Onko teidän mielestä reilua? (purkausta)

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Sumussa
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
S

Sumussa

Vieras
mulla on keskivaikea/vaikea masennus,lääkitys ja psykoterapia. on tukiperhe ja nuorin lapsi sai hoitopaikan tilanteeni vuoksi.
En ole kuitenkaan oikein pystynyt "kuntoutumaan" sillä kotona tilanne streessava ja ongelmia paljon. musta tuntuu etten saa näyttää masennustani kotona,on vaan jotenkin jaksettava.mieheni arvostelee,nimittelee. teen pääosin kaikki kotityöt sekä hoidan lapset.joka kerta tuntuu että teen ne viimeisillä voimillani. olen niin väsynyt,kaikkeen!:(

alussa vein lasta bussilla päiväkotiin, mutta sitten voimat ei riittäneet siihenkään. keskustelin moneen otteeseen mieheni kanssa,voisiko hän viedä kun ottaa kerran auton kun menee töihin (bussillakin pääsisi melkein kotiovelta). lopulta suostui, nyt vie lapsen aamuisin (lapsi ei joka päivä ole pk:ssa). mies "määräsi" että herään joka aamu samaan aikaan kun hän herää töihin, pukemaan lapsen koska hän ei kuulemma osaa. eli 6:30 alkaa minun päiväni. sitten huolehdin lapset kouluun, lähden itse joka terapiaan ,toisina päivinä työkokeiluun (en ole pystynyt normaaliin työhön).

nyt on tullut fyysisiä oireita kun ahdistaa ja väsyttää. näen painajaisia joka yö,nukun katkonaisesti.. henkeä ahdistaa,rintaan pistää, mahaan sattuu, lihaksia särkee..

mielipiteitä/ajatuksia/vertaistukea jms. kaipailisin?

Toivon asiallisia vastauksia.
 
Miehesi tekee kaikesta vieläkin vaikeampaa, eikä ajattele ollenkaan mitä sinulla on meneillään..surullista! :(
Jos ei mies hyvällä tajua, että sinä TARVITSET lepoa ja ymmärrystä, EIKÄ mitää nimittelyä :(

Koita tehdä asia selväksi, koska tilanne vaan pahenee ja pahenee..
Sinä joko lähdet toipumaan muualle tai miehesi muuttuu! siinä se..

Kauheasti voimia ja jaksamisia! :hug:
 
Miehesi voi luulla että masentuneen on vain hyvä nousta aikaisin ja ruveta touhuamaan aktiivisesti niin masennus menee pikkuhiljaa ohi. Näin oikeasti ajattelee moni joka ei ymmärrä masennusta.
 
[QUOTE="xyz";24903182]Saisiko sen miehen joku kerta mukaan sinne terapiaan? Ei taida mies ymmärtää millaisesta sairaudesta on kyse.[/QUOTE]

sinne ei ole mahdollista ottaa miestä mukaan,sillä se on Kelan tukema psykoterapia.
 
Tuon kaiken sua hoitavalle lääkärille ...
Onko sulla nyt voimia siihen työkokeiluun ?
Onko ko työ tai tekeminen kiinnostavaa tai koetko saavasi siitä jotakin ?
Ehditkö ja jaksatko syödä kunnolla, ulkoilla, liikkua ja ennenkaikkea nukkua tarpeeksi ?

Voisitko lähteä hetkeksi 'lomalle' - vaikak sukuloimaan tms kauemmaksi ?
Pärjäisikö mies (terve ihminen) lapsenne kanssa sen aikaa ?

Eihän se tietenkään ole läheisellekään helppoa uupuneen vierellä - jos ei osaa ko asiaa käsitellä voi olla melkoisen raskasta sun miehelläkin .
Saako hän apuja ?
Ja aiempi neuvo terpaiaan mukaan lähtemisestä oli aika hyvä - tai että joku virkansa puolesta selittäisi tilannettasi hänelle.

Voisitko ajatella myös kokeilla jotain vaihtoehtoisia hoitomuotoja - mulla vaan aina tulee mieleen se avantouinti , se kun jollain kummalla tavalla auttoi mun burnoutissa toipumisessa....
 
millanen mies noin muuten on? miten kohtelee sinua? onko aina ollut tuollainen arvosteleva jne? masentuneen läheisenä ei ole helppoa, mutta joskus syy masennukseen löytyy puolisosta.
 
