Onko teille käynyt niin (ihmissuhdeasiaa)

[syksysää]

että olette huomannut jonkun ihmissuhteen perustuvan lähinnä omaan aktiivisuuteen? Mulla on syystä jos toisestakin viime aikoina vähentynyt puhelimen käyttö ja tajusin sen myötä että eräs ihminen (sukulainen vieläpä) ei juurikaan soita tai viestitä - paitsi jos on hänellä on ongelmia. Suhteemme perustuu siis täysin omaan aktiivisuuteeni, kuitekin tuo ihminen on monesti vakuutellut miten tärkeä ja läheinen hänelle olen. Vierailutkin menee niin että minä käyn hänen luonaan, hän ei koskaan minulla. Mitähän tästä nyt pitäisi ajatella?

 

[Happygirl-91]

On esimerkiksi yhden perheellisen opiskelijakaverin kanssa. Meillä on aina ihan huippuhauskaa yhdessä ja tapaamisen jälkeen tekstaillaan kokoajan, mutta sitten saattaa mennä kk ettei hänestä kuulu mtn Kun laitan et mites menee ja milloin kahvitellaan niin hän on aina silleen "just tuossa ajattelin sinua! Nähdään vain!" Se aloite vaan pitää tulla aina multa

Toisten kanssa se on vastavuoroista,,ei mene viikkoa koskaan siinä ettei pidettäisi yhteyttä. Sun pitää vaan hyväksyä että hän on ehkä vaativan elämäntilanteen/masennuksen tms takia huono pitämään yhteyttä.