Toggle sidebar

Onnistuitko lopettamaan tupakanpolton kertalaakista?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Savullinen
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
S

Savullinen

Vieras
Siinähän se jo tulikin otsikossa. Sama se oletko lopettanut vuosia sitten vai kuukausia sitten tai vain hetki sitten, mutta kuinka onnistui lopetus?

Itse olen poltellut jo reilu parikymmentä vuotta. Nyt haluaisin lopettaa. Tiedän että homma on itsestä kiinni, on vain päätettävä jne. Käytäntö ei vain ole niin helppoa...

Tarvitsitko apuja? Laastaria, purkkaa jne. vai onnistui ihan ilman?

Saa saarnata ja paasata, mutta mielelläni kuulisin kokemuksia lopetusyrityksistä ja onnistumisista tai epäonnistumisista.
 
Olin polttanut jo 5 vuotta n. askin päivässä. Sitten plussasin ja samantien jäi pois. nyt rv 24 menossa :) en käyttänyt mitään apuja, purkkaa tai sen sellaista nikotiinia sisältävää.
 
Champixia vetelen neljättä viikkoa, kaksi viikkoa ollut polttamatta. En usko että ilman lääkitystä olisin onnistunut. Vauvaa yrittäessä oli motivaatio korkealla ja pystyin lopettamaan helposti ja pelkällä tahdonvoimalla.Takana on yksi kolmen kk:n pituinen lakko joka kiristi todella....
Suosittelen Champixia.
 
Lopetin kerrasta, ilman mitään laastareita yms :)

Siinä tarvii vaan olla oikea tsemppi, et oikeasti haluat siitä paheesta eroon :)
Mulla auttoi se et oli kaksi pientä lasta ja hävetti haista tupakalle ja aloin todella miettiin niitä sairauksia mitä tupakka saattaa aiheuttaa. Ja siis olin molempien raskausajat poltamatta mutta aloitin imetyksen loputtua uudelleen*tyhmää* . Mut sit vaan päätin et nyt riittää :) .

Tsemppiä :) ekat kaks viikkoa on pahimmat, sit helpottaa jo paljon.
 
kyllä. päätät vaan ettet polta enää. ja meet tupakka-himo kerrallaan eteenpäin. kun tekee mieli ET POLTA. sit saat olla ylpee ku oot osannu olla ilman, kyllä sä pystyt siihen!!!!
 
Käytin runsaasti korvaushoitoa. Oli laastari ja imeskelytabletit. Vähän myöhemmin plussasin niin jäi korvaushoitokin pois. Nyt oon reilu vuoden ollu polttamatta ja yritän pysyä savuttomana loppuelämäni.
 
Aloitin 14 vuotiaana, 16 veenä poiltin askin päivässä. LApset tein 23 vuotiaana ja siinä yhteydessä ja pari kertaa lasten ollessa leikki-ikäisiä (eli kun olin polttanut 10v), yritin lopettaa, milloin laastarilla, milloin purkalla ja olinkin ilman 2 viikkoa -puoli vuotta. Mutta vasta nyt 36 vuotiaana, kun oikeesti tunsin etten halua olla tupakoiva ihminen, niin lopetin. Siis oikeesti ihan tuosta vaan, ilman mitään apuja tai vaikeuksia. Mä en vaan yksinkertaisesti halunnut enää polttaa, musta se on yököttävää. Ja nyt oon ollu ilman jo kaks vuotta, eikä kertaakaan ole tehnyt mieli tupakkaa. Olen siis vahvasti sitä mieltä, että tupakoinnin lopettaminen onnistuu helposti kun sitä oikeasti haluaa, eikä missään mielen syvimmässä sopukassakaan ole ajatusta tupakoinnin autuudesta.

Tulipa saarna, mutta näin se on.
 
Mulla tupakointivuosia päälle 20v. Yrityksiä lakkoon on ollut muutamia.. 3 viikkoa taisi olla pisin aika minkä pystyin olemaan polttamatta. Nyt tein vankan päätöksen ja olen kolmatta päivää ilman tupakkaa.. Tiukkaa tekee välillä mutta nyt tällä kertaa en enää aloita lakkoa vaan lopetan tosissani ajatuksella en enää polta!
 
Lopetin kerrasta. Olin kerran kokeillut laastareista, ja sain niistä niin kutisevan ihottuman, että jätin ne käyttämättä.

Se olikin jännä juttu, yksi aamu vaan heräsin, ja olin varma, että tänään lopetan. Tuntui kaikin puolin hyvältä päivältä lopettaa, olin ikään kuin valmis. Ja lopetinkin, enkä olen polttanut nyt kuuteen vuoteen. Se ei siis ollut päätös lopettaa, vaan tunne vaan, että näitä syöpätikkuja en halua enää poltella. En ole ketään viitsinyt neuvoa lopettamaan, koska itsellä se oli niin kertaheitto-oivallus.
 
Korvaushoidot ym oli mullevaan haitaksi pysyi nikotiinin tarve yllä. Kerrasta poikki vaan ja vieroitusoireita kärsimään. koko ajan vain teki harvemmin mieli polttaa ja, kun tiesi, että siitä ekasta tulee huono-olo niin ei tarvinut vetäistä sitäkään. Enää en edes tunnu, että joskus olen polttanut.
 
