Onko tämänlainen toiminta mielestäsi normaalia?

["anne"]

Tuttavani on lapsensa syntymästä asti "hyysännyt" vauvaansa ja on ollut välillä todella hysteerinenkin tämän suhteen. Lapsi on nykyään 1,5-vuotias ja äiti leikkii hänen kanssaan KOKO ajan. On siis kotona hoitamassa häntä. Hän ei tee kotona mitään muuta kuin istuu tämän kanssa lattialla ja leikkii. Mikään kodinhengetär hän ei ole, ei siis välitä niinkään siisteydestä. Minusta se ei ole normaalia. Hän on opettanut lapselle, että häntä täytyy viihdyttää koko ajan, eikä näin ollen lapsi tietenkään viihdy yhtään yksin. Niin tokihan hän tietysti huolehtii lapsen perustarpeista ja ulkoiluista, mutta tämä jatkuva leikkiminen ja viihdyttäminen minua kyllä ihmetyttää.

 

["vieras"]

Normaaliudesta en tiedä, mut mulle aivan ama mihin kukin päivänsä kuluttaa kunhan ei ole rikollisilla teillä. Mä en lasten kanssa juuri leiki, siksi niitä on 2.......

 

[---]

Miten voit tietää tuon? Ootko kärpäsenkä katossa koko ajan vai onko hän kertonut sulle että istuu kaiket päivää lattialla leikkimässä lapsen kanssa?

 

[E]

No ihan yhtä normaalia, kun se, että kyttää tuttujensa tekemisiä ja kirjottaa niistä arvostelevia alotuksia keskustelupalstoille nettiin.

Jokainen taaplaa tyylillään...

 

["anne"]

Tiedän kaiken, koska tämä "tuttava" on siskopuoleni ja olemme tekemisissä lähes päivittäin. Ja ei, hän ei palstaile, tiedän varmasti.

 

["mii"]

Jotenkin en osaa olla huolissaan äidistä joka leikkii lapsensa kanssa, sen verran on tullut työnkin puolesta nähtyä kaikenlaista väkeä. Kukaan meistä ei ole täydellinen joten mitä jos keskittyisit omiin ongelmiisi niin kauan kun mitään oikeesti hälyttävää ei tapahdu.

 

["tina"]

Ei voi leikkiä koko aikaa, onhan heidän syötäväkin välillä yms. Mun mielestä tossa kuviossa ei ole mitään ikävää. Eiköhän se parempi noin päin ole kuin se, että koti olis siisti joka kohdasta ja lapsi jää huomiotta.

 

[Ei ole normaalia]

Ei todellakaan ole normaalia. Itse en enää soita kaverilleni, joka ei voi enää ikinä puhua edes 5 min puhelimessa, kun lapsen kanssa on jotain koko ajan tehtävä. Siis haloo! Hänellä ei ole edes kavereita paljon yhtään muutenkaan ja ne vähätkin hän hävittää, kun ei osaa muuta kuin keskittyä siihen lapseen. Siis kyllä minusta on hienoa, että siihen lapseen kiinnitetään huomiota, mutta liika on liikaa! Liikaa ihan mitä tahansa on huonosta!!! Tämä ei sitten ole mikään kateusjuttu, että kuvittelen hänen pitävän lapsestaan parempaa huolta, kuin minä omistani, vaan ihan oikeasti tietyssä pisteessä raja ylittyy, jossa sen lapsen kanssa vietetään liikaa aikaa. Joillain lapsilla tulee oikeasti ongelmia tuosta. Minäkin hoidan lapseni kotona ja vietän heidän kanssaan aikaa, mutta he kyllä tietävät, että jos puhelin soi, ja äiti puhuu, niin joskus sitä sattuu, ja silloin äiti puhuu, eikä silloin turhia häiritä. Minä en sitten ole mikään juoruaja, että tätä tapahtuisi usein. Itse en soita yleensä yhtään kenellekään, paitsi ehkä kerran viikossa, ja ehkä kerran kahdessa viikossa saatan puhua pidemmän puhelun jonkun tuttavan kanssa. En siis itsekään ole mikään kännykkä äiti, vaan olen todellakin lapsilleni läsnä, mutta lapseni tietävät, että he eivät ole koko ajan maailman napa, vaikka mielettömän tärkeitä ovatkin.

 

["anne"]

Ei todellakaan ole normaalia. Itse en enää soita kaverilleni, joka ei voi enää ikinä puhua edes 5 min puhelimessa, kun lapsen kanssa on jotain koko ajan tehtävä. Siis haloo! Hänellä ei ole edes kavereita paljon yhtään muutenkaan ja ne vähätkin hän hävittää, kun ei osaa muuta kuin keskittyä siihen lapseen. Siis kyllä minusta on hienoa, että siihen lapseen kiinnitetään huomiota, mutta liika on liikaa! Liikaa ihan mitä tahansa on huonosta!!! Tämä ei sitten ole mikään kateusjuttu, että kuvittelen hänen pitävän lapsestaan parempaa huolta, kuin minä omistani, vaan ihan oikeasti tietyssä pisteessä raja ylittyy, jossa sen lapsen kanssa vietetään liikaa aikaa. Joillain lapsilla tulee oikeasti ongelmia tuosta. Minäkin hoidan lapseni kotona ja vietän heidän kanssaan aikaa, mutta he kyllä tietävät, että jos puhelin soi, ja äiti puhuu, niin joskus sitä sattuu, ja silloin äiti puhuu, eikä silloin turhia häiritä. Minä en sitten ole mikään juoruaja, että tätä tapahtuisi usein. Itse en soita yleensä yhtään kenellekään, paitsi ehkä kerran viikossa, ja ehkä kerran kahdessa viikossa saatan puhua pidemmän puhelun jonkun tuttavan kanssa. En siis itsekään ole mikään kännykkä äiti, vaan olen todellakin lapsilleni läsnä, mutta lapseni tietävät, että he eivät ole koko ajan maailman napa, vaikka mielettömän tärkeitä ovatkin.

Kiitos, olit ainoa joka ymmärtää mun pointin. Hän on juuri tällainen, että ei voi minuuttiakaan puhua puhelimessa. Olen aivan varma, että asiasta koituu ongelmia viimeistään siinä vaiheessa, kun lapsi menee päivähoitoon. Muissakin asioissa menee lapsen edun ajattelu ihan yli, jopa haitaksi asti. Hänellä ei ole lainkaan kokemusta lapsista entuudestaa, eikä muutenkaan ole kovin äidillinen, tarkoitan, että ei toimi sillä tavalla "äidin vaistolla", vaan kaikki on luettu joko kirjasta tai hän tekee, kuten äitinsä sanoo. Ja ei, minä en todellakaan ole hänelle kateellinen!

 

[Saraldo]

Eipä muuta, mutta jos lapsen äidille tulee joku pakottava tilanne olla erossa lapsesta, niin lapsihan siitä kärsii, kun ei ole tottunut olemaan yhtään ilman äitiä.