Onko teistä ajan haaskaamista olla miehen kanssa, jonka kanssa ei halua lapsia?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "vieras"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

"vieras"

Vieras
Onko järkeä olla suhteessa miehen kanssa, jota ei halua lastensa isäksi? Minä kuitenkin haluan lapsia.

Jos kuvittelette omalle kohdallenne tilanteen, että elätte nuoruudenrakkautenne kanssa avioliitossa, mutta olette pikkuhiljaa havahtuneet biologisen kellon tikittämiseen ja siihen, ettei aviopuolisostanne ole isäksi (mun kohdalla syitä on monia, voitte miettiä mikä teille olisi sellainen syy), eroaisitko?
 
Jos mun mieheni ei olisi halunnut perhettä kanssani en olisi hänen kanssaan, niin paljon kun häntä rakastankin, lapset ovat sellainen asia josta en olisi suostunut luopumaan.
 
En paljoa aikaillut sellaisen kanssa josta tiesin ettei tulevaisuudenhaaveemme missään kohdin kohtaa tai noin muutenkaan en olisi voinut kuvitella ko. tyyppiä muuhun kuin huviksi.

Pari sammakkoa taisin "nakata pellolle" ja sitten löytyi se prinssi.
 
Mulle tuli jossain vaiheessa vauvakuume. Oltiin oltu jo useampi vuosi yhdessä, mutta perheenlisäyksestä ei puhuttu, koska se ei ollut kummallekaan ajankohtainen. Pari vuotta kärvistelin vauvakuumeen kanssa yksin, sillä mieheni ei lasta halunnut.

Lopulta annoin hänelle useamman kuukauden harkinta-aikaa, jonka päätteeksi hänen piti valita, jatketaanko yhdessä ja yritetään saada lapsi, vai erotaanko ja etsitään uudet kumppanit.

No, nykyään meillä on lapsi, joka on molemmille tosi rakas, mutta toista lasta mieheni ei halua...
 
[QUOTE="vieras";27856977] eroaisitko?[/QUOTE]

Mitä muita järkeviä vaihtoehtoja ois?
Olen eronnut tällaisesta parisuhteesta. Oli muutenkin suht huono, mutta biologinen kello pisti eroamaan paljon nopeammin kuin mitä muuten olisin tehnyt.
 
Mun mielestä ero olis väistämätön jos suhteessa toinen haaveilee lapsista ja toinen ei. Kurjaa jäädä lapsettomaksi kumppanin vuoksi, ja ihan yhtä kurjaa jos toinen joutuisi vanhemman rooliin vaikkei sitä tahtoisi.
 
Mä olin aina sitä mieltä etten halua lapsia, mutten kumminkaan voinut seurustella parin sellaisen ihmisen kanssa, koska he eivät myöskään halunneet lapsia. Halusin avoimuuden suhteeseen eli jos ja kun se biologinen kello tikittäisi, ei toinen tyrmäisi sitä täysin vaan siitä pystyisi keskustelemaan yhdessä.
 
Jos lapsia haluaisin ja se olisi mulle kynnyskysymys, varmaan eroaisin. Ymmärrän ton tilanteen jos miehestä pikkuhiljaa ilmenee seikkoja, joiden perusteella ei ole isäksi mutta en ymmärrä, että väenväkisin mennään vaikka naimisiin miehen kanssa, joka ei halua lapsia. Mietitään, että kyllä se siitä muuttaa mieltään...
 

Yhteistyössä