Onko teistä tällainen ihminen ystävänä ihan Ok?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "aapee"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
A

"aapee"

Vieras
Olemme tunteneet noi 1,5 vuotta. Aluksi oli ihan mukava, sellainen ihminen josita yleensä pidän, mukava, puhelias ja positiivinen niin kuin olen itsekin.

Nyt viimeisten kuukausien aikana hän on muuttunut jotenkin sarkastiseksi, ja huomauttelee usein asioista, niin että alan tuntemaan syyllisyyttä, eikä oloni ole oikein enää luonteva hänen kanssaan.

Esim. olen kertonut hänelle että minulla on tarkkaavaisuushäiriö, ja se ilmenee esim. hajamielisyytenä, enkä aina muista kaikkea mitä olemme puhuneet. Tai jos hän on kertonut jonkun asian, en välttämättä muista sitä,jos olen silloin keskittynyt johonkin muuhun, esim. vahtimaan lapsiani.

Hän huomauttelee usein että "olenhan minä sinulle tästä asiasta puhunut, etkö muka muista" . Lisäksi hän saattaa sanoa että "kerron nyt sinulle miten uudessa työpaikassani meni, vaikket ole kysynytkään". Jotenkin nuo jutut saavat minut tuntemaan itseni huonoksi. Hän myös muistuttaa usein miten helppoa minulla on kun on mies, enkä ole yksinhuoltaja.

En halua kenellekään mitään pahaa, en ole ilkeä tai loukkaa. Olen ehkä hajamielinen, enkä ehkä osaa kysyä tai sanoa juuri sitä mitä hän odottaa. Mutta olen ehdottoman lojaali ja empaattinen ystävä, pidän yhteyttä ja kuuntelen, vaikken ehkä joka sanaa jälkikäteen muistakaan. Jotenkin hänen seurassaan ollessa on tullut tunne että minun pitää koko ajan skarpata, ettei hän pääse huomauttamaan mistään.

Olenko minä liian herkkänahkainen kun pahoitan mieleni em. jutuista ? En kyllä ole sanonut hänelle vielä mitään, kun tätä ei ole kovin kauaa vielä kestänyt. Mutta tuntuu siltä että jossain vaiheessa on pakko puhua asiasta, jos alkaa enemmän häiritä.
 
vaikuttaa aika omahyväiseltä tyypiltä. pitää sinua kaatopaikkana johon saa purkaa huonon päivänsä kun kotona ei ole muita aikuisia kelle puhua.

pidä huoli ettet ole kokoaikaa vaan antavana osapuolena koska sellaiseen ystävyyteen väsyy aika pian.
 
Ei ole Ok, ystävän kanssa pitäisi voida olla oma itsensä ilman että tarvitsee olla varuillaan ja pelätä mitä toinen sanoo. Taitaa olla myös kateellinen sinulle.
 
Ehkä sinun ystävälläsi on vaan nyt loppunut se kärsivällisyys. Ei sekään kuitenkaan ole kovin mukavaa olla sellaiselle ystävä, joka ei tunnu kuuntelevan tai muistavan mitä hänelle puhuu. Siitä tulee täysin mitätön olo, sellainen ettei toista voisi vähempää kiinnostaa.

Ehkä sun olisi hyvä jutella hänen kanssaan tästä, siitä että sun on vaikea muistaa mitä puhutaan ja että kyse ei ole hänestä, vaan sinusta.

Minua ainakin alkaa ennemmin tai myöhemmin jurppia, kun huomaan että joku ihminen ei yksinkertaisesti muista mitään, siitä tulee sellainen olo että toinen ei viitsi edes yrittää. Tosin en kyllä käy siitä vittuilemaan, mutta vaikuttaa se yhteydenpitoon kuitenkin, en minä jaksa samoja asioita kertoa jokaisella kerralla, varsinkin kun tiedän että ne ei mene perille asti.


Lisään kyllä sen, että ei se vittuilu ole oikein ystävältäsi, sellainen huomauttelu. Tai jatkuva piikittely muistakin asioista. Jos hän kokee sen muistamattomuuden inhottavana, niin siitä ehkä kannattaisi hänen puhua suoraan, eikä käyttää alhaisia keinoja.
 
Viimeksi muokattu:
Ehkä sinun ystävälläsi on vaan nyt loppunut se kärsivällisyys. Ei sekään kuitenkaan ole kovin mukavaa olla sellaiselle ystävä, joka ei tunnu kuuntelevan tai muistavan mitä hänelle puhuu. Siitä tulee täysin mitätön olo, sellainen ettei toista voisi vähempää kiinnostaa.

