Onko teidän 3 -vuotiailla kavereita?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Neuvoja?
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
N

Neuvoja?

Vieras
Olen vähän huolestunut meidän 3 -vuotiaasta, hän ei ole oikein kiinnostunut muiden lasten seurasta. Asutaan vähän syrjempänä, ja täällä ei ole hirveästi muita lapsia, joskus käydään isommassa puistossa, mutta lapsi vain leikkii omiaan. Minulla ei oikein ole ystäviäkään, jolla olisi lapsia, jotta voisivat leikkiä yhdessä. Ollaan myös käyty kerhoissa, mutta niissäkin suurin osa lapsista on lähinnä vauvoja, ja meidän lapsi ujostelee ja leikkiminen on hankalaa, kun huone on täynnä pieniä, joita pitää varoa koko ajan. Lapsi on myös täysin puhumaton, tämäkin voi varmasti jo vaikuttaa, on ikäistään vähän pitempi, ja välillä tuntuu, että jotkut katsovat vähän pitkään kun niin "iso" poika puhuu vauvojen kieltä.. Pelottaa että tuleeko lapsesta yksinäinen, voikohan vaikuttaa jotenkin negatiivisesti että lapsi leikkii aina vain aikuisten kanssa?
 
En olisi sinuna vielä kovin huolestunut. Tilanne varmasti kehittyy vuoden sisään. Toki kannattaa yrittää löytää näitä sosiaalisia tapahtumia jostakin, ainahan se parantaa tilannetta.
 
Oisko teidän lähellä joku kerho tms. mihin voisit lasta viedä?
Mulla oli vähän sama ongelma. Tutuissa tai sukulaisissa ei samanikäisiä lapsia, ja aina kun jossain puistossa kohtasi muita saman ikäisiä meni ihan jäihin ja lähinnä käänsi selän toisille.
Laitoin osa-aikaisesti päiväkotiin ja nyt on jo tottunut muiden kanssa touhuiluun. Enemmän leikkii omaa leikkiään yhä, mutta siinä sivussa jo juttelee muiden kanssa, välillä vähän leikkiikin jotain, eikä joudu paniikkiin vaikka joku isompikin lapsi ottaisi kontaktia.
 
Jos siis oikein ymmärsin lapsesi ei vielä puhu. Hoida nyt ainakin tämä asia kuntoon ennenkuin mietti niiltä kaveri asioita. Aika neuvomaan ja lähete puheterapiaan!!!
 
On meidän 3-vuotiaalla kavereita. Mutta niitä näemme lähes päivittäin. Ei meidänkään lapsi satunnaisten uusien tuttavuuksien kanssa mene suoralta kädeltä leikkimään. Kaveri suhteet ovat kehittyneet ajan kanssa.
 
On meidän 3-vuotiaalla kavereita. Mutta niitä näemme lähes päivittäin. Ei meidänkään lapsi satunnaisten uusien tuttavuuksien kanssa mene suoralta kädeltä leikkimään. Kaveri suhteet ovat kehittyneet ajan kanssa.

aikalailla sama meillä.
oikein yllätyin, miten pienestä oli erotettavissa onko kaveri tuttu vai tuntematon (jotenkin olin ajatellut, ettei semmoinen vaahtosammutin niin tee eroa leikkiikö naapurin peten vieressä vai jonkun satunnaisen muun).

on siis kavereita (kun asutaan rivarissa jossa paljon saman ikäisiä). hakevat toisiaan ulos leikkimään ja joskus kyläilläänkin.

mutta tosiaan vieraiden kanssa on hankalampaa. usein ovat kuin ilmaa tai joskus vähän pelottavia. kannattaa siis yrittää löytää joku suht samanikäinen, jolla olisi kiva vanhempi sullekin kaveriksi ja sitten treffailla vähän tiiviimmin. uskoisin, että siitä kaverihomma voisi lähteä, jos ei lapsella mitään kummempaa 'häiriötä' ole.

miten tällainen löytäminen sitten tapahtuu, sitä en osaa sanoa.
tsemppiä!
 
