Onko vielä naisia jotka pitävät miestään perheenpäänä

[eräs vaimo]

Haluaisin tietää onko muita samanlaisia kuin minä vielä olemassa. Kaveriporukassakaan en voi puhua asiasta koska ovat kaikki niin tasa-arvon kannattajia että pitäisivät minua hulluna.

Itse siis kunnioitan miestäni perheenpäänä ja miehenä. Minä huolehdin perinteisistä naisten töistä ja mieheni miesten töistä. Haluan tyydyttää mieheni sekä henkiset että fyysiset tarpeet mahdollisimman hyvin.

Mieheni taas kunnioittaa minua nimen omaan naisena ja ihmisenä. Hän haluaa että koen oloni turvalliseksi ja hyväksi.

 

[suuna ja päänä]

Kyllä mielestäni kunnioitus ja arvostus ovat tärkeitä asioita parisuhteessa. Ymmärtäisin, että miehellä olisi enemmän arvovaltaa ja päätäntäoikeutta perheessä, jos hän tekisi enemmän kotitöitä tai osallistuisi muulla, oleellisella tavalla perheen hyvinvointiin. Tarkoitan tällä lähinnä sitä, että jos minä olisin kotiäitinä pelkällä kodinhoidon tuella ja eläisin siis täysin mieheni rahojen varassa, niin totta kai miehellä olisi erittäin suuri päätäntävalta siihen, että onko meillä varaa ostaa uusia huonekaluja tai minne mennään talvilomalla.

Omissa parisuhteissani minä olen joko ansainnut yhtä paljon kuin mies tai jopa enemmän. Kaikissa parisuhteissa minä olen ollut se, jolla on ollut päävastuu kodinhoidosta, ruokailusta, kaupassakäynnistä, lapsenhoidosta ja -kasvatuksesta, sisustuksesta, siivoamisesta ja ylipäätään arjen sujumisesta. Minulle se on sopinut hyvin, koska olen hyvä organisoimaan asioita ja pystyn tekemään monia asioita yhtä aikaa. Minusta olisi haitallista, jos alkaisin joka asiassa kysymään mieheni mielipidettä, koska asiat hoituvat niin paljon paremmin ja nopeammin, kun päätän itse pienistä asioista. Tietysti isot asiat edelleen ovat sellaisia, joista yhdessä keskustellaan (esim. mitä tehdään lomalla, ostetaanko uusi auto, pitäisikö pistää asunto myyntiin ja ostaa uusi).

Minusta tuo ei ole ristiriidassa sen kanssa, että tunnen oloni naiselliseksi, haluan seksiä, haluan antaa miehelleni parasta mahdollista nautintoa jne. Ihmisellä voi olla elämässään erilaisia "rooleja" esim. äitiys, työntekijä, kotitöistä vastaava, laskujen maksaja, vaimo, seksikumppani, ystävä riippuen siitä, kenen kanssa on tekemisissä ja mikä on asiayhteys. Minusta esimerkiksi on tärkeää, että mieheni on myös ystäväni ja jopa sielunkumppanini, mutta hän on myös rakastettuni ja seksikumppanini.

Eri asioissa ollaan eri tavalla tasa-arvoisia. Synnyttämisessä, raskaudessa ja imetyksessä ei ole vaihtoehtoja

 

[suuna ja päänä]

Jatkan vielä äskeistä hieman. Minusta on myös tärkeää, että mieheni kunnioittaa ja arvostaa minua. Tuskinpa vain pelkästään miehet sellaista haluavat. Minulle on myös tärkeää se, että mies ei pidä panostani perheen hyvinvoinnissa vähäpätöisenä olipa se sitten palkkatuloillani tapahtuvaa laskujen maksua, lasten kanssa leikkimistä, rakastelua, siivousta, kokkaamista tai mitä vain. Vaikka osaan hakata halkoja ja tykkään tehdä lumitöitä, niin ei se tee minusta epänaisellista ja seksitöntä. Tasa-arvo ei tarkoita sitä, että kumpikin on puoliksi miehiä ja puoliksi naisia, vaan pariskunnan pitää löytää oma tapa saada parisuhde ja perhe-elämä toimimaan.

 

[eräs vaimo]

Meillä tämä miehen perheenpäänä oleminen on auttanut siihen, että emme ritele kotitöistä yms. turhista asioista.

Mieheni kyllä tienaa kaiken rahan tällä hetkellä koska itse olen kotona ja kaikkiin tarpeisiin pyydän rahat mieheltäni. En ole kokenut tätä ongelmaksi.