Ehkä sun olisi hyvä jutella hänen kanssaan tästä, siitä että sun on vaikea muistaa mitä puhutaan ja että kyse ei ole hänestä, vaan sinusta.

Minua ainakin alkaa ennemmin tai myöhemmin jurppia, kun huomaan että joku ihminen ei yksinkertaisesti muista mitään, siitä tulee sellainen olo että toinen ei viitsi edes yrittää. Tosin en kyllä käy siitä vittuilemaan, mutta vaikuttaa se yhteydenpitoon kuitenkin, en minä jaksa samoja asioita kertoa jokaisella kerralla, varsinkin kun tiedän että ne ei mene perille asti.


Lisään kyllä sen, että ei se vittuilu ole oikein ystävältäsi, sellainen huomauttelu. Tai jatkuva piikittely muistakin asioista. Jos hän kokee sen muistamattomuuden inhottavana, niin siitä ehkä kannattaisi hänen puhua suoraan, eikä käyttää alhaisia keinoja.

Uskon että varmaan häntä se ärsyttää, kyllä minua itseänikin välillä ärsyttää, varsinkin kun yritän oikeasti kuunnella ja muistaa, ja sitten enä kuitenkaan vähän ajan päästä muista. Itsekin kerron samoja asioita kahteen kertaan eri ihmisille, usein kyllä kysyn että olenko jo kertonut.

Ihmeellistä vaan, että kukaan muista ystävistäni, tai mieheni ei koskaan ole ärsyyntynyt tai alkanyut huomautella siitä etten musiat sanatarkasti jotain muutaman kk takaisia keskuteluja, tai asioita. Kaikki kyllä tietävät että nuo asiat eivät ole minulle helppoja aina, ja tuntuu yleensä että minut hyväksytään sellaisena kuin olen. On minussa kuitenkin paljon hyviäkin puolia, vaikka olen harvapäinen ja hajamielinen. :-)

Ei vaan ole luonteva olla kaverini kanssa enää, mutta ymmärrän kyllä tuon sinun kertomasi näkökannan.
 
Tulipa mieleeni, että ei ystävänikään muista aina kaikkea mitä ole kertonut. Ei hänkään ole kysynyt miten meni, kun minulla on ollut joku iso juttu, esim. pääsykokeet, muutto tms. Minä vaan en pidä tapanani sellaisista huomautella, vaan kerron itse miten mikin asia on mennyt.
 
[QUOTE="aapee";23275044]Uskon että varmaan häntä se ärsyttää, kyllä minua itseänikin välillä ärsyttää, varsinkin kun yritän oikeasti kuunnella ja muistaa, ja sitten enä kuitenkaan vähän ajan päästä muista. Itsekin kerron samoja asioita kahteen kertaan eri ihmisille, usein kyllä kysyn että olenko jo kertonut.

Ihmeellistä vaan, että kukaan muista ystävistäni, tai mieheni ei koskaan ole ärsyyntynyt tai alkanyut huomautella siitä etten musiat sanatarkasti jotain muutaman kk takaisia keskuteluja, tai asioita. Kaikki kyllä tietävät että nuo asiat eivät ole minulle helppoja aina, ja tuntuu yleensä että minut hyväksytään sellaisena kuin olen. On minussa kuitenkin paljon hyviäkin puolia, vaikka olen harvapäinen ja hajamielinen. :-)

Ei vaan ole luonteva olla kaverini kanssa enää, mutta ymmärrän kyllä tuon sinun kertomasi näkökannan.[/QUOTE]

No jospa ne muut ymmärtävät paremmin sen, että miksi sinä et muista?

Siis ei minulla ole juuri sellaista ystävää tai kaveria, joka olisi sanonut syyksi muistamattomuudelleen esimerkiksi keskittymisvaikeudet. Mutta sellaisia on, jotka eivät keskity siihen että heille puhuu. Eräskin ystävä kertoo minulle juttuja, jotka ovat muka hänen ystävänsä kertomia, joskus jopa sellaisia mitkä ovat muka tapahtuneet hänelle itselleen, koska hän ei muista, että kyse on asioista joista minä olen puhunut. Toisaalta, onpa uutuudenviehätystä aina, kun toinen on jokaisella kerralla aina yhtä aidosti yllättynyt kaikista asioista, vaikka on kuullut niistä jo monta kertaa :D

Ehkä teillä olis nyt vaan sitten pienen etäisyyden paikka, kun sinun kertoman perusteella tuntuu että tästä teidän ystävyydestä ei tule oikein kummallekaan hyvä mieli. Voithan sä vaikka yrittää jutella vielä, jos haluat, mutta ystävyys on kuitenkin valinnaista eikä pakollista, jotkut ystävyyssuhteet vaan jäävät lyhyemmiksi. Turhaan sinä kuitenkaan jäät mieltäsi siihen pahoittamaan, eikö?
 
