Onkohan tälläinen käytös sukulaisilta yleistä ihmisen kuoleman jälkeen?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Sukuunsa pettynyt ov
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
S

Sukuunsa pettynyt ov

Vieras
Minua surettaa, kun tuskin oli saatu eräs kuollut sukulainen kunnolla haudatuksi, niin heti vielä elossa olevat sukulaiset hyökkäsivät hänen tavaroidensa kimppuun ja alkoivat hirvittävät riidat tämän tavaroiden suhteen. He tuntuvat riitelevän jokaisesta vaatekappaleesta, kupista, asiasta ja kaikista mahdollisista käyttökelpoisista tavaroista kuin häiriintynyt eläinlauma haaskalla lihasta. Jokainen on omasta mielestään oikeutettu saamaan enemmän tavaroita kuin muut ja erityisesti niitä kaikkein kalleimpia ja parhaimpia tavaroita, joista saa vaikka kirpputorilla parhaan hinnan. Kukaan ei tunnu surevan lainkaan tätä kuollutta sukulaista, vaan jokainen yrittää saada suurimman saaliin hänen tavaroistaan ja tyhjentävät hullun lailla hänen kotiaan. Siinä sitä vain kerätään omiin nurkkiin tavaraa, joka ei edes tarvita ja joka jää sinne vain pölyyntymään, elleivät he sitten myy niitä eteenpäin. Jokainen on myös omasta mielestään tehnyt eniten tämän kuolleen sukulaisen hyväksi ja nähnyt eniten vaivaa hoitaessaan tätä tämän sairauden aikana, niin että jokainen on omasta mielestään oikeutettu kaikista parhaisiin tavaroihin ja isompaan tavaramäärään kuin joku muu. Ketään ei tunnu kiinnostavan, että miten mahdollisesti kyseinen sukulainen olisi halunnut sukulaisten jakavan hänen tavaransa, kaikkia kiinnostaa oma etu eniten ja kaikki tuntuvat yrittävän keksiä parhaimmat ja pahimmat loukkaukset, joilla muita sukulaisia loukata. Ihme, etteivät he ole ainakaan minun tietääkseni vielä niitä tavaroita itselleen haaliessaan käyneet toistensa kimppuun, yrittäneet väkisin repiä tavaroita toisten käsistä itselleen tai satuttaneet toisiaan mitenkään. Mahtaakohan tällainen käytös olla yleistä ihmisen kuoltua ja jos on, niin mistä se johtuu?
 
On se, ikävä kyllä. Niin se vaan on, että usein läheisen kuoleman jälkeen ahneus vie voiton ja perikunta näyttää todelliset kasvonsa perinnönjaon yhteydessä. :/ Surullisen usein kuulee juttuja siitä, miten esim. sisaruksilla on mennyt välit vanhempien kuoleman jälkeen perintöä jakaessa.
 
Pahimmillaanhan tuota jo tehdää kun vanhus vielä elää.
Sivusta seurasin, kun entisen avomiehen äiti joutui alzheimerissa vanhainkotiin, nii saman tien ilmestyi vanhuksen siskot ja veljet keräämään tavaraa. Niin lähti perintö pellavaliinat, polkupyörät, sängyt ja pöydät. Suuttuivat kun exä kehtasi sanoa ettei toisen tavaroita ny ilmaseks ihan kaikkea jaella...
 
[QUOTE="jjjj";30785983]Pahimmillaanhan tuota jo tehdää kun vanhus vielä elää.
Sivusta seurasin, kun entisen avomiehen äiti joutui alzheimerissa vanhainkotiin, nii saman tien ilmestyi vanhuksen siskot ja veljet keräämään tavaraa. Niin lähti perintö pellavaliinat, polkupyörät, sängyt ja pöydät. Suuttuivat kun exä kehtasi sanoa ettei toisen tavaroita ny ilmaseks ihan kaikkea jaella...[/QUOTE]

Ja ihan pahimmillaan perhe ryhtyy vainoharhaiseksi jo ennen vanhuksen kuolemaa.. Me ei voida käydä lasten ja miehen kanssa moikkaamassa 90-vuotiasta isomummua ilman, että miehen Ruotsissa asuva sisko ryhtyy soittelemaan perään ja haukkumaan meitä haudanryöstäjiksi ja varkaiksi. Kuvittelee meidän siis vievän aina jotain irtaimistoa mukanamme kun vieraillaan, eihän sitä muuten voisi näin usein vierailla?!

