Onko usemman lapsen äidillä oikeutta "valittaa" väsymystä??

[Rieputarallaa]

Höpö höpö. Tää nyt oli vaan yks mieleen juolahtanut kysymys ap:n tekstistä.

Ja minusta ainakin varsin relevantti sellainen.


Mutta joo, musta useamman lapsen äidillä ei ole yhtään sen suurempaa oikeutta valittaa väsymystään kuin yhdenkään lapsen äidillä. Ihmiset on erilaisia, lapset on erilaisia ja perheiden elämäntilanteet on erilaisia. Yhtäläinen oikeus meillä kaikilla on olla väsynyt ja ilmaista se.

 

["alkup."]

Ja minusta ainakin varsin relevantti sellainen.


Mutta joo, musta useamman lapsen äidillä ei ole yhtään sen suurempaa oikeutta valittaa väsymystään kuin yhdenkään lapsen äidillä. Ihmiset on erilaisia, lapset on erilaisia ja perheiden elämäntilanteet on erilaisia. Yhtäläinen oikeus meillä kaikilla on olla väsynyt ja ilmaista se.

Vaan kun se ei todellisuudessa mene niin. Kuten moni täälläkin on todennut, useamman lapsen haluavilla EI ole yhtä iso oikeus valittaa. Toisaalta minusta valittaa sanakin on väärä, koska esim. itse en missään tapauksessa tilannetta muuttaisi. Totean vaan, että on päiviä/viikkoja/tilanteita jotka tuntuu joskus tosi raskailta ja tekisi mieli saada levätä. Lepo kun ei tosiaankaan 3-4 lapsen kanssa onnistu, ei välttämättä moneen yöhön putkeen saati päivällä.

Minusta kukaan ei loppujen lopuksi saisi valittaa mistään: jokainen valitsee työpaikkansa, eli työstä ei saa kaivata lomaa. Lapsilukuunsa voi vaikuttaa, ei saa valittaa. Asuinpaikka, lemmikit, harrastukset... siinä myös muutamia asioita jotka itse päättää=ei saa tuntea negatiivisia tunteita asiasta.

 

[syli täynnä kultaa]

Ei saa valittaa. Se on ihan eri asia kuin jos esim. yhden lapsen äiti valittaa. Kuten ei tehdä mitään virheitäkään. Kaikesta voidaan syyttää isoa perhettä. Tai jos esim. kaupassa alkaa lapsi huutamaan koska ei saa karkkia, siitäkin voidaan vetää syytöksiä, kun ei lapsi käyttäydy nätisti mikä taas on ison perheen syytä.

Aikani näitä kuuntelin ja märehdin ja mieleni pahoitin. Nykyään olen oppinut, että niin paljon helpommalla pääsee kun koittaa olla välittämättä. Toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. =) Meillä on 5 lasta, iältään 9v-1v. :heart:

 

[Mummeliisa]

Tietenkin on. Ja yhden lapsen äidillä ja isällä myös.
Samoin kuin kahden lapsen äidillä ja isällä.
Ja lapsettomilla.

Tottakai jokainen tarvitsee välillä vaihteluakin oli se arki kuinka mieluinen ja rakas tahansa!

 

["vieras"]

En ole vielä törmännyt yhteenkään ihmiseen joka ei olisi jostain "valittanut", että eiköhän jokaisella ole valitusoikeus.

 

[2]

Minkä lapsimäärän välissä naiselta katoaa oikeus valittaa? Vissiin kahden ja kolmen välissä? Minä ja muut tuntemani kahden lapsen äidit valitetaan ja meitä suvaitaan (luulen?!). Mut kolmas taitaa vissiin olla se raja? Niin, mun mielestä jokainen äiti saa valittaa, tietysti saa! Ap:lla tuntuu muutenkin olevan hyvä asenne: välillä valitetaan vähän, yritetään saada lomaa ja sit painetaan taas

 

["höh"]

onpas "kivat" ja tasapuoliset vanhemmat.
Jos eivät jaksa hoitaa kolmea, niin sanoisivat edes suoraan. perkele. inhottavaaa epätasapuolisuutta serkusteln välillä.
mitä tulee tuohon saako valittaa, niin juu kyllä kai saa, mutta en tajua, miten jotkut eivät huomaa jo 2 lapsen kanssa, että lastenhoito ja moneksi repeäminen on kovaa duunia ja hirveä stressi.. kovempaa mitä ikinä siihen saakka elämässä. juu, ja meillä esikoinen oli mukana noissa jos mieskin, koskaan ei menty yksin mihinkään, mulla oli esikoinen mukana aina kuopuksen äitiysneuvolassa, koska minä olin töissä ja mies oli töissä mutta lapsi hoidettiin kotona. Kyllä tuolloin jo ymmärsin, että ilman tukiverkkoja tulen kuolemaan, jos yhdenkään lapsen lisää teen. Näistä kahdesta nyt yritetään parhaan mukaan selvitä. se on jo paljon. meidän tilanteessa.