Yksi suuri syy masennukseesi taitaa olla ukkosi. Hankkiudu eroon hänestä, niin oma elämäsikin seestyy. Olet näköjään menossa kohti samaa tilannetta kuin tuo Iltalehdessä oleva nainen, jonka oma aviomies ja koira ovat raadelleet. Et näköjään enää ymmärrä, että sinullakin on ihmisoikeudet. Miehesi on ne sinulta vienyt.

Yritäpä etsiä viimeiset voimanrippeesi ja eroa tuollaisesta sairaasta ihmisesta, joka on sairastuttanut sinutkin. Vasta siitä voi alkaa tervehtymisesi.
 
Tuon kaiken sua hoitavalle lääkärille ...
Onko sulla nyt voimia siihen työkokeiluun ?
Onko ko työ tai tekeminen kiinnostavaa tai koetko saavasi siitä jotakin ?
Ehditkö ja jaksatko syödä kunnolla, ulkoilla, liikkua ja ennenkaikkea nukkua tarpeeksi ?

Voisitko lähteä hetkeksi 'lomalle' - vaikak sukuloimaan tms kauemmaksi ?
Pärjäisikö mies (terve ihminen) lapsenne kanssa sen aikaa ?

Eihän se tietenkään ole läheisellekään helppoa uupuneen vierellä - jos ei osaa ko asiaa käsitellä voi olla melkoisen raskasta sun miehelläkin .
Saako hän apuja ?
Ja aiempi neuvo terpaiaan mukaan lähtemisestä oli aika hyvä - tai että joku virkansa puolesta selittäisi tilannettasi hänelle.

Voisitko ajatella myös kokeilla jotain vaihtoehtoisia hoitomuotoja - mulla vaan aina tulee mieleen se avantouinti , se kun jollain kummalla tavalla auttoi mun burnoutissa toipumisessa....

en jaksa paljon ulkoilla.3viikon ajan olen kerran vkossa käynyt liikuntaa harrastamassa. mutta kun mulla on jatkuva tunne että mun on jaksettava,kyettävä.. multa vaaditaan kokoajan jotain ja paljon. se tekee olon entistä raskaammaksi.

kannan huolta jos valmiiksi myös miehestäni,kuinka mun masennus vaikuttaa siihen..mutta kun ajattelen, hän tosiaan käy töissä ja elättää meidät.. mutta kun tulee kotiin, päivä kuluu lähinnä tv:n ääressä. minä tosiaan pääasiassa hoidan kotityöt ja lapset,en ole vaatimassa häneltä mitään. niin teenkö hänen elämänsä kovin raskaaksi?

se että lähtisin "lomalle" jonnekin,,uskon ettei mies oikein sitä hyvällä katso. kun aina oikein mielellään päästä mua ystävälleni saunomaankaan.tosin eipä mulla olekaan kuin tuo 1 ystävä. aika yksin olen tämän kaiken kanssa, kaikenlaisia ajatuksia puskee jo mieleen koska olen niin loppu:( lähinnä tunne päästä jotenkin pakoon/pois kaikesta (en tarkoita kuolemaa) :/
 
Alkuperäinen kirjoittaja kysymyksiä;24903265:
millanen mies noin muuten on? miten kohtelee sinua? onko aina ollut tuollainen arvosteleva jne? masentuneen läheisenä ei ole helppoa, mutta joskus syy masennukseen löytyy puolisosta.

on ollut lähes aina tuollainen. välillä enemmän,välillä vähemmän. jos otan puheeksi perheen asiat,ns. vaikeammat asiat, ei puhu. tai kommentti on "niin kai sitten" tms. :/
läheisyyttä ei juuri ole mutta seksiin mun pitäisi olla aina valmis. muuten olen pihtari (sanoo tuon leikillään mutta ei silti tunnu kivalta)
 
Mies ei päästä sinua mielellään ystäväsi luokse rentoutumaan ja vaatii sinulta seksiä haluttipa sinua tai ei. Kuulostaa selvältä narsistilta. Ja sinä yrität juosta miehen pillin mukaan ja miellyttää häntä. En yhtään ihmettele, että tuollaisessa elämässä masentuu, kun oma tahto on viety.

