Onko useamman lapsen hankkimisessa mitään järkeä?

[yhden lapsen onnellinen äiti]

Olen tässä miettinyt,, että miksi niin moni hankkii useamman lapsen ihan pienelläkin ikäerolla? Siis alle 5-6 vuoden ikäerolla? Kaikki useamman lapsen äidit tuttavista ovat ihan hermoraunioita ja stressaantuneita, ihan oikeasti en tunne yhtään seesteistä ja elämäänsä tyytyäistä monen lapsen äitiä. Ehkä sitten, kun kaikki lapset alkaa olla yli 10v, mutta vuosikausia näiden elämä näyttää olevan yhtä helkutin hampaiden kiristelyä.

Itselläni on vähän vajaa 3v lapsi. Ei ole kiukkukohtauksia, kun ei ole mustasukkaisuutta pikkusisarestakaan, vaan saa kaiken huomiomme. Leikkijumpassa ohjaajat suitsuttivat "niin onnellisen ja tasapainoisen" oloiseksi lapseksi ja kun mietin, että tekisiköhän pikkusisar hyvää, ettei vaan tule pilalle hemmoteltua, niin heti suosittelivat, että antaisin olla ainokainen niin pitkään kuin mahdollista. Muille lapsille, joilla olikin sitten pikku- tai isoja sisaruksia, ei tällaisia ylistyssanoja löytynytkään.

Nyt kun lapsi on vanhempi, nukkuu omassa huoneessaan yön läpi, ah autuutta alkuaikojen heräilyjen läpi. FB:stä luen vuoden tai parin vuoden välein lapsia pukanneiden mammatuttujen valituksia siitä, kuinka eivät ole nukkuneet viimeiseen viiteen vuoteen... öööh... olisko pitänyt tuotakin miettiä, ennen kuin ryhtyi niitä lapsia tekemään yhden toisen perään?

Meillä on varaa tarjota lapselle oikeastaan mitä vaan (en nyt puhu leluista, koska siinä "kilpavarustelussa" ei ole mitään järkeä, siis myös harrastuksia, lomamatkoja (joista on iloa myös vanhemmille) ja ennen kaikkea HUOMIOTA ja AIKAA.

Mietin vain, että miksi ihmeessä useimmat hankkivat useampia lapsia? Tuttavipiiristä ainakin huomaa, että tutkimus, jonka mukaan mitä useampi lapsia, sitä onnettomammat vanhemmat - pitää paikkansa...

 

[MorbidMama]

Ainoa järki tuntuu olevan se, että noilla kolmella on toisensa...

 

["noh"]

"Jos et voi antaa lapsellesi temppeleitä ja linnaa, anna edes sisaruksia".

 

["vieras"]

sit on aina leikkikaveri omasta takaa.

Siitä on ihan käsittämättömän paljon iloa. Naapurustossa asuu monta 1-lapsista perhettä ja arvatkaas missä ne lapset yleensä on? Meillä.

Mutta sitten kun ei ole, niin nuo tyttö ja poika leikkivät sujuvasti keskenään. 2 vuotta ikäeroa.


Sit ehkä oleellisin syy: Mulla olis aika orpoa ihan näin aikuisenakin, jos mulla ei olis ihania pikkusiskojani. Eikä lapsilla olisi serkkuja.

 

["Jippii"]

Haistan popcornin.

 

[Snoopy]

Kyllä mä tiedän ihmisiä jotka on helisemässä jo sen yhdenkin lapsen kanssa. Ja tiedän suurperheellisiä joita rennompia ja tasapainoisempia ihmisiä saa hakemalla hakea.

Se on ihmistyyppi joka stressaantuu helposti tai valittaa asioistaan usein ääneen, eikä automaattisesti usean pienen lapsen vanhempi.

 

[ulkonainen]

Eihan siina mitaan jarkea olekaan. Mietittiin aina etta meidan tytar olisi ainoa lapsi, nyt on kuitenkin toinen tulossa, ja pitaa kylla kysya onko tassa mitaan jarkea?

 

[ulkonainen]

[QUOTE="vieras";24415838]sit on aina leikkikaveri omasta takaa.

Siitä on ihan käsittämättömän paljon iloa. Naapurustossa asuu monta 1-lapsista perhettä ja arvatkaas missä ne lapset yleensä on? Meillä.

Mutta sitten kun ei ole, niin nuo tyttö ja poika leikkivät sujuvasti keskenään. 2 vuotta ikäeroa.


Sit ehkä oleellisin syy: Mulla olis aika orpoa ihan näin aikuisenakin, jos mulla ei olis ihania pikkusiskojani. Eikä lapsilla olisi serkkuja.[/QUOTE]

No viela ihanampaa niille yksilapsisen vanhemmille etta lapsi viihtyy teilla ja oma talo on rauhallinen .

 

[Hoodrat]

Aloittajan teksti voisi olla mun suusta. Samaa olen miettinyt. Ja luultavasti aina yksi lapsinen.