Olen myös alistuvampi luonne kun taas mieheni kokee luentevammaksi pitää johtajuutta joten meille tämä toimii.

 

[eräs vaimo]

Kannatan toki tasa-arvoisuutta tietyissä asioissa mutta mielestäni puolison kunnioittaminen on ainakin kaveripiirissäni unohtunut naisilta. Asiat ovat kääntyneet päälaelleen ja naisista on tullut jopa pahempia kuin miehet.

 

[ennenvanhaan oli noin mutta ei enää anno 2009]

Haluaisin tietää onko muita samanlaisia kuin minä vielä olemassa. Kaveriporukassakaan en voi puhua asiasta koska ovat kaikki niin tasa-arvon kannattajia että pitäisivät minua hulluna.

Itse siis kunnioitan miestäni perheenpäänä ja miehenä. Minä huolehdin perinteisistä naisten töistä ja mieheni miesten töistä. Haluan tyydyttää mieheni sekä henkiset että fyysiset tarpeet mahdollisimman hyvin.

Mieheni taas kunnioittaa minua nimen omaan naisena ja ihmisenä. Hän haluaa että koen oloni turvalliseksi ja hyväksi.

Hyi, miten vanhanaikaista. " onko muita samanlaisia kuin minä vielä olemassa"
no onneksi ei vaan ole. ei naiset enää tuollaista anno 2009 edes hyväksy, koska naisilla on nykyään itsekin hyvät työpaikat ja tulot ja itsellä kaiket, talot/autot/ on fyrkkaa ostaa ja matkustaa mitä haluaa ja minne haluaa.
siis nyky-naiset ei tarvitse palvoa enää ketään jotta pärjää, niin kuin ennenvanhaan ei ollut asiat noin, oli pakko jäädä sen herran kanssa joka toi sapuskaa taloon.

Onneksi osat vaihtuu ja ajat muuttui. Naiset eivät ole enää riippuvaisia jostakin miehestä, niin kuin ennenvanhaan. Ja ne jotka palvoo nykyaikana, ne ovat yleensä läheisriippuvaisia, ja muutenkin riippuvaisia miehen tuloista. sitten kunnioittavat sitä ' perheen-päätä '
byoks mikä sana...

 

[Onhan meilläkin mies perheen pää...]

...mutta nainen sitä päätä kääntää ; ) Eli käytännössä asia menee kuitenkin niin, että keskustelemme tärkeistä asioista ja teemme päätökset yhdessä. Välillä annan miehelle (hänellä on aika vanhanaikainen kasvatus, vaikkei hän vielä ole edes 50 täyttänyt) periksi, sillä se tuo mukanaan sen, että seuraavalla kerralla mahdollisen erimielisyyden sattuessa minä saan sanoa sen viimeisen sanan.

Kotityöt teen kuitenkin pääasiassa minä (vaikka tienaankin enemmän kuin mieheni, eli siihen ei voi vedota) vaan yksinkertaisesti siihen, että kotityöt ovat mielestäni rentouttava vastapaino palkkatyölle. Ruokaa mies kuitenkin laittaa useinkin ja hyvää ruokaa laittaakin.

 

[sennike]

mies on perheenpää ja minä se niska, joka sitä päätä kääntää.
Meillä kuitenkin on niin, että mies pystyy hoitamaan nämä keittiöpuolenkin asiat, pyykinpesut ja siivoukset, ne eivät ole ollenkaan ongelma.
Olen "vain kotona", mikä maaseudulla on vähän toista kuin kaupungissa ja meidät saattaa joskus tavottaa traktoreilla peräkkäin ajamassa ja muutakin "miehistä puuhaa" tekemässä...sekään ei tuota ongelmaa.

 

[Eräs aviomies]

Olin perheenpää neljännesvuosisadan.
Ihastuimme, rakastuimme toisiimme. Luoja lahjoitti meille kaksi ihanaa lasta. Molemmilla meillä koulutusta, arvostetut ammatit ja hyvät työpaikat. Kumpikin ansaitsimme kohtuullisen hyvin, mies jälleen jonkin verran enemmän. Asuimme ulkomailla useamman vuoden työni vuoksi, vaimoni oli kotona pienten lasten kanssa. Omat kädentaidot ei ihan onnetonta luokkaa, listat kotona priimajiirissä. Osaan laittaa ruokaa, kone pesee pyykit, osaan laittaa ne kuivumaan, silitän vaatteita, omat paitani aina. Ulkopuolistenkin mukaan aivan ihanne pari ja oikea yhteiskunnan tukipylväs.
Neljä vuotta sitten työpaikkani yrityksessä alkoi saneeraus ja itse tunsin totaalista väsymystä. Minut irtisanottiin ja jouduin joksikin aikaa työttömäksi. Sain jonkin ajan kuluttua uutta työtä, toki ansioni olivat alemmat kuin vaimollani. Olen sen jälkeen ollut "saamaton nahjus" ja "vellihousu". En ollut enää perheen pää. Saattaa kuulostaa katkeralta ja on toki subjektiivistakin.

