Onnekkaita olette te joilla on mies!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "eeva"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
E

"eeva"

Vieras
Olen alakoululaisen lapsen yksinhuoltaja äiti ja haluaisin sanoa teille että olette onnekkaita kun teillä on mies. Minun karitsaiseni ei ole saanut koskaan tavata isäänsä ja olenkin monet itkut senvuoksi itkenyt. En pääse harrastamaan enkä voinut liittyä edes koulun vanhempain yhdistykseen koska lasta ei voi jättää kotiin yksin iltamyöhään. Rohkaistumpa sanomaan vielä senkin että kaipaan miehisten käsien kosketusta. Onneksi saan tukea ja apua seurakunnaltani jota ilman olisin varmasti jo tuonpuoleisessa. Mistä löytäisin miehen kun en baareissakaan käy?
 
En osaa auttaa, mutta halusin vain kertoa että samassa veneessä ollaan.. baarista nuo muut yksinhuoltajat taitavat niitä miehiä löytää, samoin netistä, mutta itseäni ei kumpikaan tapa kiinnosta.. Uskon että se oikea tulee aikanaan jos on tullakseen, ja jos ei tule, niin elämäni on onnellista näinkin..
 
No niin olenkin! Minulla on ihana mies, joka viettää paljon aikaa tyttäreni kanssa vakka ei bio-isä olekaan ja hän myös mahdollistaa minun osa-aikaisen työskentelyni ja hoitaa lasta kotona sillä välin. Me tapasimme yhteisten kavereiden kautta 2007 ja uudestaan aloimme pitää yhteyttä FB:n kautta 2010 joulukuussa. Netti on jännä paikka
 
No älä nyt viitti :D

Etkö sä ole yhtään tätä palstaa aiemmin lukenut. Paskoja avioliittoja, alkoholistimiehiä, pettämistä, mustasukkaisuuutta, väkivaltaa...you name it. Ei se riitä, että on mies...kyllä sen miehen tulisi olla myös hyvä.

Ei kaikki äidit pääse harrastuksiin, eikä välttämättä saa edes käsien kosketusta, vaikka olisi siis se mieskin.

Aika harvalla meistä moinen mies on. Siltä se ainakin tätä palstaa lukiessa tuntuu.
 
[QUOTE="vieras";27204222]Kropan tulee olla timmi mutta silti kurvikas, naaman vähintään nätti, hyvät hampaat ja pitkä paksu tukka. Kai sulla ap on nämä perusasiat kunnossa?[/QUOTE]

Kyllä se ensivaikutus on helpompi tehdä ulkoisilla avuilla kun älynlahjoillaan ja ihanalla persoonalla.. Vaikka jälkimmäiset painaakin jatkon kannalta enemmän.
 
Yritä käydä seurakunnan järjestämissä tapahtumissa tai kerhoissa, jossa mahdollisesti olisi myös miespuolisia jäseniä mukana. Sitten sinun on lähestyttävä mielenkiintosi kohdetta ja rohkaistuttava tavalla tai toisella, jotta tutustuisitte :). Voi ehkä tuntua vaativalta, mutta sellaista se on.

Entä jokin muu harrastus esim. työväenopistolla? Sielläkin voisi jollakin ei niin naisvaltaisella kurssilla tavata mielenkiintoisia miehiä. Tyttäresi voisi hyvin mielestäni odottaa vaikka käytävällä kirjaa lukien, jos jokin harrastustunti kestää esim. 45 min. Sanot vain, että voi tulla ovelle piipahtamaan, jos tulee hätä tai liian kova ikävä :).
 
Ei se mies aina mikään onni ole, pahimmillaan yksi hoidettava lapsi lisää, kuten meillä. Usein olen miettinyt, miten paljon helpompaa elämä ilman olisi. Eihän se ehdi lasta vahtimaan, ei osaa käydä kaupassa, odottaa siivottua kotia ja valmista ruokaa eteen vaikka molemmat käy yhtälailla töissä.
Mieti tätä, kun ensi kerran kadehdit. :)
 
No älä nyt viitti :D

Etkö sä ole yhtään tätä palstaa aiemmin lukenut. Paskoja avioliittoja, alkoholistimiehiä, pettämistä, mustasukkaisuuutta, väkivaltaa...you name it. Ei se riitä, että on mies...kyllä sen miehen tulisi olla myös hyvä.

Ei kaikki äidit pääse harrastuksiin, eikä välttämättä saa edes käsien kosketusta, vaikka olisi siis se mieskin.

Aika harvalla meistä moinen mies on. Siltä se ainakin tätä palstaa lukiessa tuntuu.

Monellakin täällä palstalla on hyvä mies, mutta visiin sitten nuo huonot ukot ja liittot jää
teille enemmän mieleen.

Nettiä miekin ehotan, entäs kaverit ja ystävät, löytyskö heijän kautta ?

Ja kyllä mie oon onnellinen omasta hyvästä miehestä.
 
Viimeksi muokattu:
Parempi ilman miestä kuin huonon miehen kanssa. Ja kyllä sitä sitten pääsee harrastamaankin kun lapsi on vähän isompi.

Varmaan vähän hankalaa alkaa tapailemaankaan ketään ellei ole lapselle sitä hoitajaa.
 

Yhteistyössä