Usko jo, että miehesi on sairastuttanut sinut. Älä sinä turhaan tuollaisesta narsistista huolta kanna. Kyllä hän itselleen pian uuden uhrin löytää.
 
minusta ei ole reilua. kotityöt ja lastenhoito ja ruoanlaitto ja sivoukset lapsiperheessä tekee aivan yhtä paljon askelia ja työtä ja käsityötä kuin monessakaan palkkatyössä.joten on väärin, että miehesi makoilee illat. Yök mikä mies.
 
Miksi muuten ne terapeutit tai lääkärit tai mitä ne on, eivät suoraan sano näille potilaille, että sinun mies on paska, narsisti, hän on tehnyt sinut sairaaksi, hankkiudu eroon? vaan juoksuttavat tervettä ihmistä terapiassa, joka on vain väsynyt ja masentunut kun liikaa työtä yhdelle?

sama juttu, lääkärit eivät kerro lihaville, että olet läski, joten siitä johtuvat kaikki muut vaivasi?

onko lääkäreille ja terapeuteille jne tärkeintä pitää itsensä leivässä?
 
Masennus on rankka sairaus myös lähimmäiselle. Ei ole helppoa olla täyspäiväduunissakaan, vastuu elättämisestä ja huoli seuraavat mukana. Silti se ei oikeuta huonoon ja alistavaan kohteluun, vaikka olisi itse väsynyt tilanteeseen.
Suosittelen lämpimästi, että hankitte yhdessä apua. Usein terapeuteilta voi kysyä olisiko mahdollista pitää yhteistä istuntoa edes kerran tai mahdollisesti hakeutua perheneuvolaan - mistä voi olla apua lapsellekin, joka myös näkee tilanteen.

Syyttely suuntaan tai toiseen vain pahentaa tilannetta. Itse olen elänyt masentuneen kanssa ja sairastanut masennusta, mutta siitä on selvitty. Ei se ole mahdotonta, mutta älä ainakaan pistä huonoa vointiasi (pelkästään) puolison syyksi. Jos parisuhde on todella huono, eikä vain molemminpuolista uupumusta raskaaseen tilanteeseen, on tehtävä uusi tilannearvio kannattaako suhteessa pysyä.

Voimia kovasti!
 
Ei se mies ole mikään narsisti! Te ette ole oikeaa narsistia nähnytkään.
Ehkä mies haluaa pitää sinut jonkinlaisessa arjessa kiinni. Pahempi vaihtoehto olisi se, että makaat puolille päiville. Eihän se sängyssä makaaminen masentunutta terveeksi tee, vaan päin vastoin.
Puoli seitsemän on ihan sopiva aika nousta ylös, vaikka yöt olisi katkonaisia. Rutiinit on hyvä yrittää säilyttää, ettet kokonaan luiskahda omiin maailmoihin.
 
... olet ihan maissa vielä . Liikunnasta tai ulkoilusta - tuollaiseen tilanteeseenhan suositellaan jotain vähemmän suorittavaa liikuntaa - esim jooga, hotjooga, kävely tms - ei himovatsalihastreeniä tai hypersteppiä .
Voisit kuulostella itseäsi, että mikä sun mielestä olisi mukavaa, ja tehdä sitten sitä.
Entä vesi ? Uiminen tai vesijumppa ?
Vesikin liitetään mielenrauhaan ja tasapainoon .
Kuulostaa kyllä siltä, ettet jaksa kovin asioista innostua - ja jos on kovin masentunut voi olla ettei mikään tuota mielihyvää.
Noita vähänkin mielihyvää tuottavaia sioita sun pitäisi silti tehdä.
Onko teilläpäin vertaistukiryhmiä, joihin voisit osallistua ?

Ap:n kohdalla kuulostaa - että jos hän tekee kotityöt ja hoitaa lapset - kyllä siinä on rutiineja riittävästi. Vaikka hän nyt saisikin nukua vaikkapa klo 9 tai 10 saakka.

Jotkut vitamiinithan voisi olla hyvästä D ja E-EPA - ei niistä ainakana haittaa olisi ?
 
