Toggle sidebar

Onko ystäväni poika normaali ts. ovatko poikalapset useinkin tällaisia?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "Tea"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
T

"Tea"

Vieras
Minulla on ystävä, jonka kanssa asumme eri kaupungeissa. Näin ollen näemme vain jokusia kertoja vuodessa. Nyt tapasimme taas pitkästä aikaa ja hänen poikansa käytös jäi todellakin vaivaamaan. Kyseessä on alle kouluikäinen lapsi, itselläni on saman ikäinen tyttö.

Ensinäkin tämä poika ei kyennyt leikkimään ollenkaan tyttöni kanssa, vaan "leikkimisensä" oli silkkaa kiusaamista. Esim., että ottaa tavaran toisen kädestä ja lähtee lällätellen juoksemaan karkuun. Puheet ja käytös olivat mielestäni myös todella väkivaltaisia. "Tuf tuf mä tapan sut, nyt sä kuolet!" samalla esittäen ampuvansa. Saattoi myös tuuppia tyttöäni tai puristaa naamasta niin, että tyttööni selvästi sattui. Oman lapseni (ja muiden tuon ikäisten tuntemieni) rumat puheet ovat pylly/kakka/pissa-luokkaa, niin tällä pojalla ne olivat vittu/paskapää/homo-luokkaa. Kaiken kaikkiaan tämä poika oli mielestäni todella ilkeä ja empatiakyvytön, alkoi esim. nauraa ja ilkkua sellaisissa tilanteissa, kun jollekin sattui jotain.

Ystäväni näytti selvästi turtuneen poikansa käytökseen. Näön vuoksi saattoi välillä komentaa tuloksettomasti, mutta suurimaksi osaksi esitti, ettei huomaa poikansa käytöstä. Puheisiin ja juttuihin kommentoi "tuollaisia oppinut tarhassa".

Onko tuollainen ihan normaalia poikalapsen käytöstä? Jos on, niin en todellakaan halua poikaa! Tyttönikin sanoi vierailun jälkeen, että äiti en halua enää leikkiä tuon pojan kanssa kun se vaan koko ajan kiusaa.
 
Sä olet siis olettamuksessa, että tytöt ei osaa kiusata, lällätellä, ja kiroilla? Ok....
Mainitsit myös jo viestissäsi, että mut tuntemasi lapset ei käyttäydy (puhu) samoin, ja että äiti vaikuttaa luovuttaneelta, joten eiköhän sulla siinä se vastaus ole.
Sen verran lisään, että aseleikit ovat ihan noraaleja, eikä pelkkää ampumisen leikkiminen tee ketään väkivaltaiseksi.
Ihmetyttää, ettet ystävältäsi kysellyt sen enempää tilanteesta, jos se tuollainen kerta oli. Outoa sitä täällä vain ihmetellä.
 
Ihmetyttää kyllä, miksei pojan äiti puutu pojan käytökseen mitenkään? Vai onko vain todennut sen tehottomaksi.. Minä olen törmännyt taas todella rajuihin tyttöihin eli ei välttämättä ole tällaiset "ongelmat" mitenkään sukupuoleen sidoksissa :)

Minulla on kaksi poikaa. Vilkkaita, eläväisiä ja riehakkaita MUTTA kilttejä ja todella herttaisia kullannuppuja :) Välillä leikitään pyssyleikkejä ja painitaan rajustikin mutta aina jos sattuu pipi niin sitten lohdutetaan ja halataan. Pyssyleikit on meillä rajoitettu siihen, että pojat leikkivät käyvänsä metsällä eli eivät ammu toisiaan ja nämä pyssyt on puisia leikkipyssyjä.
 
Eikö ole hiukan älytöntä miettiä jokaisen pojan olevan tuollainen..? Vai onko sun lähipiirissäs oikeasti pelkkiä tyttöjä niin kavereilla, suvulla kuin lapsen hoitopaikassakin mikäli semmoisessa on? Ei se yksi pääsky kesää tee ja sen semmoista...

Vastaus kuitenkin kysymykseesi, ei mun kirjoissani ole normaalia LAPSEN käytöstä enkä mä tunne yhtäkään tuollaista lasta.. En tyttöä taikka poikaa.
 