 

[yhden lapsen onnellinen äiti]

Eihan siina mitaan jarkea olekaan. Mietittiin aina etta meidan tytar olisi ainoa lapsi, nyt on kuitenkin toinen tulossa, ja pitaa kylla kysya onko tassa mitaan jarkea?

No mulla aina käy säännöllisesti yhden tai kahden ovulaation aikana vuodessa, että haluan saada toisen lapsen, kun se vauva-aika oli mielestäni niin ihana. Mutta kun ei nappaa heti, niin ehdin sitten jo kuukautisten aikana tulla "järkiini" ja yritys jää aina yhteen kiertoon.

Meillä on kaikki nyt niin loistavasti, itsellä vihdoin aikaa luoda myös omaa uraa, kun lapsi aloittaa osa-aikaisen päivähoidon, rahaa mennä kaikki lomalle ja sitten aina puolev vuoden välein sieltä jostain tulee ajatus, että mitä jos...?

Ja sitten katson kavereita ja niiden elämää ja ne ovat kaikki ihan hermoraunioita...

Ja varmaan tosiaan riippuu paljon ihmisen omasta persoonallisuudesta, että millainen on, mutta ihan oikeasti tutkimustulosten mukaan ihmiset ovat sitä onnettomampia, mitä enemmän on lapsia... :O

 

["concha"]

Olen perheeni ainoa lapsi. Niin kauas kuin jaksan muistaa, toivoin sisaruksia. Lapselleni aion sen suoda.

 

[yhden lapsen onnellinen äiti]

No viela ihanampaa niille yksilapsisen vanhemmille etta lapsi viihtyy teilla ja oma talo on rauhallinen .

 

["vieras"]

Ainoan lapsen elämä voi olla tosi kurjaa, kun vanhemmat vanhenevat, ja joutuu ainoana ihmisenä vastaamaan heistä.

 

[MorbidMama]

No viela ihanampaa niille yksilapsisen vanhemmille etta lapsi viihtyy teilla ja oma talo on rauhallinen .

Niinpä! Ja mitä enemmän populaa perheessä, sen vaikeampaa on saada talo tyhjäksi about ikinä...

 

["vieras"]

Kyllä mä olen ainakin ihan onnellinen 2 lapsen äiti. Tokihan välillä on ihan suunnattoman väsynyt. Vanhempi on nyt 3 v. ja pienempi 1v. Meillä molemmat saa ihan tarpeeksi huomiota ja rakkautta. Ja hyvin tulevat toimeen keskenään. Selvästi huomaa jo nyt, että kovasti tykkäävät toisistaan. Itselläni on 2 sisarusta ja kyllä olisin ollut onnettomampi jos en olisi pystynyt esikoiselle sisaruksia saamaan, sen verran erityisiä on näin aikuisiälläkin nuo sisarussuhteet. Ollaan myös pystytty matkustamaan ja lapset saavat hiukan vanhempina valita mitä haluavat harrastaa. Lisääkiin lapsia tähän taloon mahtuisi ja onnellinen olisin jos niin kävisi

 

[yhden lapsen onnellinen äiti]

[QUOTE="concha";24415887]Olen perheeni ainoa lapsi. Niin kauas kuin jaksan muistaa, toivoin sisaruksia. Lapselleni aion sen suoda.[/QUOTE]


Mutta kun asiantuntijoiden mukaan oikeasti suurin osa lapsista olisi onnellisempia ilman niitä sisaruksia... pikkusisaren syntymä on yksi suurimpia traumoja ihmisen elämässä. Ja joo, tämä koskee vain esikoista, mutta onhan sekin ihminen. Varsinkin samaa sukupuolta olevien (erityisesti poikien, mutta ihan omakohtaista kokemusta lähipiirissä myös naispuolisista) sisarusten välillä todella ikävä kilpailusuhde jatkuu hamaan vanhuuteen saakka...

Olenko mä ainoa, jonka tuttavissa kaikki riitelee ihan helkutisti esim. perinnönjaossa... että onko niistä sisaruksista oikeasti jotain iloa...? VAi olisko esikoinen kuitenkin onnellisempi, jos ei tarvitsisi jakaa vanhempien huomiota...

Kavereita löytää kyllä, harvat on bestiksiä oman sisarensa kanssa. Ja tiedä, että jos ikäeroa on esim. vuosi tai alle, niin on läheiset välit, mutta suurimmalla osalla tuntuu olevan 2v ikäeroa ja välit ihan P*erseestä, enemmän ne tappelevat kuin kiltisti keskenään leikkivät...

 

[Maira]

Onko lasten hankkimisessa ylipäätänsä järkeä?

 

[autuas]

Luojan kiitos minä en tule sitä koskaan tietämään.

 

[ulkonainen]

No mulla aina käy säännöllisesti yhden tai kahden ovulaation aikana vuodessa, että haluan saada toisen lapsen, kun se vauva-aika oli mielestäni niin ihana. Mutta kun ei nappaa heti, niin ehdin sitten jo kuukautisten aikana tulla "järkiini" ja yritys jää aina yhteen kiertoon.