 

[ilimi]

Olen tyytyväinen elämääni..mieheni ollessa perhenpää.
Voin turvautua häneen aivan kaikessa, voin jopa pyytää näneltä sellaisia tekoja joita hän ei edes itse ymmärrä osaavansa!
Vetoan vain siihen, että olen tottunut että sinä osaat kaiken.

Ajatelkaa nyt hyvät kanssasisaret kuinka nautinnollista ja helppoa elämä voi olla OIKEAN miehen rinnalla!

Jos ja kun minulla on paha olo, voin purkaa kiukkuni häneen(kunhan en raavi) hän ottaa (useinmiten) puuskani rauhallisesti ja osaaottavaisesti.
Joskin olen toisinaan ollut huomaavinani pientä hymynkaretta suupielissä..no ainakin silmissä.

Tottahan tuo kaikki on, mutta sitten kun tulee tosipaikka....ilimikin pistää sulat suppuun ja suun kiinni.

 

[-Witchie]

Haluaisin tietää onko muita samanlaisia kuin minä vielä olemassa. Kaveriporukassakaan en voi puhua asiasta koska ovat kaikki niin tasa-arvon kannattajia että pitäisivät minua hulluna.

Itse siis kunnioitan miestäni perheenpäänä ja miehenä. Minä huolehdin perinteisistä naisten töistä ja mieheni miesten töistä. Haluan tyydyttää mieheni sekä henkiset että fyysiset tarpeet mahdollisimman hyvin.

Mieheni taas kunnioittaa minua nimen omaan naisena ja ihmisenä. Hän haluaa että koen oloni turvalliseksi ja hyväksi.

Tottakai meillä Mies on perheenpää (onko tämä yhdyssana vai onko Mieheni perheen pää?).

Mieheni elättää mut ja lapseni, laittaa ruuan joka päivä ja luo lumen sekä vaihtaa renkaat. Neuvotellaan siivouksesta. Joskus se haluaa vaihtariksi suihinottoa. Pieni hinta.

 

[viveca v.]

Minä olen reilu parikymppinen opiskelijanainen, ja mieheni lähenee neljääkymmentä ja on työssään hyvin menestynyt, on oma talo ja talous kunnossa.

Tämä jo itsessään tuo tietynlaisen, en halua sanoa valta-asetelman, mutta tietenkin hän päättää kotiin liittyvistä asioista, ja ihan mielellään annan hänen hoitaa monia asioita. Tosin hän on miellyttävä ja ystävällinen persoona ja kysyy minultakin mielipidettä, vaikka itse kaiken, lähestulkoon pennilleen, maksaakin.

Ja se, että hän maksaa niin paljon kaikkea, ns tarjosi kodin minulle, saa mut haluamaan tehdä hänelle ruokaa välillä jne, etten nyt ihan freeloader olisi...

 

[no voi hellanlettas sentää]

Haluaisin tietää onko muita samanlaisia kuin minä vielä olemassa. Kaveriporukassakaan en voi puhua asiasta koska ovat kaikki niin tasa-arvon kannattajia että pitäisivät minua hulluna.

Itse siis kunnioitan miestäni perheenpäänä ja miehenä. Minä huolehdin perinteisistä naisten töistä ja mieheni miesten töistä. Haluan tyydyttää mieheni sekä henkiset että fyysiset tarpeet mahdollisimman hyvin.

Mieheni taas kunnioittaa minua nimen omaan naisena ja ihmisenä. Hän haluaa että koen oloni turvalliseksi ja hyväksi.

Ei tuo vielä mitään.
Tuo on kotileikkiä. Sitä että otetaan roolit ja leikitään. Tehdään koti.
Mutta minä olen näin oikeassa elämässä nukkekodin ulkopuolella havainnut että miehelle kyllä tekee hyvää että sille osoittaa kunnioitusta ja pitää ns. perheen päänä. Taikka vaikka luomakunnan kruununa ei senpuoleen, mikään paapominen tai palvominen ei tunnu olevan keskiverto miehen mielestä liioiteltua.
Sensijaan jos annat miehen OIKEASTI päättää asioista, huomaat että sen jälkeen ei mikään oikeastaan suju.
Toki jos nainen sattuu olemaan sellainen että ei ole mitään omia ambitioita tai näkemystä miten asiat pitää mennä, niin voi olla apua jos korottaa miehen perheen pääksi että edes jotain tapahtuu. Mutta miehen aivojen tilalla on perse tai penis useimmiten, joten välillä mennään sit vääräänkin suuntaan. mutta siinävaiheessahan kaikki on jo tavallaan menetetty, kun nainen antaa elämänsä miehen käsiin joten sit on sama mennäkin.

