Onko

[typerää]

Sanokaa onko ihan typerää
olla ihmisen kanssa, joka on muuten ihana mies ja isä, mutta tuntuu että rakkautta minun osaltani ei enää ole?

Hän on aivan mahtava isä lapsille ja hellä ja ihana minulle, mutta tunne vaan puuttuu..... En haluaisi erottaa lapsia ihanasta isästä, mutta luuletteko että pitkän päälle tämäkään onnistuu?
Mies rakastaa minua ja on uskollinen. Seksikin pelaa ihan ok vaikkakaan en mitään kovin suuria kiksejä saa miehen kanssa rakastellessa.... Olisko jotain ajatuksia?

 

[anna]

Pakko kysyä, että mitä tarkoitat rakastamisella? Vai onko sinulla vain omassa elämässäsi nyt tylsää? Minkälaista pitäisi miehen kanssa olla, jotta voisit todeta rakastavasi?

 

[Rose]

'Tuntuu' silta ja talta, tunteet, tunteet, tunteet, ne ovat erittain huono isanta ihmissuhteissa. Rakkaus on teon sana, ei niinkaan tunteen. Luulen etta sinun tunteesi talla hetkella ovat jotakin, mika on sinussa itsessasi tulossa pinnalle syvemmalta. Tutki mita se on, ehka lapsuuden asioita, olisi hyva puhua ammattilaiselle ennen kuin alat rikkomaan ihanan kodin omilla 'tunteillasi'.
Anteeksi jos tuntuu kovalta puheelta, mutta todella soisin etta kotisi ja suhteesi sailyisi ehjana ja nousisi korkeammalle ja entista vahvemmalle tasolle.
Jos sina haluat rehellisesti suhteen onnistuvan, se tulee onnistumaan.

 

[???]

Rakkaus ei ole pelkkää ilotulitusta vaan välillä on tasaisempaa ja joidenkin mielestä tylsääkin. Omia tunteitaan saa varmasti vahvistettua jos oikein yrittää. Kysymys kuuluukin että oletko niin itsekäs että et viitsi yrittää?

Perusedellytykset tasapainoiseen ja onnelliseen elämään kuulostavat olevan kunnossa, haluatko kenties ongelmia ratkottavaksi jotta pääsisit arkielämän tylsyydestä? Tuhoat monen ihmisen elämän jos alat vatvoa itsellesi eroa ilman mitään todellista syytä. Tylsyys ei voi olla avioeron syy...

Yksinkertaisesti olet HULLU jos tuosta kuviosta haluat irti !!!! Tai voihan olla että et ole miehesi ja lastesi arvoinen... mietippä sitä...

 

[ap]

Olipa hyvä kysymys!.....

 

[höh]

""En haluaisi erottaa lapsia ihanasta isästä""

Miksi pitäisi, jätät lapset isälleen ja lähdet etsimään sitä, jota kohtaan tunnet jotain.

Miksi ihmeessä kuvittelet, että sinulla on joku yksinoikeus lapsiin?

 

[mies]

Jokainen nainen käy tuon vaiheen läpi. Ne jotka jaksavat ovat onnellisia, kun etsivät ensin syitä muualta kuin miehestä.

 

[hoomoilanen]

""En haluaisi erottaa lapsia ihanasta isästä""

- jos SINÄ haluat miehestäsi eroon kun ""ei oo vittu fiilistä"" niin miksi pidät itsestään selvänä, että SINÄ pidät lapset, erotat heidät isästään ja potkit miehen pellolle?

""Sanokaa onko ihan typerää
olla...""

- On, koska olet typerä.

""Olisko jotain ajatuksia?""

- on, mutten viitsi sanoa.

 

[Kesäheinä]

Anteeksi nyt vain, mutta mun mielestäni valitat aivan turhasta!

 

[Mies 50]

Niin,.........arki jyllää. Rakkaus? mitähän se on, sitä eivät varmaan Jumalatkaan tiedä.
Mutta sanana rakkaus on menettänyt merkityksensä jo aikoja sitten. Se on tuhottu kaikenmaailman iskelmissä ja sen sellaisissa. Sanoituksissa se ei enään ole muodissakaan, kuten aikaisemmin.
Rakkaus-sanan tueksi tarvitaan ehdottomasti tekoja. Ilman tekoja koko rakkaus-sana menettää merkityksensä.
Ei ole mitään rakkautta pelkkinä sanoina, rakkaus vaatii tekoja.
Meissä miehissä on se rakennevika, että usein meillä on tekoja mut ei sanoja. Ja ne teotkin on usein jollain lailla erilaisia kuin naiset ne haluaisivat tuntea. Naisilla kun on niissä teoissakin sitä tunnetta.
Koko rakkaus vaatii kokoaikaista huolenpitoa, kuin vauvat. Mikään rakkaus ei pysy ""kasassa"" ilman hyvää huolenpitoa, molempien puolelta.
Jos aina haluaa nuolla vain kermat päältä, ottaa rakkautta vastaan, muttei antaa, koko Rakkaus-paketti pitää miettiä uudelleen.