Mitenhän sitä voi sitten aikanaan nätisti sanoa omille lapsille, että mminusta lastenhoito on hirvittävän raskasta työtä, ja yhtä jaksan kyllä mutta en välttämättä useampaa enä vanhempana.

 

["äiti 44v"]

Mun nähdäkseni useamman lapsen äidillä on suurempi syy olla väsynyt kuin yhden tai kahden lapsen äidillä.

Mun nähdäkseni ihmisellä on oikeus valittaa väsymystään vaikka sillä ei olisi yhtään lasta eikä aikoisi niitä edes hankkia.

Ja yhden lapsen äidillä voi olla suurempi syy olla väsynyt kuin useamman lapsen äidillä.

 

[tiiru]

Kaikilla ihmisillä on oikeus valittaa jos väsyttää tai ketuttaa.
Mullakin on oikeus valittaa vaikka olen yhden helpon vauvan äiti. Jos väsyttää niin sitten hitto vie väsyttää! En mä siihen oikeuksia tarvii Miksi ei monen lapsen äidillä olisi "oikeutta", tai kellä vaan? Lapsettomatkin väsyy

Tyhmä ajatella "itsehän on itsensä tilanteeseen ajanut" no joo sittenhän ei mistään muustakaan vois valittaa. Työ stressaa ÄLÄ VALITA ite oot työs valinnu, koulu väsyttää ÄLÄ VALITA ite oot kouluus menny jne

 

[Madicken04]

Kaikilla ihmisillä on oikeus valittaa jos väsyttää tai ketuttaa.
Mullakin on oikeus valittaa vaikka olen yhden helpon vauvan äiti. Jos väsyttää niin sitten hitto vie väsyttää! En mä siihen oikeuksia tarvii Miksi ei monen lapsen äidillä olisi "oikeutta", tai kellä vaan? Lapsettomatkin väsyy

Tyhmä ajatella "itsehän on itsensä tilanteeseen ajanut" no joo sittenhän ei mistään muustakaan vois valittaa. Työ stressaa ÄLÄ VALITA ite oot työs valinnu, koulu väsyttää ÄLÄ VALITA ite oot kouluus menny jne

Noin juuri. Joskus tekee vaan ihan hyvää saada hetki valittaa.

Tietty jos se arki on pelkkää valittamista eikä äiti koskaan tunnu löytävän lapsistaan tai perhe-elämästään mitään positiivista sanoattavaa niin kieltämättä siinä vaiheessa vähän ihmettelen miksi niitä lapsia täytyy vielä väkisin hankkia lisää. Mutta ap:n kohdalla ei todellakaan ollut tästä kysymys, vaan käsittääkseni ihan siitä samasta kuin miltei kenen tahansa äidin kohdalla: silloin tällöin kaipaisi hetken sitä omaa aikaa. Niin kaipaan itsekin kahden lapsen äitinä ja silti ollaan menty kolmatta hankkimaan. Vaikka välillä väsyttää ja toisinaan meinaa hermot mennä niin kirkkaasti positiivisen puolella tämä arki on ja lapset ovat ihaninta mitä olen elämältäni saanut. :heart:

 

["suurperheellinen"]

Juu. Mekään ei juuri koskaan saada lastenhoitoapua, lapsia on monta. Ehkä kerran vuodessa päästään 1-2 yöksi miehen kanssa jonnekin, tosin ei tänä vuonna kun pienin on vauva. En valita, enkä viitsi edes enää pyydellä hoitoapua.
Miehen kanssa vuorotellaan kuitenkin siten, että molemmilla on viikossa joitakin tunteja vapaa-aikaa harrastuksille. Se auttaa jaksamaan.
Minusta on mielenkiintoista, että omaa sukupolveanikin on kutsuttu pullamössösukupolveksi. Omat vanhempani ja miehen vanhemmat käyttivät surutta isovanhempia lastenvahteina ja saivat mennä paljonkin omissa menoissaan, mutta nyt kun ovat itse isovanhempia ei olekaan halua hoitaa omia lastenlapsia, vaikka ovat terveitä ja suht nuoria, omat menot on vieläkin tärkeimmät... Tiedän, että useat isovanhemmat hoitavat lastenlapsiaan mielellään ja monet tutut eivät voi käsittää, että meidän vanhemmat ei hoida. Eikä meidän lapset ole mitään kauhukakaroita, joita ei voisi tai jaksaisi hoitaa.