Kun lopullinen päätös tuli niin kerrasta onnistu ja nikotiinipurkat oli ykköskaveri vaikka söinkin aika pientä möäärää. Nyt kaks kk polttamatta ja 1 vko ilman nikotiinipurkkaa. Laastarit ei mulla auttaneet.
 
Ihania kertomuksia - siis tosia sellaisia!! Kiitos kaikista niistä. Kiitos myös saarnoista :)
Minulla on kasvain aivolisäkkeessä, joten en uskalla ajatellakaan mitään "mielialalääkkeitä", kun mieli ailahtelee jo muutenkin :)
Olen yrittänyt lopettaa aiemmin ilman korvaushoitoja, mutta en voi silloin ajaa autoa vahvan huimauksen vuoksi. Ja autoa tarvitsen kuitenkin liikkumiseen. Meillä ei julkiset toimi niin hyvin, että ilman autoa pärjäisi.

Tiedän, että kyse on kuitekin loppuviimein vain päätöksestä. Vaikka se olisi korvaushoidolla. Tähän asti tupakka on vain ollut kuin tutti - se lohduke kaikessa tässä murheessa. Nyt olen kuitenkin todella väsynyt olemaan tupakoitsija. Niin kuin te sanoittekin... olen väsynyt haisemaan tupakalta, käyttämään aikaani tähän turhaan sauhutteluun...

Kaiken kaikkiaan olen hieman väsynyt, mutta eniten juuri tähän turhauttavaan tupakointiin. On siis aika tehdä päätös lopettamisesta, ja pitää siitä kiinni! Varmasti pystyn siihen, kun tekin olette pystyneet!

Kiitos teille. Ja kaikkea hyvää!!
 
kerrasta ilman mitään apuja: raskauden suunnittelu oli riittävä kannustin ja motivoi. Alkuun näin unia tupakoinnista, mutta jo vuosia tupakan haju oksettanut enkä voisi enää polttaa. Olen joskus kokeillut maistissa miltä tuntuisi polttaa ja ei sovi enää mulle. Tulee mieleen ne raflailtojen jälk.päivät, päätä särki ja vaatteet itseni lisäksi haisivat oksettavasti röökille, kun oli vetänyt putkeen röökiä edellisenä iltana ja hengitys ei kulkenut...
 
Kyllä onnistuin lopettamaan ja siitä on huomenna 4kk, Jee!! Hyvä minä B) :D
Olin vaan päättänyt päivän että milloin lopetan ja kah, sehän olikin helpompaa kuin uskoinkaan.
Tosi hyvin on mennyt jos ei eilistä lasketa. Eilen nimittäin jostain syystä teki mieli tupakkaa ihan kamalan paljon :/ Mutta periksi en enää anna!
 
Poltin reilut 20 vuotta 1-2 askia päivässä, ja yritin varmaan kymmenen kertaa lopettaa, mutta aina epäonnistuin. Lakot kesti parista tunnista vuoteen.

Mutta kun tulin raskaaksi, tumppasin lopullisesti, enkä ole kessun kessua polttanut nyt vähän yli vuoteen.Enkä aio polttaakaan.

Tsemppiä sinulle lopettamiseen, se kannattaa!
 
Alkuperäinen kirjoittaja MrsCabDriver:
:hug: Tottakai pystyt. Jos niin päätät niin tietenkin pystyt.
Click to expand...

Peesaan, se on vain ja ainoastaan omasta päätöksestä kiinni. Korvaushoidot yms. on vaan pintasilausta.

Mä lopetin kertalaakista n. 5 v. sitten, olin polttanut yli 15 vuotta. Päätin lopetuspäivän monta kuukautta etukäteen, ja sitten vaan lopetin. Aluksi oli pirun vaikeaa, mutta nykyään ei voi enää kuvitellakaan aloittavansa uudelleen. En käyttänyt mitään hoitoja tms.
 
Minäkin luin näitä kirjotuksia mielellään. Olen polttanut iät ajat ja inhoan itseäni, kun poltan.
Haluaisin lopettaa, mutta siirrän sitä, siirrän ja siirrän....:(

Uskon onnistuvani, ku teen sen lopullisen päätöksen. Tuudittaudun liian helposti ajatukseen, että kyllä minä vielä lopetan ja polttaminen vaan jatkuu.

Olen ollut pari vuotta työpaikassa, missä tupakointikielto. Voisin toki käydä vaikka ruokiksella tupakalla, mutta en halua tulla tupakalle haisevana takas huoneeseeni.

Nyt olen tottunut hyvin, että töissä en polta ja huomaan, että en edes mieti tupakkaa päivisin.

Mutta heti kun työpäivä päättyy, mulla on tupakka palamassa. Se eka maistuu kieltämättä hyvältä, mutta sit alkaa taas harmittaa ja tulee likainen olo. Ja sitä likaista oloa sit jatkuu... :/
 
Alkuperäinen kirjoittaja MrsCabDriver:
Champixia vetelen neljättä viikkoa, kaksi viikkoa ollut polttamatta. En usko että ilman lääkitystä olisin onnistunut. Vauvaa yrittäessä oli motivaatio korkealla ja pystyin lopettamaan helposti ja pelkällä tahdonvoimalla.Takana on yksi kolmen kk:n pituinen lakko joka kiristi todella....
Suosittelen Champixia.
Click to expand...

Miten tuo lääke sit vaikuttaa?

 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa