Onko väärin haluta kolmas lapsi?

[iiveeäf]

Meillä on kaksi ihanaa lasta, hoidoilla tehty molemmat. Enemmän siis kuin viisi-kuusi vuotta sitten uskalsin edes toivoa.

Ekan lapsen jälkeen oli varma tunne, että haluan toisen. Itseasiassa jo ennen ensimmäistäkään raskauttani ymmärsin hyvin niitä sekundäärisesti lapsettomia, jotka itkivät toisen lapsen kaipuutaan. Kun taas osa lapsettomista mutisi tyytymättöminä, että mitä nuokin valittavat, niillähän on jo lapsi (hassun moni näistä mutisijoista muuten halusi sitten itsekin myöhemmin kipeästi sitä toista lasta, kun ensimmäinen oli saatettu maailmaan).

Ennen kun aloin odottaa toista lastamme, sain vahvan tunteen siitä, että meille kuuluu kolme lasta. En ole mikään "näkijä" tai ennustelija, en missään nimessä. Ennemminkin vähän karsastan moista, mutta tuo tunne oli vahva. Samoin tuli vahva tunne siitä, että nyt on oikea aika lähteä yrittämään kakkosta ja ensimmäisestä hoidosta tulee plussa ja vauva syliin (aika absurdi ajatus, jos ajattelee meidän hoitohistoriaamme). Ja niinhän siitä tuli.

Toinen lapsi on vielä todella pieni, mutta mietin jo mahdollista kolmatta. Yrityksen (hoitojen) aloittamisen ajankohtaa, auton vaihtamista, miten pärjätään, jaksaisinko itse kolmen kanssa, päästäisiinkö ikinä liikkumaan mihinkään lasten kanssa, jos isä ei ole mukana jne. Myös rahallinen pärjääminen mietityttää. Kummallakin on vakipaikka kylläkin, mutta maksaahan kahden lapsen hoitomaksut jo satasia kuussa ja muutkin menot toki lisääntyvät.

Onko ihan hassua toivoa kolmatta lasta, kun meille kerran jo kaksi ihanaa on suotu? Eihän se ole muilta lapsettomilta pois, vaikka meille niitä kolme siunaantuisikin, mutta silti tunnen jotenkin huonoa omatuntoa ja "ryhmänpetturuutta" näistä ajatuksistani.

 

[....]

Palstan tyypillisin vastaus, on typerää haluta/tehdä kolmas lapsi.

Itsekin kaipaan kolmatta....

 

[purjosipuli]

Miks se muka olis väärin? Kyllä mä lähtisin yrittämään vielä sen kolmannen kerran, sittenhän sen näkee suodaanko kolmas vai ei )

 

["vieras"]

Ei se väärin ole, mutta haluaako mies?

 

[---]

No ryhmäpetturi taidat olla joka tapauksessa lapsettomien keskuudessa. Vaikka se on varmasti ollut aikanaan tärkeä viiteryhmä, kannattaa kuitenkin yrittäytyä irrottautua sen ajan ajatuksista tätä päätöstä miettiessä.

Pärjäämisen ja jaksamisen tiedät vain sinä itse, mutta sitä on hyvä miettiä nimenomaan olemassa olevien lasten näkökulmasta. Itselläni toinen lapsi on vasta vauva, mutta kolme on minunkin haaveeni aina ollut. Ensimmäisen lapsen jälkeen meille oli selvää, että ehkäisyä ei käytetä. Nyt taas tuntuu siltä, että käytetään ja katsellaan, kuinka meillä riittää aikaa ja syliä näille.

 

[chef]

En mitenkään pysty näkemään haavetta kolmannesta jotenkin vääränä noiden kluvailemiesi syiden psrusteella.

Ei muuta kuin uutta hoitoa putkeen, kun koette hetken sopivaksi

 

[kolmen ä]

Ei toiveessasi ole mitään väärää tai hassua, usko pois!

Itse kärsin sekundaarisesta lapsettomuudesta monta vuotta, ja esikoinen olikin jo kouluiässä kun kauan kaivattu toinen lapsemme syntyi hoidoilla. Voi sitä onnen määrää! Kun vauva oli n 3kk, mietimme miehen kanssa että kunhan vauva vähän kasvaa lähdemme pian uudestaan hoitoihin, heti kuukautisteni alettua/ yritettyämme ensin puoli vuotta (toiveissa josko kuollut hormonitoimintani olisi vironnut raskaudesta ja synnytyksestä johtuen). Vauvakuume oli valtava.. Tämän ohjeen saimme myös lääkäriltä, vaikka sanoikin että olisi suuri ihme jos spontaanisti raskaus alkaisi ilman hoitoja sillä hormonitoimintani oli käytännössä kuollutta lasten teon kannalta. Noh, raskaus alkoikin ihan spontaanisti ekojen kuukautisten alettua, joten hoitoihin ei tarvinnut mennä.