 

[äijä37]

""luuletteko että pitkän päälle tämäkään onnistuu? ""

Ei. Ei onnistu.

 

[Mies 50]

Joo, ei onnistu,................mutta ei onnistu tuolla asenteella kenenkään muunkaan kanssa. Esimerkkejä on lukemattomia ympäristössä, suhteesta toiseen ja mukulat vaan lisääntyy.
Ei siinä muuten mitään pahaa, aikuiset tehköön mitä tykkäävät, mutta lapset kärsii, lapset jotka ei ymmärrä tätä elämän hulluutta,.......................vielä.

 

[Nainen 50]

Ellien 50+ palstalla on uusi viestiketju onnellisuudesta.

Joku nainen kirjoitti pitkän kirjoituksen ja mainitsi jutussaan sanan fatalismi.

Kun nyt olen oikein lomalla, olen voinut mielin määrin pyöriä netissä. Googlettamalla löysin selityksen fatalismille ja tulin johtopäätökseen, että en usko fatalismiin.

Rakkaus on tahtomista ja tekoja. Mies 50 on oikeassa. Ilman sanojakin voi rakastaa.

Maaseudulla miehet eivät paljon puhun, mutta kehon kieli eli body language on universaali kieli.

Kuuntelen radiosta paljon rakkauslauluja. En niinkään sanojen takia vaan sävelmän ja kauniin laulamisen takia.

Tykkään myös lempparikanavani välijuonnoista. Niistä aina oppii jotain mukavaa ja uutta.

Muistakaa aina Ellit, että vanhuus ei tule yksin.
Nuoruus ja kauneus haihtuu taivaan tuuliin. Vain tuulen henkäys ja köpöttelette tuolla ulkona keväässä pitkän talven jälkeen rollattorin varassa.

Eikö olisi mukavaa, jos vierellä pysynyt puoliso olisi lykkimässä kaverina pahimpien kuoppien yli.

Tuosta kuopasta tuli mieleen Jukka Kuoppamäki, hyppykeppimies. Jukka ei kuulema aio palata Suomeen eläkepäivinä.

Kyllä tässä maassa on paljon korjattavaa, että täällä on kymmenen vuoden päästä eläkkeellä hyvä olla.

Keskitytään me viisikymppiset noihin asioihin.

 

[K]

Oletko, ap, kyllästynyt omaan itseesi? Samaa mieltä kuin mies50: tuolla asenteella voit loppuelämäsi hakea kuuta taivaalta. tai tarkemmin: odottaa, että joku muu sen sinulle hakee.

 

[ap]

Kiitos kaikille tähän asti vastanneille. Todella hyviä vastauksia ja ajatuksia. Tarkoitukseni ei ollut valittaa, vaan herätellä itseäni ja se onnistuikin.
Mielelläni silti vielä lukisin jos jollakin olisi kommentoitavaa.

 

[niini]

No, ei kannata helposti luovuttaa, jos muuten elämä on todella noin ihanaa, mutta kannattaa miettiä tosissaan suhteen jatkoa, jos tuntuu, että elämästäsi puuttuu jotain. Oletko valmis jäämään loppuiäksesi suhteeseen, jossa koet jääväsi jostakin tärkeästä paitsi? Mieti tarkasti asiaa ja tee sitten vasta ratkaisuja. Katso mitä haluat/haluaisit suhteeltanne. Keskustelu miehenkin kanssa voisi auttaa.

 

[Inhorealisti]

Arjensietaminen on vaikea taitolaji. Onko nyt kaynyt niin, etta olet toteuttanut omia unelmiasi avoliitosta, kihloista, haista ja lapsista? Ovatko omat haaveesi ja niiden toteuttaminen ollut tarkeampaa kuin ihminen, jonka kanssa olet niita alkanut toteuttamaan?

Tuntuuko elama tylsalta, kun kaikki on saavutettu? Tulisiko elamaan vauhtia ja vaarallisia tilanteita, jos tekisit irtioton perheestasi? Saisitko kaipaamaasi ihailua ja vaihtelua vierailta miehilta? Voisitko elaa jalkikateen mahdollisesti elamatta jaaneen nuoruutesi?