Meillä on ollut aika samantyylinen tapaus kotona, joka on nyt hiukan isompi kuin teillä. Koko ajan tapahtuu jonkin verran edistystä, ja toiset lapset saattavat ottaa yhtäkkiä valtavia kehitysharppauksia. Älä kanna liikaa huolta. Tiedän, helpommin sanottu kuin tehty. Kaikki kehittyy kuitenkin omaa tahtia, ja kaikista kasvaa omia yksilöitään. :)
 
Moikka, meillä on suht sama tilanne, kävimme puheterapiassa (ymmärtää, muttei puhu, höpöttää omia+jonkin verran sanoja). Puheterapiassa kantsii käydä, saatte vinkkeja ja neuvoja, ei se ole mikään takuu, että lapsi oppii näin vaan puhumaan (joopa joo, "hoitaa asia kuntoon" niinkuin joku täs kirjoitti...), mut se vähän auttaa. Koko ajan mennään eteenpäin täälläkin :-) Alussa vertailin lasta sisaruksiin jotka puhuu - ihan - koko - ajan ja samanikäisiin, se ei kannata, jokainen kehittyy omaa tahtia.

3v:lla ei oikein ole kavereita, sisarusten kanssa leikkii, leikkipuistossa ajaa kilpaa polkupyörällä muiden kanssa, muttei varsinaisesti ystävysty (ei osaa) vielä.
Miten teidän 3vee käyttäytyy kotona, onko paljon vuorovaikutusta tuttujen aikuisten kanssa?

Harmi, että asutte kaukana, tulisimme ilomielin leikkimään teijän 3veen kanssa :-)
 
Meillä lapset ei oo mitenkään järin sosiaalisia ja kaverit on ruvennu kiinnostamaan vasta lähellä neljää vuotta, kolmevuotiaina ovat leikkineet lähes pelkästään sisaruksen kanssa. Pikkuisen isompi lapsi osaa paremmin mukautua leikkimään satunnaistenkin kavereiden kanssa niin leikkikavereita löytyy puistosta/kerhoistakin helpommin.
Onhan noita 'lapselle kaveri' yms seuranhakupalstoja täälläkin, voithan sää hakea sillä tavalla kaveria. Mutta todennäköisesti homma ratkeaa itsekseen kun ikää tulee lisää.
 
Meillä 3v 3kk laulaa luikautteee ja puhua pälpättää koko aja, leikkii kavereiden kanssa ja osaa jo kaivata leikkikaveria, hakee vieraita lapsia puistossa leikkimään, osaa pukea yms. mutta pyöräillä ei osaa, eikä kärsivällisyys riitä opetteluun.

Itse veisin aktiivisesti oman ikäisten seuraan ja puhumattomuudesta keskustelisin neuvolan kanssa.
 
Meillä 3v 3kk laulaa luikautteee ja puhua pälpättää koko aja, leikkii kavereiden kanssa ja osaa jo kaivata leikkikaveria, hakee vieraita lapsia puistossa leikkimään, osaa pukea yms. mutta pyöräillä ei osaa, eikä kärsivällisyys riitä opetteluun.

AP:lle varmasti tulee viestistäs hyvä mieli, muista keksi+papukaijamerkki! Onneksi olet ihanan lapsen äiti ja teil on kaikki hyvin, jihaa...
 
Ap tässä. Olemme siis käyneet jo puheterapiassa, mutta puheterapeutti sanoi, että koska puheenymmärryksessä ei ole vikaa, niin pidetään käynneistä taukoa pari kuukautta.. Lapsi on siis periaatteessa kiinnostunut muista, saattaa esim katsoa kun muut lapset leikkivät. Mutta ei oikein osaa mennä leikkiin mukaan, ja ujostelee tosi paljon..
 
Meillä on sosiaalinen ja puhelias kolme vuotias ja käynyt esim kerhossa, mutta kaverisuhteiden luominen ei ole onnistunut kovin hyvin. Kun tulee mahdollisuus leikkiä toisten kanssa, niin vähän aikaa saattaa leikkiä, mutta sitten vaihtuu mielenkiinnon kohde. Syksyllä alkaa hoito ja toivon hänen saavan sieltä ystäviä.
 
Lapsi on siis kotihoidossa?

Ei tuossa ole mitään ihmeellistä, ettei lapsi ryntää leikkimään vieraiden lasten kanssa. Omani on samanlainen. Oikeastaan 3-vuotiaana lämpeni uusille kavereille nopeammin, silloin jo yhden lomareissun aikana ystävystyi samanikäisen lapsen kanssa. Nykyään menee pidempään, syksyllä kun aloitti uudessa hoitopaikassa, vasta 2-3 viikon päästä alkoi leikkiä muiden lasten kanssa ja muutamia kavereita löytyi. Mutta joka tapauksessa ajan kanssa ujostelu laantuu ja niin varmasti sinunkin lapsellesi käy, kun hän jossain vaiheessa pääsee viettämään tiiviimmin aikaa samojen lasten kanssa.
 

Yhteistyössä