 

[sennike]

mies tartteekin sen vahvan niskan....

 

[Putkiaivopate]

Miehille sellainen vinkki, että pitäkää kirjaa siitä, mistä vaimonne kanssa puhutte ja mitä sovitte. Nykynaiset ovat varsin taitavia tekemään näennäisiä kompromisseja, joissa mies jää häviölle. Tajusin tämän, kun muutin yhteen naisen kanssa, joka on oikeasti tasa-arvoinen ja jolle kompromissi tarkoittaa todellakin kompromissia eikä väliaikaista sovintoa, jonka jälkeen miestä voi taas ruveta painostamaan ja ohjaamaan haluamaansa suuntaan.

Kun asiat ovat paperilla, on helppo osoittaa naiselle, mitä on puhuttu ja mistä sovittu. Älkää antako naisten vietellä ja vehdata kohti haluamaansa. He ovat siinä taitavia. Käyttäkää valtaa avoimesti!

 

[kertokaa miehet]

Miksi luette kompromisseihin myös lasten kasvatukseen liittyvät asiat??
Eli tielle on aina etusijalla että kumpi on oikeassa, mutta lasten hyvä on samaa kauppatavaraa kuin vaikkapa seksi tai mitä katsotaan telkkarista.
Mies olettaa, että jos on kerran antanut naisen päättää mitä katsotan telkkarista, seuraavaksi mies valitsee sitten lapsille tarhan ja koulun, valitsee mitä syödään iltapalaksi (pikaruokaa) ..
miksi teille turhat asiat ovat yhtä tärkeitä kuin tärkeät asiat.
siitä johtuu ettei vaimonne ole mielestänne "reilu"..koska laitatte vaakalaudalle asiat joita ei voi mitata sillä kumpi viimeksi ja kumpi on enemmän ilkeä ja haluaa olla oikeassa.

 

[vaikkaus]

"Tajusin tämän, kun muutin yhteen naisen kanssa, joka on oikeasti tasa-arvoinen ja jolle kompromissi tarkoittaa todellakin kompromissia eikä väliaikaista sovintoa"

jätit lastesi äidin oletan, joten ei ole ihme jos uudelle morsmaikulle passaa kaikki ehdottamasi, koska hänellä ei ole nyyttejä kainalossa jotka painavat enemmän kuin sinun mukavuutesi ja pikku pikku oikeudentuntosi mikä sinusta on hyvä sinulle.

 

[sohfvffis]

Eikös ole iätajat ollut että mies on perheen pää.Nainen vaan määrää mitä tehdään ja milloin mitäkin ja miten tehdään.Mies on perheen pää edelleenkin ja tulee olemaan.

 

[kertokaa miehet]

Eikös ole iätajat ollut että mies on perheen pää.Nainen vaan määrää mitä tehdään ja milloin mitäkin ja miten tehdään.Mies on perheen pää edelleenkin ja tulee olemaan.

Sovitaan niin.

 

[Putkiaivopate]

jätit lastesi äidin oletan

En jättänyt. Ei minulla ole lapsia eikä tulekaan. Eronikin ovat sujuneet sopuisasti ja ystäviä olemme eksien kanssa edelleen, vuosien jälkeen.

Pointtini oli se, että naiskulttuuriin ei kuulu kompromissien tekeminen vaan salavihkainen oman edun ajaminen. Siksi kannattaa pistää yhdessä kaikki paperille, jotta voi tarkistaa, kuka on tehnyt ja sanonut mitä ja mistä ollaan sovittu.

On kiva olo olla ensimmäistä kertaa suhteessa, jossa voi olla ja luottaa siihen, että naisen sana pitää.

 

[putkiaivonainen?]

Pointtini oli se, että naiskulttuuriin ei kuulu kompromissien tekeminen vaan salavihkainen oman edun ajaminen. Siksi kannattaa pistää yhdessä kaikki paperille, jotta voi tarkistaa, kuka on tehnyt ja sanonut mitä ja mistä ollaan sovittu.

On kiva olo olla ensimmäistä kertaa suhteessa, jossa voi olla ja luottaa siihen, että naisen sana pitää.

