Onneton nuuskamuikkunen ilman telttaa.

[nuuskamuikkunen]

Hei!
Olen yhdenlapsen äiti 1v 7kk. Olen muuttanut miehen takia toiselle puolelle suomea omalta kotiseudultani, raskausaikana. Nyt kun olen asunut täällä kaukaa kotoani jo yli 2 vuotta en vieläkään tunne paikkaa kodikseni ja olen onneton. Mies ei koskaan ole asunut muualla kuin täällä, eikä näe vaihtoehtoa muuttaa pois täältä. En ole 2 vuoden aikana saanut yhtään todellista ystävää jota tapaisin edes kuukaisittain. Ainut elämäni täällä on mies, lapsi ja työ. Paikkakunnalla on huonot harraste mahdollisuudet, joten en harrastakaan yhtää mitään. Kaiken lisäksi, miehen suku, ei ole lapsenvahti haluisia, siispä on ongelma lapsen hoidossa ja niinpä yhteisessä ajassa miehen kanssa.
Nyt elämä alkaa painaa, mieli on aina maassa kun mies lähtee päiväksikään pois. Ymmärrettävääkö, kun minulla ei täällä muuta elämää ole, ei ystävän ystävää, ei tekemisen tekemistä. Yritän käydä kaupassa, käydä puistossa yms. mutta minua jopa ahdistaa liikkua täällä yksin. On olo kun olisi puolukkana ämpärissä. Asiasta kun miehelle sanon että muutetaan on vastaus "taasko tämä alkaa". Vastaus on aina ei.
Tappelemme miehen kanssa nykyään paljon koska olen niin onneton.

 

[nuuskamuikkunen]

JATKUU
Mies on alkanut juomaan paljon (joka viikonloppu), vaikka olen asiasta huomauttanut. Nyt pelkään että romahdan lopullisesti, jos tilanne jatkuu. Auttakaa ja kertokaa kokemuksia.
Kiitos.

 

[helppoa]

Muuta sinne missä viihdyt ja ota parempi mies.

 

[nuuskamuikkunen]

Muuta sinne missä viihdyt ja ota parempi mies.

Helpommin sanottu kun tehty. Rakastan kuitenkin miestäni ja en tahtoisi erottaa lasta monien satojen kilometrien päähän isästään

 

[Minsku]

Äh! Voisitko kirjoittaa miehellesi tunteistasi jos ei puhuminen auta? Mielestäni kirjoitit aika selvästi ja koskettavasti tuntemuksistasi. Täytyyhän yhteiselon olla molempien onnen takeena.

 

[Jakob Creuzfeldt]

Mahdatko itse olla läntisestä suomesta ja miehesi idästä, ja itsekin nyt sinne nyt juuuttunut?

 

[nuuskamuikkunen]

Äh! Voisitko kirjoittaa miehellesi tunteistasi jos ei puhuminen auta? Mielestäni kirjoitit aika selvästi ja koskettavasti tuntemuksistasi. Täytyyhän yhteiselon olla molempien onnen takeena.

Pitäisi ehkä koittaa mutta tuskimpa auttaa. Kiitos kuitenkin neuvosta.

 

[xx]

No se on otettava itseä niskasta kiinni, kerhoihin jne on vaan mentävä. Jos siellä käy kerran kaks ei siinä ajassa kerkiä kehenkään tutustua. Ja sitten se on palkattava joku mll:n lapsenvahti tms ja hankittava sitä yhteistä aikaa miehen kanssa. Mene johonkin harrastukseen vaikkei ois niin kivaa. Kotiin ne ihmiset ei tuu sua katsoon.

Tuskin samanlaista elämää haluat monta vuotta elää, joten järjestä elämäsi toisin. Se onnistuu pienelläkin.