Ei todellakaan ole normaalia.etkö muka ole muita poikia nähnyt koskaan. Itsellä kaksi poikaa ja tyttö eikä heistä yksikään kiroile,huuda tappamisia tms ja ovat olleet päiväkodissa. Se on se kasvatus, pitäisihän se ymmärtää tytönkin äidin.
 
Mie tunnen kans yhden tuommosen pojan.. mut nuo pojat on onneksi harvassa.. Eilen just käytiin kylässä.. mun 2v poika pelkäskin tätä poikaa.. tyttö kyläilyn jälkeen sano kun poika repi häntä hiuksista ja jutut oli just tuommosta luokkaa ja kyseessä kohta 5v poika.. mie ainakin toivon et minun pojasta ei kasva tuommosta.. ei ainakaan vielä ole ja en kyllä sallis tommosta käytöstä yhtään. Ehkäpä se on vähän kasvatuksesta kiinni, oon sitä mieltä :) toiset vaan tarvii kovemmat otteet kasvatukseen kun toiset lapset..
 
mun kaverin tyttö oli vähän tuommoinen, kiroili, puri ihan saakutin kovaa niin pieneks ihmiseks, raapi ym. Kiroilu selitty kyllä sillä että vanhemmatkin kiroilivat aika ronskisti mikä on maalla kyllä aika yleistä. Kumminki noi käytösoireet sai kouluikäsenä jonkinlaisen diaknoosin josta en kyllä muista nimeä, joku rajaton tai rajatila ja oireet ja levottomuus helpottui terapiassa.
Tosin itse oon sitä mieltä et joillain harvoilla lapsosilla on vaan tosi paljon enemmän energiaa ku muilla ja se voi purkaantua häiritsevänä käytöksenä jos vanhemmat ei sitä ohjaa hyviin juttuihin (harrastuksiin ym) Usein vaan näitten riehakkaitten lasten vanhemmat on itsekin aika loppu tolkuttomaan energiamäärään ja siks voi näyttää siltä että he eivät edes yritä. Tukiverkko on tässä aika tärkeessä roolissa ja jos semmosta ei oo niin neuvolassa kannattaa kertoa tilanne koska näitten vanhempien täytyy päästä joskus hengähtämään ja nauttimaan aikuisesta seurasta ilman että joutuu vahtimaan silmä kovana mitä lapsi taas keksii.
 
Niin no mulla on kolme poikaa ja ei meillä tuollaista ole. Juu rajumpia leikkejä ehkä mutta ei toista tietoisesti satuteta. Ja ai niin mä tunnen tuollaisen tytön mitä kuvailit..
 
Minulla on kolme poikaa, eivätkä todellakaan käyttäydy tuolla tavalla. Keskenään voivat painia ja nahistella rajumminkin, mutta eivät koskaan ulkopuolisia ole kiusanneet tai satuttaneet. Lasten päiväkodissa on yksi tuonkaltainen poika, siis koko päiväkodissa. Aika kaukana normaalista pojasta siis, tuo tuttavasi lapsi.
Usein on kyllä niin, että villin luonteisia poikia (ja tyttöjäkin) joutuu kasvattamaan vähän eri otteella kuin rauhallisia poikia/stereotypian mukaisia tyttöjä. Jos äiti on itse kovin herkkä ja empaattinen, voi olla vaikeaa olla riittävän "kova".
 
Kuulostaa siltä että lapsi on katsonut liikaa piirrettyjä, ja on siksi väkivaltainen.
Äiti turtunut lapsen huonoon käytökseen , eikä osaa asettaa rajoja. Ei siis osaa kieltää niin
että sillä olisi tehoa.

Ei ole normaalia käytöstä. Välttäisin tuollaisen seuraa.
 
