Onpas tylsää. Oon yksin kotona, enkä saa mitään aikaiseksi.

["huokaus"]

Pitäis siivota ja tehdä kotihommia. Mutta en vaan kykene. Ahdistaa kaikki. Ahdistaa huominen kun lapset palaa kotiin. Ahdistaa mun narsistiäiti. Ahdistaa mun elämä, kun en tiedä mitä haluan. Ahdistaa ajatuskin parisuhdeasioista, toisaalta ahdistaa myös se että oon loppuelämän yksin. En vaan uskalla enää mihinkään.

Mä haluaisin olla pirteä, iloinen, elinvoimainen energiaa täynnä oleva entinen minä, joka ei ajatellut liikaa ja uskalsi heittäytyä. Nyt tuntuu että mä oon vaan varjo siitä kaikesta. En uskalla, en halua, en mitään. Mieluummin kuihdun hiljaa kotinurkkiini, kuin teen jotain repäisevää.

Ahdistaaaaaaaaaaa.

 

["vieras"]

Sama tilanne. Ratkaisin ongelman niin, että korkkasin kuoharipullon. Kyllä mä hetken päästä olen imurin varressa kiinni

 

[Sanoa muuta]

No mulla parisuhde kunnossa, mutta tulevaisuudessa tasaa tiukkaa. Äitini on marttyyri. Odotan täysin ylläripyllärinä vauvaa, näitä ei pitänyt enää tulla. Esikoinen mummolassa kuopus kotona oksennustaudissa, nukkuu nyt päikkäreitä. Itsellä raskauspahoinvointia. Olen pätkätyössä, tulevasta työstä ei tietoa, ja siis raskaana. Talous menee ihan sekasin kohta...koti jo sitä on... Mutta yritän pysyä positiivisena. Ihanat lapset ja ihana mies, rakkautta riittää.

 

[kuohareista ja muista]

Ei muuta tule kuin kusih't', juo oikeaa viinaa roppakaupalla niin n'et el'm'n uusin silmin.

 

[Millamakia]

Se auttoi minua ainakin piristymään ja sitten aivot pois päältä ja pikkuhiljaa teette ne pakolliset hommat, turha stressata jostain mutsista kun teillä on nyt oma elämä ja äidillänne PITÄISI olla oma..

 

[Pikkuinen Jättiläinen]

Hmm.. Ei se muutos tuossa tilanteessa varmaan hetkessä tapahdu... siis ahdistava elämä tuskin hetkessä muuttuu täysin päinvastaiseksi. Mutta tärkeintä varmaan on, että jaksaa uskoa siihen että kyllä se elämä vielä paremmaksi muuttuu. Pienin askelin. Siinä samalla voi sitten miettiä niitä isompia asioita, mitä elämältä haluat.

Entä jos aloitat tänään jostain ihan pienestä jutusta? Teet jotain mitä et ole suunnitellut, jotain mistä tykkäät ja mikä on helppo toteuttaa nyt kun lapsetkaan ei ole kotona. Vaikka ajatus jonnekin lähtemisestä tuntuisi vaikealle niin varmasti jälkeenpäin siitä on kuitenkin jotain saanut itselleen (ainakin sen tunteen että voi itse elämäänsä vaikuttaa eikä kukaan pakota jäämään sinne kotiin kuihtumaan).

 

["vieras"]

Älä tee nyt mitään, istu ja ota pari tuntia itsellesi! Jos olet väsynyt, ota päiväunet. Jos haluat lukea niin ota kirja, tai miten nyt parhaiten rentoudutkaan. Kuulostaa siltä että olet unohtanut itsesi ja touhunnut vain muita varten.

 

["aapee"]

Mulla on se ongelma, että näinä vapaina hetkinä en osaa/ halua nukkua, kun tuntuu että aikaa menee ihan hukkaan siinä. Nyttenkin varmaan väsyttäis, mutta kun nukuin aamulla niin pitkään (klo 10 saakka) niin en voi tuhlata enempää aikaa..
Mä haluisin vaan hyvällä omalla tunnolla laiskotella yhden päivän. Olla vaan tekemättä yhtään mitään. Mutta ei se onnistu. Nyttenkin oon pikkuhiljaa koittanut siivoilla ja joka kerta kun istahdan, tulee tosi huono omatunto etten tee mitään.

Ja kiitos järjen äänestä Millamakia, miksi ihmeessä annan äitini pilata MUN oman elämäni? Pitäisi vaan unohtaa koko ihmisen olemassaolo lopullisesti.