Meillä on kaikki nyt niin loistavasti, itsellä vihdoin aikaa luoda myös omaa uraa, kun lapsi aloittaa osa-aikaisen päivähoidon, rahaa mennä kaikki lomalle ja sitten aina puolev vuoden välein sieltä jostain tulee ajatus, että mitä jos...?

Ja sitten katson kavereita ja niiden elämää ja ne ovat kaikki ihan hermoraunioita...

Ja varmaan tosiaan riippuu paljon ihmisen omasta persoonallisuudesta, että millainen on, mutta ihan oikeasti tutkimustulosten mukaan ihmiset ovat sitä onnettomampia, mitä enemmän on lapsia... :O

Ymmarran sinua taysin. Minulle ei ikina tullut mitaan vauvakuumetta edes taman toisen kohdalla, mutta ajateltiin etta joko tehdaan nyt tai ei sitten koskaan. Mitaan oikein jarkisyyta en ole kylla talle valinnalle keksinyt. Paitsi tietysti tuo sisaruuskortti.

Mutta yksilapsinen perhe on kylla kaikinpuolin hyva.

Aion kylla ottaa aupairin ja siivousapua, hermoraunioksi en aio alkaa .

 

[Khimaira]

sisarusten välinen ystävyys-, ja tuki, yhteiset leikit ja salaisuudet sekä se ilme joka sisarelle tulee kun toinen sanoo/ tekee jotain ystävällistä tai hellyyttävää.
Kuten veli sanoo että olet sisko rakas tai veli kokoaa toiselle ison määrän hienoja lego- tyyppejä.

Mä olen kasvanut ainoana lapsena ja ainoa asia jota lapsuudesta kaipaan ovat sisarukset. Mulla oli poni, koira, jne. sekä isot kasat leluja, mutta mitkään niistä eivät korvanneet sisarusta- olin yksin. Olen erittäin onnellinen ettei mun lasten tarvitse kasvaa yksin vaan heillä on tukea toisistaan :heart:

 

["tia"]

Lapsista tulee sosiaalisempia kuin yksilapsiperheessä. Yleensä näillä ainokaislla on sosiaaliset taidot on huonommat.
Olen itse ainut lapsi ja en halunnut lapselleni samaa kohtaloa joteen meillä on 2 lasta....

 

[yhden lapsen onnellinen äiti]

[QUOTE="vieras";24415895]Ainoan lapsen elämä voi olla tosi kurjaa, kun vanhemmat vanhenevat, ja joutuu ainoana ihmisenä vastaamaan heistä.[/QUOTE]

Tämä on oikeastaan ainoa varjopuoli, mikä tulee itselle mieleen. Toisaalta, yhden lapsen vanhemmat pystyvät säästämään ja jättämään jotain lapselleen, joka ehkä auttaa vaikka sitten siinä tapauksessa, että pitää maksaa vanhainkodista jne...

 

[Mummy Sunshine]

Jos sen lapsen hankkii itseään varten niin eihän "lisälapsien" tekemisessä mitään järkesä olekaan. Aivan taatusti olen samaa mieltä, että helpommalla pääsee yhden kanssa. Mutta se tunne, kun katsot niiden sisaruksien hulluttelevan keskenään ja tuntevan toisensa läpikotaisin niin se saa muistamaan, miksi niitä tekikään toisen. Kyllä, me aikuiset olimme rauhallisempia ja seesteisempiä yhden lapsen kanssa, aivan taatusti. Mutta ajattelen itse ainoana lapsena, että sisko tai veli on rikkaus.

 

[4:n äiti]

Ei ole järkeä ei. Enkä järkeä olekaan käyttänyt kun hankimme neljännen lapsen. Luonto vaan niin päätti ja soi meille kaksoset kun edellinen sisarus oli juuri oppinut kävelemään.


Onneksi ovat kaikki olleet helppoja ja tyytyväisiä ihan vauvasta asti ja ovat sitä edelleen vaikka jo koululaisia ovatkin. Ovat tietysti vanhempiinsa tulleet.

 

[yhden lapsen onnellinen äiti]

[QUOTE="tia";24415936]Lapsista tulee sosiaalisempia kuin yksilapsiperheessä. Yleensä näillä ainokaislla on sosiaaliset taidot on huonommat.
Olen itse ainut lapsi ja en halunnut lapselleni samaa kohtaloa joteen meillä on 2 lasta....[/QUOTE]

Väärin, tätä asiaa on tutkittu ja yksilapsisen perheen ainokaiset ovat sosiaalisissa taidoissa kehittyneempiä ja vähemmän ujoja kuin monilapsisten perheiden lapset. Johtuu lähinnä siitä, että monilapsisessa perheessä lapset ovat eniten tekemisissä keskenään ja näin ollen heillä on vaikeuksia tehdä tuttavuutta (ei toki kaikilla, puhutaan keskimäärin) vieraiden ihmitsen kanssa, kun taas ainokaiset joutuvat oppimaan tuttavuuden hieronnan ja ystävyyssuhteiden solmimisen nimenomaan vieraiden ihmisten kanssa.