Nyt meillä on kolme ihanaa lasta ja jos emme olisi saaneet tätä kolmatta luonnostaan, olisimme menneet hoitoihin.

Sinun ei tarvitse kärsiä mistään "ryhmänpetturuudesta" tms, ei ole kenenkään muun kuin teidän asia tämä kolmannen lapsen haaveilu ja tekeminen, olkoonkin se nyt sitten hedelmöitysklinikalla tai miten vaan. Kukaan sellainen, joka ei kärsi lapsettomuudesta, ei myöskään kysele lupaa ympäristöltä raskautua.

Tsemppiä!

 

["vieras"]

Ei ole yhtään väärempää kuin ensimmäisen tai toisenkaan haluaminen Tietysti esimerkiksi niitä raha-asioita kannattaa ihan oikeasti pyöritellä ja laskeskella, että miten pärjäätte, pitäisikö esimerkiksi säästää etukäteen äitiys- ja vanhempainvapaita varten tmv. ja riittääkö nykyiset tulot sitten kun lapset kasvaa ja alkaa kuluttaa enemmän, ja toki omaa jaksamista, onko mahdollisuutta vaikkapa palkata joskus hoitoapua jos sitä ei muuten saa jne.

 

[soja]

me saatiin vuosien yrittämisen jälkeen IVF:llä kaksoset, ja oltiin jo lähdössä hoitoihin (eka aikakin varattu klinikalle) kun tulin yllättäen luomusti raskaaksi. (se nyt vähän ohi aiheen). mutta siis ymmärrän hyvin kolmannen kaipuun, eikä siinä ole mitään väärää!! Antaa mennä vaan! ja me haluttiin nähdä, onko luomu ihme nro 2 mahdollinen, jatkettiin ilman ehkäisyä ja kohta saadaan syliin 4. lapsi =)

 

[HopeaToffee]

Näissä asioissa järki ja tunteet ei käy käsikädessä. Jos se on mahdollista, niin siitä vaan. Itsellä on ikuinen kaipuu kolmen lapsen perheestä. Ymmärrän etten voi sitä saada, mutta silti siitä aina haaveilee välillä.

 

[iiveeäf]

Kiitos vastanneille

Meillä on siis uhmaikäinen ja alle 2kk vauva. Molemmat lapset ovat olleet vauva-aikoina helppoja ja nukkuneet hyvin. Mies on ihana ja täysillä mukana lasten- ja kodinhoidossa töidensä jälkeen. Ilman häntä en pärjäisi.. tai no pärjäisin tietty, jos olisi pakko, mutta onneksi on osallistuva mies perheessä. Lisäksi meillä on kovasti tukiverkkoja ympärillä. Valitettavasti yksi suurin tukiverkko joutuu lähitulevaisuudessa muuttamaan muutamaksi vuodeksi yli 500km päähän meistä. Sekin tietty arveluttaa.

Vaihtoehtoja punnitaan tietty tarkkaan, enkä aio jyrätä miehen yli mielipiteineni, vaan me keskustelemme näistä asioista kyllä. Mies on aikoinaan sanonut tahtovansa 3 lasta, mutta katsotaan nyt mitä mieltä on sitten myöhemmin. Vielä ei olla kolmannesta puhuttu sillätavalla vakavasti. Sen verran kylläkin, että pakkasessa olevat alkiot koitetaan käyttää jossain vaiheessa, mutta niillä saanee hyvällä onnella enää vain yhden siirron tehtyä, että mitäs sitten, jos/kun se ei onnistu? Ollaanko valmiit sit lyömään pillit pussiin ja hyväksymään elo ilman kolmatta lasta (meille ei luomuihmeitä voi tulla, mahdotonta) vai säästelläänkö jostain rahat kasaan uutta IVF-kierrosta varten, se on kumminkin useampi tonni yksityisellä puolella, jossa ollaan molemmat muksut tehty.

Ja joo, ryhmänpetturi lienen monienkin lapsettomuudesta vielä kärsivien mielestä. Itse kun en osannut tuntea katkeruutta toista lastaan toivovia tai odottavia kohtaan, vaikka itsellä oli vielä syli tyhjänä, niin en oikein käsitä sitä pyhää vihaa minkä noilta "omiltaan" joskus saattaa saada osakseen. Mutta toki kaikki koemme nämä asiat niin monella tavalla. Toiset käsittelevät surua ja kipua toivomalla jopa keskenmenoja toisille ja toiset sitten taas muilla keinoin lievittävät omaa pahaa oloaan. Tarvoin siinä suossa viitisen vuotta, joten ihan Vieras tuo maailma ei minulle ole. Mutta se yllätti, miten jo ekan lapsen jälkeen sitä tuntui pudonneensa johonkin välitilaan, jossa ei kuulunut enää mihinkään; lapsettomiin tai normaalisti lapsiatekeviin.

No nyt meni jo vähän sivuraiteille..