Onneks oon itte eronnu silloin, kun lapset oli ihan pieniä.

[Kotona Kirves Kädessä]

Oon tässä päässy ts. Joutunu seuraamaan lähipiirissä muutamaa eroa, jossa pariskunnilla on lapsia.. Hirveetä, se lasten kaipaus ja hämmennys, kun yht'äkkiä on kaksi kotia, ja vanhemmat ei olekaan yhdessä. Tuli vaan mieleen, että onneks erottiin, kun lapset oli ihan pieniä (alle 2v) /vauvoja, eikä ne ymmärtäneet, mistä oli kyse. Ne kasvoi siihen, että oli kaks kotia, mikä sinänsä on kans surullista, mutta toisaalta oon hyvilläni, että erottiin, kun lapset oli niin pieniä, että eivät "tajunneet" vielä. Pöh.

 

[samassa jamassa]

Samanlaisia ajatuksia minulla, olen erittäin onnellinen valinnoistani. toki lapset kasvaessaan saattavat kyseenalaistaa valintojani, mutta ainakin olen yrittänyt pitää heidän elämänsä mahdollisimman muuttumattomana (omat eroni vauvaiässä).

 

["vieras"]

Onneksi me ollaan eletty jo yli 12 vuotta onnellisina yhdessä, nykyään 2 lapsen kanssa ja onnellisia ollaan edelleen

 

[lissukka.]

Mun vanhemmat erosi kun olin 6v. En kokenut hämmennystä. Minulla oli yhä ihan turvallinen olo ja oli kivaa kun oli kaksi kotia. Vanhemmat ei ikinä yhdessä hankkineet mulle mitään, vaan molemmat erikseen, sain siis kaikkea enemmän. Näin ajattelin lapsena ja vieläkin.

En kokenut enkä koe vanhempieni eroa mitenkään kamalana. Ovat niin erilaisia ihmisiä, että musta olis outoa, jos olisivat yhdessä

 

[Kotona Kirves Kädessä]

[QUOTE="vieras";27380552]Onneksi me ollaan eletty jo yli 12 vuotta onnellisina yhdessä, nykyään 2 lapsen kanssa ja onnellisia ollaan edelleen [/QUOTE]

Nii, onneks, mutta kun ne asiat ei välttämättä aina mee niin kuin on aatellu.. Oon täs vierestä tosiaan seuraillu paria eroa, ja varsinkin toisessa perheessä lapset on ihan hukassa, olleet jo kauan. Niin tuli vaan siitä mieleen, että onneks omille ei oo silloin eron hetkellä selitellä mitään, kun olivat niin pieniä.