Siis sisko ei mitenkään osaa edes ajatella, että meidän perhettä voisi kiinnostaa käydä mummolassa ihan vierailun ilosta. Itse ei sitten jaksa vierailla edes silloin, kun olisi syytä, vaan kaikki merkkipäivätkin on jättänyt väliin viimeiset pari vuotta.. Kokee kuitenkin olevansa oikeutettu koko mummun omaisuuteen ja huutelee sen perään jo ennen aikojaan.
 
Yleistä tuntuu olevan.

Kolmen sukulaisen perinnönjakoa oon lähempää seurannu ja noista kahdessa on riita saatu aikaan niistä tavaroista, siis astioista ja kodinkoneista yms. Arvokkaampi omaisuus on saatu jaettua sovussa. Kaikissa tapauksissa jakajia on ollut useita ja n. kolmasosa porukasta on osannut käyttäytyä.
 
Kyllähän se käytös aika tavallista on. Ite vkonloppuna kun kävin vanhempieni luona totesin etten tahdo sieltä kun ne pari tunnearvokasta tavaraa jotka on jo sovittu aikanaan mulle. En tarvi kodinkoneita jne. Ei meillä oo tilaakaan hamstrata kaikkea mahdollista. Enemmänkin tulee eteene se minne saadaan se hirveä tavaramäärä josta suurin osa on matkamuistomäärää sekö astiaa ja loppu tavallista kodintavaraa.
 
Onko suku köyhä?

Joillakin aktivoituu lapsuuden epätasa-arvoiseksi koettu kohtelu täyden sodan sisarusten välillä.

Kyse ei ainakaan minun suvussani ole köyhyydestä. Pikemminkin voisi sanoa, että ne kaikkein ahneimmat tavaroiden itselleen ottajat ovat kaikista parhaiten toimeentulevia henkilöitä suvussamme, joilla ei siis ainakaan pitäisi rahallisesti tehdä tiukkaa.
 
Kyllähän se käytös aika tavallista on. Ite vkonloppuna kun kävin vanhempieni luona totesin etten tahdo sieltä kun ne pari tunnearvokasta tavaraa jotka on jo sovittu aikanaan mulle. En tarvi kodinkoneita jne. Ei meillä oo tilaakaan hamstrata kaikkea mahdollista. Enemmänkin tulee eteene se minne saadaan se hirveä tavaramäärä josta suurin osa on matkamuistomäärää sekö astiaa ja loppu tavallista kodintavaraa.

Minusta on ehkä kaikkein pahinta mennä eläville kertomaan, mitä tahtoo kun he kuolevat...
 
Harmillisen yleistä on tuollainen, eikä kyse ole rikkaudesta tai köyhyydestä. Sama kina syntyy, olipa se mummun lusikka hopeinen tai puusta vuoltu. Omassa suvussani alettiin isovanhempien kuoltua vaatia tasinkoa 70-luvulla annettujen häälahjojen arvoista... Mitään rajaa ei ole.
 
Minusta on ehkä kaikkein pahinta mennä eläville kertomaan, mitä tahtoo kun he kuolevat...

Se taas riippuu ihmisestä.
Mun äiti on tarkkaan kertonu miten haluaa hautajaiset ym. hoidettavan. Mutta on se siinäkin huomioinu meidän mielipiteet: alunperin hän ei halunnut pidettävän minkäänlaista tilaisuutta eikä halunnut mitään kiveä tms. Mut mä sanoin sille että noihan on jälkeenjääviä varten ja ei niihin tarvi mitään uskonnollista sekoittaa. Mietti asiaa aikansa ja suopui siihen että saa laittaa pienen muistomerkin ja pitää jonkun kotona pienen kahvittelun johon on kutsuttu vain pieni joukko ihmisiä.
Ja mä oon sanonut et muuta en halua kuin yhden taulun (ei mitään rahallista arvoa) ja äiti on kirjannu ylös et se taulu on mun. Äiti haluaa muutenkin et kaikki on selvää sit kun hän kuolee.
 

Similar threads

K
Viestiä
156
Luettu
4K
V
E
Viestiä
13
Luettu
787
Aihe vapaa
vierailija
V
O
Viestiä
5
Luettu
2K
Aihe vapaa
vierailija
V
V
Viestiä
2
Luettu
461
Aihe vapaa
totisinta totta
T

Yhteistyössä