Riittaisiko se, etta joku kehuisi sinua yon humussa saaden naiseutesi kukoistamaan? Sehan on tunnettu tosiasia, etta mies saadakseen yhdenyon suhteen pistaa kaikki lipevat repliikkinsa peliin. Siina pikapelissahan ei voi mitaan havita, tosin kuin pitkassa suhteessa.

Jos kyse on vain siita, ettet rakasta miestasi, tilanne on toinen. Silloin voit lahtea ja antaa miehen elaa lastensa kanssa. Sina saisit haluamasi vapauden ja miehellasi olisi todellinen mahdollisuus loytaa hanta aidosti rakastava kumppani.

 

[ap]

Voisiko yksi asia olla että mies menisi kanssani naimisiin..... ?.....

 

[Inhorealisti]

Siis täh? Sinusta tuntuu, ettet rakasta enää miestäsi. Jos hän menisi kanssasi naimisiin, niin sitten taas rakastaisit?

Toivon totisesti, ettei vaimoni rakkaus minua kohtaan ole noin aaltoilevaa. Rakastaa, ei rakasta, rakastaa, ei rakasta...

 

[ap]

No joo, ei nyt ihan noinkaan....
Minulle vaan tuo naimisiin meno on aika tärkeä asia ja mies ei edes halua keskustella koko asiasta.

 

[Hirttosilmukka]

On silkkaa hulluutta mieheltä mennä naimisiin naisen kanssa, joka ei edes rakasta. Miksi nainen sitten menisi naimisiin? Rahasta?

 

[ap]

Minä en rahasta naimisiin ole menossa, pärjään kyllä omillaki rahoilla. Olen ehdottanut miehelleni että jos menisimme naimisiin tekisimme avioehdon ( kun ajattelin että se olisi syy miksi ei halua naimisiin. )

Ja en mielestäni ole sanonut etten rakastaisi miestäni vaan että minusta tuntuu etten rakasta........ Ehkä tuo rakkaus oli vähän väärä sananvalinta.....

 

[Inhorealisti]

Miehisillä putkiaivoilla tuolla saivartelulla ei juuri ole eroa.

Mielestäni tunteet, kuten rakastaminen, eivät juurikaan ole tahdonalaista toimintaa. Muutenhan minä olisin voinut huoleti naida kadulta ensimmäisen vastaantulevan tarjokkaan ja olisimme yhdessä päättäneet rakastaa toisiamme.

Tai oikeastaan tunteet ovat sen verran tahdonalaisia, että ne saa kyllä kuolemaan kun tarpeeksi töpeksii.

 

[xx]

Mies ei siis halua sitoutua sinuun vaikka teillä on yhteisiä lapsiakin. Ymmärrän turhautumisesi.

Naisena sanon, että sellainen varalla pito kyllä tappaa tehokkaasti tunteet. Koska niinhän se asia on. Jos mies ei halua usean vuoden yhdessäolon ja yhtesten lastenkaan jälkeen naimisiin, hän odottaa vielä 'elämänsä naista'. Ja se on ihan hiton raskasta odottaa, että koska mies suvaitsee tehdä päätoksensä.
Ei kiitos näille 'sitoutumiskammoisille' miehille.

Ja Inhorealistille: Kyllä rakkaus todennäköisesti tulee takaisin, jos mies osoittaa sitoutumisensa. Tunteet kuolevat, jos mies roikottaa naistaan löysässä hirressä vuosikausia ja näin osoittaa, ettei nainen oikeastaan ole minkään arvoinen miehelle.

 

[yksi neuvo]

""mutta tuntuu että rakkautta minun osaltani ei enää ole? "". Mietipä sitä, mitä sinä oikeastaan haluat....rakastumisen huumaa vai oikean parisuhteen jossa rakastetaan toista. Rakastaminen on paljon paljon muutakin kuin tunteet....ne tunteet kuin voivat kaikota ja ailahdella, mutta rakastaminen on sitoutumista ja tahdon asia ja tietenkin tiettyä hyvää oloa. Arki se tulee vastaan joka suhteessa, mutta pitemmässäkin suhteessa voi tulla vielä eteen uudelleen rakastumisia kumppaniin. Sinun asemassasi todella neuvoisin käyttämään päätäsi, koska teillä on lapsiakin ja mies vaikuttaa hyvältä mieheltä, joka rakastaa sinua.

Mitä sinä oikeastaan tarkoitat tunteella, mikä tunne puuttuu...intohimoko, rakastumisen tunne vai mikä? Ehkä sinun olisi korkea aika OPPIA rakastamaan?