Ä
äiti omasta tahdostaan
Vieras
Mulla on nyt 3 ihanaa muksua ja neljäs tulossa. Ikäeroa ensimmäisen ja viimeisen välille tulee reilu 5,5v. Ja kaikki lapset ollaan "hankittu" enemmän tai vähemmän suunnitellusti, eli toivottuja ja rakkaita kaikki, jopa mahan asukasta odotetaan yhtä suurella innolla kuin ensimmäistä aikanaan.
Mut mä olen väsynyt ja kyllästynyt. Kyseessä ei ole mikään pysyvä tila tai mikään mikä ei korjaantuisi hetken hengähdystauolla. Mutta siihen mulle ei tunnu olevan oikeutta koska olen itse aiheuttanut väsymykseni. Erityisesti mun äiti on lähes täysin katkaissut lastenhoitoavun (joka ollut tosi olematonta muutenkin, ei koskaan ole pyydetty kuin äärimmäisessä hädässä). Ihmiset selvästi sen sanoo tai sitten vihjaa, että mitäs olet itsesi tuohon tilanteeseen laittanut. Vaikka kai nyt kuka tahansa saa väsyä arkeensa, jopa yksin kissansa kanssa asuva??? Miksi mulla ei ole oikeutta valittaa, koska olen itse lapseni halunnut??
Nyt ollaan siinä pisteessä, että vaikka pyytäisin hoitoapua siksi aikaa että miekin pääsisi esim ultraan mukaan, niin vastaus on ei, koita nyt järjestää itse. Siskollani on yksi 2v lapsi, häntä säälitään kun mies on töissä ja hän yksin lapsen kanssa (mun mies tekeekin "vain" 50h viikkoa tällä hetkellä)... sisko saa apua jos haluaa viettää viini-illan tai lähteä festareille, silloin sen lapsi on mun vanhemmilla yhtämittaa 2-4 päivää. Kai se sitten on vaan helpompaa kuin hoitaa kolmea esim 4h...
Sitäkään ei hyväksytä, että lähtisin esim risteilylle yksin, miehen hoitaessa lapsia. Jos sanon että tuleepas hengähdys tarpeeseen niin saan paasauksen siitä, kuinka tuollaista se nyt lasten kanssa on ja olis pitänyt miettiä etukäteen jaksaako. Joten en mene minnekään, ettei VAAN näytä kenenkään silmissä, etten ansaitse lapsiani...
Mut mä olen väsynyt ja kyllästynyt. Kyseessä ei ole mikään pysyvä tila tai mikään mikä ei korjaantuisi hetken hengähdystauolla. Mutta siihen mulle ei tunnu olevan oikeutta koska olen itse aiheuttanut väsymykseni. Erityisesti mun äiti on lähes täysin katkaissut lastenhoitoavun (joka ollut tosi olematonta muutenkin, ei koskaan ole pyydetty kuin äärimmäisessä hädässä). Ihmiset selvästi sen sanoo tai sitten vihjaa, että mitäs olet itsesi tuohon tilanteeseen laittanut. Vaikka kai nyt kuka tahansa saa väsyä arkeensa, jopa yksin kissansa kanssa asuva??? Miksi mulla ei ole oikeutta valittaa, koska olen itse lapseni halunnut??
Nyt ollaan siinä pisteessä, että vaikka pyytäisin hoitoapua siksi aikaa että miekin pääsisi esim ultraan mukaan, niin vastaus on ei, koita nyt järjestää itse. Siskollani on yksi 2v lapsi, häntä säälitään kun mies on töissä ja hän yksin lapsen kanssa (mun mies tekeekin "vain" 50h viikkoa tällä hetkellä)... sisko saa apua jos haluaa viettää viini-illan tai lähteä festareille, silloin sen lapsi on mun vanhemmilla yhtämittaa 2-4 päivää. Kai se sitten on vaan helpompaa kuin hoitaa kolmea esim 4h...
Sitäkään ei hyväksytä, että lähtisin esim risteilylle yksin, miehen hoitaessa lapsia. Jos sanon että tuleepas hengähdys tarpeeseen niin saan paasauksen siitä, kuinka tuollaista se nyt lasten kanssa on ja olis pitänyt miettiä etukäteen jaksaako. Joten en mene minnekään, ettei VAAN näytä kenenkään silmissä, etten ansaitse lapsiani...