Onneksi en ole nykypäivän lapsi

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Kowalski
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

Kowalski

Aktiivinen jäsen
14.07.2007
82 472
9
36
Mun lapsuudessa sai ulkoilla yksin, riisua takin jos on kuuma, eikä kukaan soittanut sossuun.
Mun lapsuudessa sai leikkiä rauhassa parhaan kaverin kanssa, ja jos "Jenni" tai "Kati" tuli ovelle niin sai sanoa että nyt en tuu ulos kun "Liisa" on meillä, tai että nyt ette voi tulla meille kun "Liisa" on täällä. Eikä kenenkään vanhemmat hyökkineet silmille kiusaajaksi syyttäen.
Mun lapsuudessa sai kutsua synttäreille koulusta ja pihasta ne tyypit, joiden kanssa leikki ja joista tykkäsi. Ei ollut pakko kutsua koko luokkaa.

Oli helppoa olla lapsi 80-luvulla.
 
Minusta ei ollut kivaa olla koululainen 80-luvulla, kun kiusaamisesta ei väliettty yhtään. Eikä tullut edes mieleen äidille asiasta valittaa, kun se vaan oli niin, että toisia kiusataan ja toiset kiusaa...
 
Alkuperäinen kirjoittaja .:
Minusta ei ollut kivaa olla koululainen 80-luvulla, kun kiusaamisesta ei väliettty yhtään. Eikä tullut edes mieleen äidille asiasta valittaa, kun se vaan oli niin, että toisia kiusataan ja toiset kiusaa...

Mutta tänä päivänä kiusaaminenkin on helpompaa kuin 80-luvulla. Netissä on hirveän helppo kiusata.. on kännykät ym. joilla voi myöskin tehdä kiusaa.

Olen samaa mieltä, että oli helpompaa silloin 80-luvulla..
 
Alkuperäinen kirjoittaja endie:
aika se kultailee muistoja.
mitäpä me tiedetään millasta "helvettiä" on ollut olla äiti tai isä silloin ku me oltiin pieniä.

Niin, lapset elävät omaa todellisuuttaan ja me aikuiset omaamme. Näemme maailman eri tavoilla. Vaikka me aikuiset näemme kaikki vaaranpaikat, olemme huolissamme riskeistä ja taustalla käydään vaikka jopa vanhempien kesken vääntöjä, elämä voi lapselle näyttäytyä turvallisena, huolettomana ja mukavana. He kuitenkin kelaavat lähinnä lähimmän kuralätäkön antia tai mitäs legoista seuraavaksi rakentaisi tai että ai vitsi kun makeeta ajella fillarilla..
 
Alkuperäinen kirjoittaja endie:
aika se kultailee muistoja.
mitäpä me tiedetään millasta "helvettiä" on ollut olla äiti tai isä silloin ku me oltiin pieniä.

Jos oli koulussa vaikeuksia oppia,sai tukiopetusta,kouluissa oli kunnon ruoka joka päivä ja sai syödä niin paljon kuin halusi.
Äiti teki kolmivuorotyötä,isä yrittäjä.
Ei tullut naapureille mieleen soittaa sossutädeille kun isä teki töitään ja me viiletettiin pihalla ja äiti oli iltavuorossa töissä tai nukkui päivällä kun oli menossa yövuorot.
Sen sijaan naapurintäti saattoi huutaa että tuus tänne välipalalle ja tulkaa meuhkaamaan meidän pihaan että äitinne saa nukkua.
Ei oltu ekana sossuun soittamassa vaan karjastiin naapureidenkin muksuille että olkaas kunnolla josne jotain pahaa teki eikä siitä vanhemmat herneitä vetänee.Nykyään istut käräjäsalissa.
Kukaan ei välitä,ketään ei oikeasti kiinnosta ja huostaanotot lisääntyy ja pahaolo.
 
Alkuperäinen kirjoittaja poipoipoi:
Alkuperäinen kirjoittaja endie:
aika se kultailee muistoja.
mitäpä me tiedetään millasta "helvettiä" on ollut olla äiti tai isä silloin ku me oltiin pieniä.

Niin, lapset elävät omaa todellisuuttaan ja me aikuiset omaamme. Näemme maailman eri tavoilla. Vaikka me aikuiset näemme kaikki vaaranpaikat, olemme huolissamme riskeistä ja taustalla käydään vaikka jopa vanhempien kesken vääntöjä, elämä voi lapselle näyttäytyä turvallisena, huolettomana ja mukavana. He kuitenkin kelaavat lähinnä lähimmän kuralätäkön antia tai mitäs legoista seuraavaksi rakentaisi tai että ai vitsi kun makeeta ajella fillarilla..

Mutta silti vinha pointti aloituksessa. Kaikkea yritetään kontrolloida liikaa.
 
minusta on ihan jees, että vanhemmat (osa) valvoo lastensa tekemisiä enemmän kuin ennen. itse olen juossut 5vuotiaana ympäri kyliä, leikkinyt tulella, heikoilla jäillä ym. todella tyhmää mutta superhauskaa. ihme että olen hengissä..
 
Alkuperäinen kirjoittaja poipoipoi:
Mutta silti vinha pointti aloituksessa. Kaikkea yritetään kontrolloida liikaa.

Totesin rajan tulleen vastaan kun kuulin erään äidin soittaneen koululle siitä, että jotkut hänen lapsensa luokkakaverit olivat keksineet uusia sääntöjä Kirkonrottaan, ja se suretti hänen lastaan.
Kirkkis on instituutio jota ei pidä muuttaman.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Kowalski:
Alkuperäinen kirjoittaja poipoipoi:
Mutta silti vinha pointti aloituksessa. Kaikkea yritetään kontrolloida liikaa.

Totesin rajan tulleen vastaan kun kuulin erään äidin soittaneen koululle siitä, että jotkut hänen lapsensa luokkakaverit olivat keksineet uusia sääntöjä Kirkonrottaan, ja se suretti hänen lastaan.
Kirkkis on instituutio jota ei pidä muuttaman.

Ei JUMA :D
 
Tässäkin moni 80-luvulla syntynyt kommentoi nyt sitä, miten helppoa oli omassa lapsuudessa. Minulla tulee väkisinkin mieleen kysymys, että kenen ansiosta nykylasten elämä on vaikeampaa?? Meidän 80-luvulla syntyneiden, vai meidän omien vanhempiemme takia?
 
Kun me kitisimme, että miksi "kaikki muut" saa mennä pyörällä kouluun, niin meidän vanhempamme totesivat että me emme ole kaikki muut, meillä on meidän perheen säännöt ja sillä selvä.

Nykyäiti yrittää saada luokan 20 muuta oppilasta jättämään pyöränsä kotiin, mutta se ajatus, että selitettäisiin omalle lapselle että eri perheissä on eri säännöt, on täysin vieras.

Oi voi.
 

Yhteistyössä