perhe vähän hengähtää joulukiireiden alla kun mummo otti lapsen hoitoon.
(Ja muista valmistautua hakemaan ainakin tunti etuajassa).

Ehkä näin?

Mainiota! Näin meillä menetellään anopin kanssa!