Ehkä teillä olis nyt vaan sitten pienen etäisyyden paikka, kun sinun kertoman perusteella tuntuu että tästä teidän ystävyydestä ei tule oikein kummallekaan hyvä mieli. Voithan sä vaikka yrittää jutella vielä, jos haluat, mutta ystävyys on kuitenkin valinnaista eikä pakollista, jotkut ystävyyssuhteet vaan jäävät lyhyemmiksi. Turhaan sinä kuitenkaan jäät mieltäsi siihen pahoittamaan, eikö?

Niin, oikeassa olet, kyllä häntä tuntuu ärsyttävän, ja ei hän oikeastaan kyllä muista asioista sillä tavalla huomauttele kuin juuri noista mitä on kertonut enkä muista. Kyllä minä oikeasti kuuntelen, ja varsinkin sen jälkeen, kun hän ekan kerran huomautti jostain jota en ollut muistanut hänen kertoneen. Mutta keskittyäkseni ei saisi olla häiriötekijöitä, ja meillä pyörii aina lapset jaloissa. Eli vaikka kuuntelenkin, osa jää ikäänkuin "puoliväliin" jos seuraan samalla vaikka lasten edesottamuksia.

Koulussakin minulla oli vaikeaa, lähes mahdotonta keskittyä, enkä muistanut lukemastani tai tunnilla käsitellyistä jutuista paljonkaan, siksi en pärjännyt koulussa vaikken ole tyhmä. Tuo diagnoosini tuli vasta myöhemmin, koulun jälkeen.:-/

Pystyn kyllä keskittymään esim. lukemaani, mutta ei saa olla häiriötekijöitä. Muut ystäväni, sekä sukulaiseni ovat tosiaan jo tottuneet siihen että kysyn monta kertaa asioita joita he ovat jo kertoneet. Yhdenkin hyvän ystäväni syntymäpäivän kysyn joka vuosi uudelleen, kun en muista sitä koskaan kuin suunnilleen, enkä muista minne olen laittanut muistikirjan jossa se päivä on. :-D

Mutta tuntuu tosiaan vähän siltä ettemme sovi toisillemme ystäviksi, minä ärsytän häntä ja se taas loukkaa minua. :-(
 
[QUOTE="aapee";23275165]Mutta tuntuu tosiaan vähän siltä ettemme sovi toisillemme ystäviksi, minä ärsytän häntä ja se taas loukkaa minua. :-([/QUOTE]

Ehkä juuri näin, ette oikein sovi ystäväksi ainakaan juuri nyt :) Voihan olla niinkin, että hänellä on myös erilainen odotus ystävyydestä kuin sinulla, jotkut tahtovat paljon enemmän huomiota kuin toiset, ja siihen voi olla joskus vähän vaikea sopeutua, ainakin minusta.
 
Ehkä juuri näin, ette oikein sovi ystäväksi ainakaan juuri nyt :) Voihan olla niinkin, että hänellä on myös erilainen odotus ystävyydestä kuin sinulla, jotkut tahtovat paljon enemmän huomiota kuin toiset, ja siihen voi olla joskus vähän vaikea sopeutua, ainakin minusta.

Joo siltä kyllä tuntuu että hän haluaa paljon huomiota. Ja joskus kyllä tuntuu että ei hän itse kysele minun kuulumisiani yhtä usein kuin mitä tahtoisi minun häneltä kyselevän.

Minulla oli yksi tärkeä kilpailu lähiaikoina, josta kerroin hänelle. Hän ei toivottanut onnea tai kysynyt miten meni, enkä minä oikeastaan ole edes ajatellut asiaa tätä ennen. Tuskin hän edes muistaisi jos kysyisin koska se oli, ja mikä. Minä itse en vaan vaadi muistamaan.

Ehkä en osaa olla ihan sillä tavalla läsnä hänen elämässään kuin mitä hän ystävyydeltä toivoo, ehkei suurin pointti ole tuo muistamattomuuteni.
 

Yhteistyössä