Toggle sidebar

Onko vain niin, että poika on ilman muuta perheensä tärkein lapsi?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Veljetön
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
No nyt kuulosti pahalta... En siis kokisi suurta surua, kummassakaan tapauksessa, että jos ei olisi poikaa tai jos ei olisi tyttöä. En voi käsittää väitettä, jonka mukaan sukupuoli määrittäisi lapsen tärkeyden vanhemmilleen. Ketään ei pitäisi kasvattaa luulemaan itseään jonkikin perheen kuninkaaksi.
 
juupa juu. tyttö ja poika löytyy, molemmat yhtä rakkaita ja tärkeitä. molemmat minun lapsia. poika on haastavampi kuin tyttö. minulla itselläni on vain siskoja, enkä koe että veljen paikkaa olisi kenenkään pitänyt koskaan täyttää.
 
Ehkä nykyään vanhemmat on vähän fiksumpia kuin "ennen vanhaan". Kyllä meillä ainakin kotona vanhemmat suosi veljiäni. Isä odotti minulta ja siskoltani tosi paljon ja sellaista hyvin konservatiivistä tyttöjen käytöstä (=saa näkyä, ei kuulua ja tyttöt on nöyriä ja ahkeria, killtejä jne.) ja veljiäni sitten melkein kannusti käyttäytymään miten sattuu "koska pojat on poikia".. Pojat ei meidän perheessä myöskään "tehnyt naisten töitä" kuten tyhjentänyt kauppakasseja ja kaikkea ihan älytöntä.

Äiti taas tuntui ajattelevan että kyllä tytöt pärjää ja osaa itsekkin pitää huolen itsestään ja paasasi/huolehti veljistäni todella paljon enemmän.

Muistan myös että mun lapsuuden kavereilla on ollut aika tasa-arvoton meininiki lapsuuden kodeissaan. Ehkä sota-ajan maatilan perimispolitiikka ym. On vaikuttanut vielä sen ajan vanhempiin niin paljon, että meno on ollut tuollaista.
 
[QUOTE="kieppi";30802816]No, onneksi niistä tulee aikuisia ja mukavia miehiä. Missä iässä ne alkaa olla vähemmän ällöjä?[/QUOTE]

Suurimmasta osasta ei missään vaiheessa.

Mutta toivottavasti jokaisen vanhemman lapset ovat yhtä rakkaita, olivat sitten tyttöjä, poikia tai jotain siltä väliltä.
 
[QUOTE="Lippis";30802973]Suurimmasta osasta ei missään vaiheessa.

Mutta toivottavasti jokaisen vanhemman lapset ovat yhtä rakkaita, olivat sitten tyttöjä, poikia tai jotain siltä väliltä.[/QUOTE]

Sit varmaan kannattaa toivoa, että tyttäristä tulee lesboja, niin ne ei tuo ällöjä miehiä näytille. Ja sitten kun lisääntyvät, niin toivoa, että tulee vain tyttäriä.

Miten semmoinen tytärten äiti, joka inhoaa poikia, reagoi, jos siitä tulee poikalapsen mummo?
 
On ainakin meidän suvussa. Molempien suku, isän että äidin, junaili perinnöt pojille. Kun ei "tytöistä ole tilanpitäjiksi tai metsiä hoitamaan".

Nyt on sukutilat juotu ja menetetty osa avioerossa ex-vaimon sukuun. Me tytöt hoidellaan vapaa-aikana omia metsiämme kesäisin ja tehdään halkoja talkoona porukassa. Veljet on alkoholisteja ja serkut saamattomia nysveröitä.
 
[QUOTE="lollis";30802406]kai tämä trolli on joltain joka ei saanut tytärtä.

Asia on päinvastoin, kukaan ei oikeasti halua poikaa. Pikkupojista on hyvin vaikea pitää, niissä ei ole mitään hauskaa tai positiivista. Tietysti poikkeuksia aina läytyy, mutta sellainen peruspoika lippalakkeineen, örinöineen ja mopoleikkeineen, ei kiitos.
Ei ole vaikea ymmärtää että ihminen pettyy jos tekee esim 5 mukulaa ja sieltä putkahtaa aina tuollanen ameeba, mistä on vaikea löytää mitään mielenkiintoisia tai hauskoja aspekteja.[/QUOTE]

ja tämä trolli siltä joka ei saanut poikaa. surullista.
 
[QUOTE="kieppi";30803022]Miten semmoinen tytärten äiti, joka inhoaa poikia, reagoi, jos siitä tulee poikalapsen mummo?[/QUOTE]

Sellaisen hullun reaktiolla ei ole väliä, tytöt ei laske hullua äitiään lastensa lähelle missään tapauksessa. Mun äiti on juuri sellainen poikien vihaaja, ja mitä hyvää on ihmisessä joka vihaa LAPSIA, oli tyttöjä tai poikia... ei mitään. Äitini suosi tyttöjäni ja oli ilkeä pojalle ja haukkui hyvää miestäni, ja mä pistin välit poikki. En anna sellaisen KATKERAN JA PAHAN ihmisen pilata elämääni. Eläköön yksin katkerana, mulla on ihanat lapset ja ihana mies. Halveksin äitiäni ja hänellä ei ole asiaa mun ja perheeni elämään!
 
Normaalille vanhemmalle lapset on yhtä tärkeitä. En ole huomannut omassa perheessäni ja ystävissäni eroa suhteessa tyttäriin ja poikiin. Molemmat on ihania ja niistä ollaan ylpeitä, ja on läheiset suhteet. Mun läheiset tosin ovatkin tavallisia ihmisiä eikä hulluja...
 
Minulla on veli. Kyllä meitä molempia rakastetaan ja huolehdittiin hyvin, mutta veljeltäni on aina odotettu vähemmän. En sitten tiedä, johtuuko niinkään sukupuolesta vai onko enemmän luonne-eroista johtuva asia. Luultavasti jälkimmäistä. Enkä usko vanhempieni edes tiedostavan, että vähän paapovat veljeäni vielä aikuisenakin.
Itselläni on kaksi poikaa, joista toinen on kuin minä ja toinen ihan isänsä. Joskus haaveilen tytönkin äitinä olemisesta, mutta poikiani en kyllä vaihtaisi mihinkään.
 

Osallistu arvontaan ja voita trendikäs lampaantalja!

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa