M
MirriX
Vieras
Minulla on lapsuudesta säilynyt kolme erittäin hyvää ystävää, mutta siltikään en heille syvimpiä tuntojani uskalla kertoa, aloin ajattelemaan, että onpas yksinäinen olo, kun ei oman miehen lisäksi ole ketään kelle sanoa, että olen ollut tosi väsynyt kaiken stressin alla, enkä aina tiedä jaksanko.
Ehkä se olen vain minä, joka olen liian sulkeutunut.. mutta jotenkin tuntuu, että nykyään ihmiset ovat niin keskittyneitä omiin asioihinsa, ongelmiinsa, että unohdetaan kysyä, mitä sulle kuuluu..
Kuinka monelta löytyy ihminen, jolle voi kertoa aivan kaiken?
Ehkä se olen vain minä, joka olen liian sulkeutunut.. mutta jotenkin tuntuu, että nykyään ihmiset ovat niin keskittyneitä omiin asioihinsa, ongelmiinsa, että unohdetaan kysyä, mitä sulle kuuluu..
Kuinka monelta löytyy ihminen, jolle voi kertoa aivan kaiken?