I
ihmeissään
Vieras
On kyllä jo vuosikaudet harrastanut sitä, että aika ajoin keksii päässään jonkin jutun ja kehittää siitä hirveän riidan itsekseen. Se johon/joihin asia koskee tai liittyy niin ei osaa yleensä etukäteen edes aavistaa mitä on tulossa, kun (yleensä kiertoteitse) saa tiedon, että äiti on hurjana eikä aio enää koskaan pitää mitään yhteyttä.
Viimeksi siskoni sai vihat niskaansa, kun kielsi äitiämme antamasta suklaakakkua 11kk ikäiselle lapselle. Äitimme piti hurjan metelin siitä miten hän osaa lapsia kasvattaa ja on niin ja niin monta lasta jo kasvattanut niin varmaan tietää mitä voi lapsen suuhun pistää ja että ei aio olla enää tekemisissä jne draamaa. Mikä sitten meni taas itsekseen ajan kanssa ohi, kun sai kiukkunsa nieltyä eikä kukaan reagoinut.
Nyt parikymppisellä veljelläni (velipuolella) on tuparit, jonne on kutsuttu meidät kaikki sisarukset ja tietysti sitä hänen kaveriporukkaansa, jotka koostuu noin 18-22v nuorista. Itse olen pian 40v ja miesystäväni melkein 50v. Mieheni syntymäpäivät sattuu juuri tuolle tuparipäivälle ja olin järjestänyt siihen ohjelmaan, joten kauniisti kieltäydyin tuparikutsusta ja kerroin, että juhlimme mieheni syntymäpäiviä.
Nyt äitini nosti asiasta metelin. Emme kuulemma kohta ole kukaan tekemisissä keskenämme ja enkö osaa priorisoida ja järjestää asioita niin, että laitan veljeni tuparit etusijalle. No ensinnäkin sain tietää tupareista vasta paljon jälkikäteen, kun olin jo tehnyt suunnitelmat syntymäpäivälle. Ja kun äitini vittumaiseen sävyyn sanoi, että "mikä ihmeen syntymäpäivä se edes on, kun ei täytä pyöreitä. Ei sellaista juhlita." No minä tahdon kyllä juhlia rakkaan ihmisen kanssa ja ehkä yllättääkin hänet jotenkin.
Sitten äitini mesosi jo, että entäs jos hän kuolisi ja osuis hautajaiset samalle päivälle. Enkö voisi perua. Sanoin hänelle, että lienee hieman eri asia se.
Haastoi siis nyt aivan ihmeellisestä asiasta riidan. Mietin, että pitäisikö nyt perua muut suunnitelmat ja lähteä 150km päähän teinien keskelle katselemaan selvinpäin, kun ne ryyppää ja lähteä taas yöksi kotiin. En jotenkin jaksa uskoa, että sitä nuoriso-osastoa haittaa, että me puututaan kemuista.
Vai miten te toimisitte?
Viimeksi siskoni sai vihat niskaansa, kun kielsi äitiämme antamasta suklaakakkua 11kk ikäiselle lapselle. Äitimme piti hurjan metelin siitä miten hän osaa lapsia kasvattaa ja on niin ja niin monta lasta jo kasvattanut niin varmaan tietää mitä voi lapsen suuhun pistää ja että ei aio olla enää tekemisissä jne draamaa. Mikä sitten meni taas itsekseen ajan kanssa ohi, kun sai kiukkunsa nieltyä eikä kukaan reagoinut.
Nyt parikymppisellä veljelläni (velipuolella) on tuparit, jonne on kutsuttu meidät kaikki sisarukset ja tietysti sitä hänen kaveriporukkaansa, jotka koostuu noin 18-22v nuorista. Itse olen pian 40v ja miesystäväni melkein 50v. Mieheni syntymäpäivät sattuu juuri tuolle tuparipäivälle ja olin järjestänyt siihen ohjelmaan, joten kauniisti kieltäydyin tuparikutsusta ja kerroin, että juhlimme mieheni syntymäpäiviä.
Nyt äitini nosti asiasta metelin. Emme kuulemma kohta ole kukaan tekemisissä keskenämme ja enkö osaa priorisoida ja järjestää asioita niin, että laitan veljeni tuparit etusijalle. No ensinnäkin sain tietää tupareista vasta paljon jälkikäteen, kun olin jo tehnyt suunnitelmat syntymäpäivälle. Ja kun äitini vittumaiseen sävyyn sanoi, että "mikä ihmeen syntymäpäivä se edes on, kun ei täytä pyöreitä. Ei sellaista juhlita." No minä tahdon kyllä juhlia rakkaan ihmisen kanssa ja ehkä yllättääkin hänet jotenkin.
Sitten äitini mesosi jo, että entäs jos hän kuolisi ja osuis hautajaiset samalle päivälle. Enkö voisi perua. Sanoin hänelle, että lienee hieman eri asia se.
Haastoi siis nyt aivan ihmeellisestä asiasta riidan. Mietin, että pitäisikö nyt perua muut suunnitelmat ja lähteä 150km päähän teinien keskelle katselemaan selvinpäin, kun ne ryyppää ja lähteä taas yöksi kotiin. En jotenkin jaksa uskoa, että sitä nuoriso-osastoa haittaa, että me puututaan kemuista.
Vai miten te toimisitte?