Ihan kuin ap syyttäisi miestänsä masennuksesta. Koetko, että miehesi olisi sinut sairastuttanut?
Sanoit itse kokevasi, että seksiin pitäis olla aina valmis, mutta ymmärrät että miehesi sanoo asioita leikillään.
Miksi et siis voi uskoa miehesi vitsailevan asiasta? Ymmärrän, että masentuneisuus saa sinut ottamaan kaiken niin raskaasti, mutta kyllä miehesi on myös ahdistunut tilanteestanne. Moni mies olisi lähtenyt jo kävelemään ja varmaan lipsauttelee kaikkea tyhmää kun on ahdistunut. Ei meistä kukaan ole täydellinen.
 
se lähteminen ei tuossa tilanteessa ole kovin helppoa. tuon tyyppinen mies tekee kyllä kaikkensa että ilmainen kotiapu pysyy kotona ja oman egon buustaus voi jatkua.

meillä aika lailla samantyyppinen tilanne, tosin helliä ja ymmärtämisen hetkiäkin löytyy mutta yleensä unohtuu seuraavana päivänä että toinen voi olla väsynyt. ja mihinkään pariterapiaan ei voi lähteä koska hänessä ei ole mitään vikaa vaan minähän se hullu olen.
 
Hei kuule, mä olen sun kanssa ihan samassa tilanteessa. Vaikea masennus ja ahdistuneisuuhäiriö. Olen pitkällä saikulla, ainakin vuoden loppuun.

Mun lääkäri on sanonut mulle, että pitää tehdä asioita, joista itse nauttii. Sun ei tarvii mennä lenkille tai jumppaan, jos et oikeasti halua. Lue, katso leffoja, tee käsitöitä, ihan mistä vaan tykkäät oikeasti.
Jos joudut heräämään aikaisin, niin ota aamupäivällä pienet päikkärit.

Mulla oli pitkä tauko kaiken maailman jumpista, ulkona olen taas aina tykännyt olla. Nyt olen viikon jaksanut käydä hikilenkillä ta jumpissakin taas.

Ehdota sen typerän työkokeilun lopettamista, sä et selvästikkään ole vielä siinä kunnossa, että se palvelisi yhtään ketään.

Onko sulla millainen lääkitys? Onko nukkumiseen joku lääke erikseen?

Ja totta on, että parisuhteen pitäisi olla voimavara, eikä riippakivi kuntoutumisessa. Meillä on ollut nyt paljon ongelmia, koska miehelle on ollut niin raskasta tämä mun sairastamiseni (viimeksi eilen tapeltiin ja ollaan riidoissa edelleen). Lapset on kahtena päivänä viikossa eskarissa/pk:ssa, vaikka olenkin poikki, niin silti jaksan lasten kanssa touhuta ihan ok. Joskus on huonompia päiviä, esimerkiksi eilen kaikki ruoanlaitot ja ulkoilut piti tehdä puoliväkisin, kun olisi tehnyt mieli vaan nukkua, mutta selvisin kuitenkin.

Nyt oikeesti, oikein paljon jaksamisia ja tsemppiä sulle :heart: Aurinko paistaa vielä risukasaankin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja yök mikä mies;24903308:
sama juttu, lääkärit eivät kerro lihaville, että olet läski, joten siitä johtuvat kaikki muut vaivasi?

onko lääkäreille ja terapeuteille jne tärkeintä pitää itsensä leivässä?

Kyllä mua ainakin aina lääkärillä käydessä muistutetaan laihduttamisesta. Toki sen tiedän itsekin. Kaikki ei kylläkään johdu lihavuudesta.
 
Meillä oli vähän samanlainen tilanne, mutta toisinpäin. Mä olin se kuka ei ymmärtänyt mieheni sairautta (masennusta ja paniikkihäiriötä). Painostin miestä asioihin ja tilanteisiin joista hän kärsi ja ahdistui vain enemmän. Kunnes onneksi tajusin ottaa sairauksista selvää ja aloin ymmärtää miestäni. Jälkeenpäin on todella paha mieli miten kohtelin miestäni, mutta onneksi tajusin sen ajoissa. Yritä sinäkin saada miehesi ottamaan selvää asioista, että hän voisi ymmärtää mitä sinä käyt läpi. Voimia, toivottavasti miehesi ymmärtää.
 

Similar threads

Yhteistyössä