onpa ollut ihanan rauhallista.. pojan adhd-lääkitys alkoi eilen

[öttismönkiäinen]

Opettaja oli sitä mieltä ettei poika tarvi, kyllä HE pärjäävät sen kanssa. Poika kuulemma vain tuitturoi opettajan mielestä, älyssä ei ole vikaa (ei adhd tarkoita sitä että ois älyllisesti heikko) Mutta pääasiahan on miten poika pärjää. Sen keskittymiskyky oli heikko, ärsytyskynnys matala, saattoi suuttuessaan paukuttaa päätä pulpettiin, aina jotain kouluvälinettä jääny kotia jne. Kotona sit härnäsi toisia, oli levoton, lähti luvatta kylälle, ei muistanut sovittuja kotiintuloaikoja (usein sain etsiä sitä kyliltä) hajotti/uhkasi hajottaa suuttuessaan tavaroita, ja esim netissä ollessa sillä musiikki isolla.
Eilen aamulla sillä eka tabeltti. Koulusta tullessa selitti sukulaismiehelle asioita melko rauhallisesti ja asioista sai selvän (ennen selitääminen rauhatonta, liikehti kokoajan ja asioista ei välillä ottanu selvää erkkikään) myöhemmin lähti luvalla kylälle ja tuli sovittuna aikana takaisin. Sit poika katosi, ja soittelin perään.. poika oli huoneessaan tekemässä läksyjä. Illalla oli jonkinaikaa netissä, eikä huudattanut musiikkia. Oli rauhallinen, teki oma-aloitteisesti pikkuaskareita jne halus mun neuvovan pyykkikoneen käyttöä
Tämä päivä jatkui samanlaisena Muutama huuto kuulu, mutta ei älyttömiä raivareita
Mä oon monet asiat laittanut oman kasvatukseni ja masennuksen piikkiin..
ja pojan levottomuushan tarttui muihinkin joten nyt on kaikki ollu rauhallisemapaa. Toivottavasti tää ihanuus jatkuu ja lääke tosiaan sopii pojalle, eikä sivuvaikutuksia tule. Pojalla itsellään varmasti helpompi olla

 

[Minä vaan]

Minkä ikäinen poika sulla on? Oletko sä rekkautunut, kun mulla olis kysyttävää siitä, että miten tuohon diagnoosiin päädyttiin.

 

[öttismönkiäinen]

poika on 12v, diagnoosi tehtiin psykologin testaamana (testas samalla lukihäiriötä) ja sen mukaan mitä kerroin lasten psykiatrille. Eli ei osastojaksoa (jakso on kai tavallinen, ainakin silloin ku toiselle pojalle diagnosoitiin autismi.. jaksot olivat 2vkon pituisia. Pojalla tosin ei ollutkaan autismi vaan dysfasia)

 

[Minä vaan]

Mä kun olen alkanut epäileen, että mun nuorimmalla lapsella on jokin adhd tai vastaava. Neuvolassa yritin puhua, niin käskivät ottaa yhteyttä perheneuvolaan. Sieltä en vain ole saanut ennenkään apua ja tuntuu niin turhalta taas sinne mennä. Alkaa vaan takki olla aika tyhjä tuon 6veen kans, kun ei mitään usko ja raivoaa jokaikisestä asiasta. Äärettömän epäluuloinen kaikkia uusia ihmisiä kohtaan, lääkärikäynnit yhtä tuskaa ja muuta vastaavaa. En vaan tiedä mihin mun täytyis ottaa yhteyttä.

 

[meillä]

meillä tälläinen tilanne, että epäilen reilu vuoden ikäisellä olevan jonkun sortin adhd. Kosko kirjaimellisesti kiipeää seinille ja muutenkin on ihan erilainen kuin ikätoverinsa, eli ei vilkkauden piikkiin voi laittaa. Minkä ikäisillä lapsilla noi diagnoosit yleensä annetaan?