Onko teidän mielestä reilua? (purkausta)

[toiselta puolelta]

sinne ei ole mahdollista ottaa miestä mukaan,sillä se on Kelan tukema psykoterapia.

Kysypä teraputilta. Terapia on sinun, mutta mitään estettä ei ole siihen, etteikö miehesi voisi olla mukana, jos se sopii terapeutille. Minun mieheni kävi Kelan tukemassa terapiassa ja minä olin kerran mukana. Sinänsä oli hyvä, että kävin siellä, sillä terapeutti näki millainen ihminen olen. Muuten en juuri tykännyt käynnistä, koska terapia oli miehen terapiaa ja asioita katsottiin siellä miehen kannalta ja terapeutti tunsi asiat miehen näkökulmasta. Jotenkin tuli sellainen mielikuva, että mieheni terapeutti piti minua tiukkapipona, joka ei hyväksy alkoholia yms (taustatiedoksi: mieheni on alkoholisti perheestä ja hän on oppinut, että ainoa oikea tapa juoda alkoholia, on juoda pää täyteen) . Mutta joka tapauksessa suosittelen, että yrittäisitte käydä terapiassa yhdessä pari kertaa, koska siitä voi olla hyötyä.

Minä en pidä pahana sitä, että miehesi haluaa sinun hoitavan aamulla lasten pukemiset. Voisittehan tehdä kompromissin, että sinä hoidat lapset tiettyinä aamuina ja mies toisina aamuina. Itselläni oli vähän vastaava tilanne oman mieheni kanssa. Kyseessä oli astianpesukoneen tyhjentäminen. Mieheni mielestä olin varmasti kauhea tyranni, kun vaadin, että mieheni oli päivän aikana tyhjennettävä kone. En nimittäin tykännyt yhtään siitä, että töistä tullessani edes sitä ei oltu tehty, vaikka miehellä ei ollut muuta ohjelmaa päivän aikana.

 

["minä"]

Miehesi ei selvästikään ymmärrä tilannetatsi. Olet sairas ja tarvitset lepoa. Yritä saada miehesi ymmärtämään tämä, keskustelkaa sairaudesta, sen hoidosta jne.

Jos olisit terve, ei minusta sen sijaan olisi lainkaan kohtuutonta edellyttää sinua huolehtimaan päiväkotiin lähtevän lapsen aamutoimista, vaikka se edellyttäisikin aikaista heräämistä.

 

["vieras"]

Oletko varma, että, miehesi tarkoituksella arvostelee sinua, eikä ole vain niin että masennuksen takia koet kaiken arvosteluna? Oma mieheni on masentunut, ja tuntuu että hän kokee kaiken arvosteluna ja v***tuiluna, vaikka en sitä tarkoittaisi. Tuntuu ettei suutaan uskalla aukaista. Yhtenä päivänä mies esim. vollotti illan sängyssä kun sanoin ettei hänen hiuksensa näytä kovin hyvin leikatuilta(oli siis käynyt parturissa), tarkoituksenani oli siis kritisoida parturin taitoja, ei miestä itseään.

Ja kyllähän se kieltämättä turhauttaa kun mies on ihan lamaantunut eikä saa mitään aikaiseksi ja on vaan ärtyinen aina masennuksensa takia. Yritän häntäkin patistaa esim. liikkumaan, tuntuu että tuolla sängyn pohjalla asiat vaan pahenee. Voi olla etten ymmärrä masennuksesta mitään, mutta ei se helppoa tosiaan ole läheisillekään....

 

[Sumussa]

Hei kuule, mä olen sun kanssa ihan samassa tilanteessa. Vaikea masennus ja ahdistuneisuuhäiriö. Olen pitkällä saikulla, ainakin vuoden loppuun.

Mun lääkäri on sanonut mulle, että pitää tehdä asioita, joista itse nauttii. Sun ei tarvii mennä lenkille tai jumppaan, jos et oikeasti halua. Lue, katso leffoja, tee käsitöitä, ihan mistä vaan tykkäät oikeasti.
Jos joudut heräämään aikaisin, niin ota aamupäivällä pienet päikkärit.

Mulla oli pitkä tauko kaiken maailman jumpista, ulkona olen taas aina tykännyt olla. Nyt olen viikon jaksanut käydä hikilenkillä ta jumpissakin taas.

Ehdota sen typerän työkokeilun lopettamista, sä et selvästikkään ole vielä siinä kunnossa, että se palvelisi yhtään ketään.

Onko sulla millainen lääkitys? Onko nukkumiseen joku lääke erikseen?

Ja totta on, että parisuhteen pitäisi olla voimavara, eikä riippakivi kuntoutumisessa. Meillä on ollut nyt paljon ongelmia, koska miehelle on ollut niin raskasta tämä mun sairastamiseni (viimeksi eilen tapeltiin ja ollaan riidoissa edelleen). Lapset on kahtena päivänä viikossa eskarissa/pk:ssa, vaikka olenkin poikki, niin silti jaksan lasten kanssa touhuta ihan ok. Joskus on huonompia päiviä, esimerkiksi eilen kaikki ruoanlaitot ja ulkoilut piti tehdä puoliväkisin, kun olisi tehnyt mieli vaan nukkua, mutta selvisin kuitenkin.

Nyt oikeesti, oikein paljon jaksamisia ja tsemppiä sulle :heart: Aurinko paistaa vielä risukasaankin.

kiitos! paljon voimia myös sinulle!

joku tuossa kirjoitti että syyttäisin miestäni masennuksestani..en suinkaan silläen usko siihen että toinen ihminen voi toista masennuttaa. siis jos on kaikinpuolin sinut itsensä kanssa.

tätä juuri tarkoitin että parisuhde pitäisi olla kantava voima.kuuntelin erästä mielenterveysalan asiantuntijaa joka puhui omasta masennuksestaan, hän sanoi että hänen miehensä rakkaus oli se joka pelasti ja paransi hänet. näinhän ei toki aina tapahdu mutta että se kumppani osaisi myötäelää, eihän masennuskaan ikuista ole.se kestää aikansa ja varmasti rakkaus auttaa ainakin paranemisessa.