Mulle sopisi tämmöinen järjestelmä vallan mainiosti. Vielä kun löytäisi miehen, jolle on tärkeämpää, että hommat toimii niinkuin on sovittu, kuin se että hän pääsee pätemään, vaatimaan jotain ihme palvontaa tehtyään ihan jokapäiväisiä juttuja ja saa tuntea olevansa oikeassa.

 

[Putkiaivopate]

Pointtini oli se, että naiskulttuuriin ei kuulu kompromissien tekeminen vaan salavihkainen oman edun ajaminen. Siksi kannattaa pistää yhdessä kaikki paperille, jotta voi tarkistaa, kuka on tehnyt ja sanonut mitä ja mistä ollaan sovittu.

On kiva olo olla ensimmäistä kertaa suhteessa, jossa voi olla ja luottaa siihen, että naisen sana pitää.

Mulle sopisi tämmöinen järjestelmä vallan mainiosti. Vielä kun löytäisi miehen, jolle on tärkeämpää, että hommat toimii niinkuin on sovittu, kuin se että hän pääsee pätemään, vaatimaan jotain ihme palvontaa tehtyään ihan jokapäiväisiä juttuja ja saa tuntea olevansa oikeassa.

Järjestelmä on siitäkin hyvä, että kun pääsee näkemään omat ja toisen tekemiset paperilla, niin ei synny sellaista vaikutelmaa, että itse tekee kaiken ja toinen ei tee mitään. Kun asiat on listattu, niin sen jälkeen ne on helppo jakaa tasapuolisesti.

On inhottavaa elää suhteessa, jossa joutuu tuntemaan, ettei täytä osuuttaan. Asioista avoimesti sopimalla tästäkin tunteesta pääsee. Kun tekee sopimansa, niin se on sillä selvä. Sen jälkeen ei tarvitse miettiä, että mitäköhän tässä vielä pitäisi...

 

[Moiku!"#¤]

Mielestäni se on perheen pää joka tienaa paremmin! Meillä minä naisena tienaan paremmin, mies ei halunnut käydä enää töissä, halusi jäädä kotiin 55-vuotiaana, minä joudun olemaan töissä 10 v. kauemmin.

Hankin perheeseen rahaa kaksi kertaa enemmän kuin hän, joten minä päätän asiat! Ja se joka ei tee töitä ulkopuolella kodin tekee tietysti kaikki kotityöt, en kyllä näin yli kuuskymppisenä stresaavaa työtä tekevänä jaksaisi kotitöitä tehdäkään.

Yritin opettaa häntä netin kautta maksamaan laskut, varmaan parikymmentä kertaa istuin vieressä, ei oppinut...päätin että ei noin tyhmää enää kannata opettaa, tehköön kotihommia, ne hän osaa.

Jos joku nuori nainen jättäytyy kotiin miehen passaajaksi pidän häntä tyhmänä, mitä teet jos mies löytää uuden ja sinä olet vain ollut kotona etkä saa vanhana kuin minieläkkeen, manailet varmaan kun jättäydyit kotiin kun muut kartuttivat omaa eläkettään.

 

[älä pahastu mutta]

Ihan pikkasen tuntuu, että jotkut naiset haluavat sen perheenpään olevan ISI 2.Eli se lapsuuden ihana aika, kun isi tiesi kaiken ja huolehti....

Itselläni ei tälläisia isi-kokemuksia valitettavasti ole, lieneekö siinä syy, että otan asiat tehtäväksi ja huolehdittavaksi, enkä odota, että joku muu tekisi.

 

[Ihan oikeesti?]

Onhan näitä pikkuvaimoja nähty. Useimmat petetty, jätetty ja jääneet tyhjän päälle.

Onhan itsestään selvää, että hyvässä suhteessa on keskinäistä kunnioitusta, mutta kynnysmatoksi ei tarvitse heittäytyä. Minä tienaan enemmän kuin mieheni ja teen vaativampaa työtä. Miksi siis alkaisin kotona piiaksi kun en ole sitä työelämässäkään?
Yhdessä tehdään ja päätetään asiat, kumpikin aikataulujensa ja kykyjensä/halujensa mukaan.

Ap:n aloitus oli vain hänen itsensä lohduttamiseksi ja rauhoittamiseksi kirjoitettu. Ilmeisesti olet havainnut huulipunaa miehen kauluksessa tai selittämättömiä viestejä, puheluita tms. Nyt yrität selittää meille kuinka hyvä vaimo sinä olet. Onkohan miehesi samaa mieltä?