Meillä on 2 poikaa, eikä kumpikaan ole tuollainen ap:n kuvaama. Meidän 5v ei taida edes tietää yhden yhtä kirosanaa, ei satuta toisia (paitsi veljensä kanssa välillä nahistelevat), osaa jutella vieraiden kanssa tosi nätisti, keskittyy kirjoihin ja palapeleihin yms yms. Ja esim. eilen puistossa törmäsimme poikakolmikkoon, jotka olivat jo alakouluikäisiä ja heillä menossa jokin pyssyleikki. Meidän pojat menivät kiinnostuneina katsomaan mitä pojat puuhaavat, niin nuokin isommat pojat osasivat tosi kivasti ottaa meidän 5v ja 3v pojat mukaan. Vaikka nuo eivät varsinaisesti mitään pyssyleikkejä vielä osaa leikkiä, mutta silti saivat utlla leikkiin mukaan. Olin oikeasti vähän ihmeissäni, kun ajattelin että meidän pojat saavat pian huutia mennessään toisten leikkeihin änkeämään.
 
Tiedän tuollaisen lapsen (ja äidin). Tämäkin lapsi on poika. 6v nyt, mutta on aina ollut samanlainen.
Olen kyllä sitä mieltä, että käytös ei ole ihan normaalia.
 
Mulla on em. kuvailun poika.
Hänellä on diagnooseja. mm Laaja-alainen kehityshäiriö (käytös kuin alta 3-vuotiaan, vaikka ikää 10 v.) Joskut tekisi mieli vain kuristaa tuo lapsi.
 
Ei ole siskoni pojat tuollaisia, vaan tosi hyväkäytöksisiä ja ihania.
Olen kyllä itsekin törmännyt vastaaviin, jotka huutaa, repii hiuksista, heittelee pikkuautoilla, juoksee päin (aikuisiakin), ja pakko sanoa, että on kyllä muutaman kerran tullut ajateltua samoin, että jos pojat on tuollaisia, en halua poikia.

Nyt kyllä ymmärrän että on myös sellaisia tyttöjä, ja että se on vain kasvatuksesta kiinni (yleensä). Eipä monet niitä tyttöjäkään kasvata, antavat vain olla ja katsovat mitä niistä tulee.
 
Pojat eivät ole tuollaisia, poika-lapsi saattaa olla hyvinkin sovitteleva ja empaattinen. Toisaalta tietyllä tavalla pojat on poikia ja täysin luontaisesti kiinnostuneita ns. poikien jutuista, päiväkodin ryhmä tai muu ystäväpiiri vielä korostavat asiaa. Ymäristön paine johtaa siihen että leikit ovat vielä hiukan poikamaisempia tai toisaalta tytöillä tyttömäisempiä.
 
[QUOTE="jepjep";27066159]Mulla on em. kuvailun poika.
Hänellä on diagnooseja. mm Laaja-alainen kehityshäiriö (käytös kuin alta 3-vuotiaan, vaikka ikää 10 v.) Joskut tekisi mieli vain kuristaa tuo lapsi.[/QUOTE]

Niin, no nämä ovat sitten asia erikseen. Todella rankkaa vanhemmille :).
 
Eihän nyt toki kaikki pojat tuollaisia ole, mutta uskaltaisin väittää, että pojista tulee tuollaisia pikkisen tyttöjä helpommin. Älkää käsittäkö väärin. Tarkoitan, että pojat mielestäni innostuvat helpommin juuri pyssy leikeistä ja taisteluista sun muusta. Joillakin sitten lähtee mopo käsistä niitten juttujen kanssa liian helposti ja päivä tuntuu kuluvan taistellessa aamumuroista iltasatuun asti. Omien kokemusteni mukaan poikia saa hillitä näitten käytös juttujen kanssa jotenkin enemmän kuin yleensä tyttöjä ja jos ei ole tarkkana tuollaisesta käytöksestä tulee tapoja joista on vaikea päästä irti. Meillä ainakin tuntuu, että poika on täynnä jotain tarttuma pintaa johon kaikki uudet kirosanat joita kuulee, saman tien tartuvat. Samanlaista ei tytön kanssa ollut koskaan.

Ja joo, poikkeuksia tietty aina löytyy. Meilläkin naapurin tyttö (7v) välillä kiroaa niin, että koko kylä raikuu ja ottaa mielellään poikien kanssa Starwars valomiekkamatsia :)
 

Nappaa liput koko perheen ilmaiseen leffanäytökseen Helsingissä tai Oulussa!

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa