Oon ihan täynnä tätä kotiäitiyttä!!! Ja aikaa kulunut vasta vajaa vuosi :(

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "kukkanen"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
K

"kukkanen"

Vieras
Reilu kuukausi vanhempainvapaata jäljellä ja olen kurkkuani myöten täynnä tätä kotiäitiyttä! Kyllästyttää! Vauva kitisee millon mistäkin!! Töitä ei ole tiedossa, mutta kai siltikin voin laittaa muksun päiväkotiin ja alkaa töitä ettimään? Pää ei kestä tätä kotona olo enää yhtään. Ja onhan se vauva pieni, reilu 9kk, jos ja kun hoidon aloittaa..harmittaa pienen puolesta, mutta en vaan jaksa olla kotona! Selviääkö nuo alle vuoden ikäiset päivähoidossa?? Millaisia aamuja / iltoja meillä tulisi sitten olemaan?? Voi kun voiskin kattoo tulevaisuuteen, että miten kaikki sujuu.
 
tiedän tunteen, ite oon ollut 5vuotta yhteensä kotiäitinä, ja oon kyllä niin täynnä:siivoa,pese pyllyä,leiki,lue,pelaa,seiso ulkona vahtimassa,ni tai voihan sielläkin muksujen kanssa leikkiä. tylsää.
 
En oo koskaan tajunnut mikä pakko kotiäidin on olla KOTONA. Ylös, ulos ja ihmisten ilmoille, vauva kainalossa. Tottakai pää lahoaa jos on himassa aina vaan.

Ja hei, se on vauva, niillä on tapana kitistä joskus. Sä oot sen äiti, sun tehtävä on jaksaa (ja jos lapsella on isä niin isän tehtävänä on myös jaksaa).
 
Eiköhän se ole järkevintä sitten vain etsiä sitä työtä. Onhan se selvää, että harvalle ihmiselle riittää se kotona oleminen kaksin lapsen kanssa, joten ei ihme, että alkaa tympimään.
 
töihin vaan jos tuolta tuntuu. Itsekään en ollut mikään kotona viihtyvä tyyppi. Meillä kuopus menikin päiväkotiin 1v3kk ikäisenä. Menivät isoveljen 2v8kk kanssa samaan ryhmään ja kaikki sujui todella hyvin!!!!
 
Huomasin itse, että kun palasin hetki sitten töihin, olenkin yhtäkkiä paljon sosiaalisempi ja jaksan paljon paremmin kotitöitäkin, eli todennäköisesti se kotona olo ei sopinutkaan minulle vaikka mielelläni olisin vielä sitä jatkanut...mutta siis mökkiydyin liikaa, ja väsyin helpommin, nyt eron huomaa.
 
Toisaalta 1-2-vuotiaan kanssa voikin olla paljon hauskempaa jo...minusta ainakin lasten yksi rasittavimmista ikävaiheista on 6kk-1v. Kitinä on kuitenkin tavalla tai toisella merkki siitä, että aikuista tarvitaan, ei se kitinä siis päiväkodissa lopu, lapsi siirtyy vaan vieraiden hoitoon kitisemään. Miten isän panos, lyhyt hoitovapaajakso tai vaikka osittainen hoitovapaa?

Ei hoitoon viennissä mitään pahaa ole kunhan päivät ei venähdä hirveän pitkiksi. Onko päiväkoti hyvä hoitopaikka vauvalle niin minusta useimmiten ei. Mutta jos hirveää kiirettä ei töihin ole niin kattoisin ainakin vuoden ikäiseksi. On niin hirveän pieni vielä.

Minäkään en jaksaisi olla montaa vuotta putkeen kotona. Olin lasten välissä useamman vuoden töissä ja sen jälkeen jaksoi taas hyvin pari vuotta kotona.
 
Jaksaisko isä olla lapsen kanssa paremmin kotona? Mä olen kans ihan samanlainen, en vaan kykene kotielämän yksitoikkoisuuteen. Meillä isä onkin ollut muksujen kanssa hoitovapaalla pitkiä aikoja, mä oon ollut vain ne ekat 9kk kotona.
 
tiedän tunteen, ite oon ollut 5vuotta yhteensä kotiäitinä, ja oon kyllä niin täynnä:siivoa,pese pyllyä,leiki,lue,pelaa,seiso ulkona vahtimassa,ni tai voihan sielläkin muksujen kanssa leikkiä. tylsää.

no viisi vuotta on jo niin pitkä aika, että varmaan jotenkinhan sun täytyy kotona viihtyä.

ap:lle: miksi sun pää ei kestä? pelkään tehdä lapsia sillä luulen että tulen kokemaan juuri noin.

tämä vieras joka totesi, että miksi tehdä lapsi jos ei sitä kestä, no mistäs sitä voi tietää kestääkö pää vai ei???
 
täällä ei lasta saa päiväkotiin jollei ole jo itsellä töitä. lapselle kyllä voidaan VARATA paikka hoidosta niin pääsee sinne sitten kun äiti menee töihin.

sulle sanon että yhteys varhaiskasvatuspäälikköön, lisäksi olisi hyvä tehdä kantelu, ja ottaa selvää voiko muuta kautta vielä valittaa. hehän RIKKOO LAKIA:päivähoitolaki velvoittaa kunnat tarjoamaan siinä laajuudessaan ja sellaista päivähoitoa jolle on tarve. alle kouluikäisilla on subjektiivinen päivähoito-oikeus, mikä tarkoittaa että lapsen huoltaja määrittelee hoidon tarpeen,ei päiväkodin johtaja! tms.

ihme mma tää suomi
 
Töihin vaan. Ei ole mikään kunnia "kyetä" olemaan lapsen kanssa kotona. Jos se tuntuu hyvältä, niin mikäs siinä. Ja jos ei, sitten aikuisten keskelle ja työelämään. :)

Mun mielestä on lähinnä outoa, että aikuinen ihminen on ihan tyytyväinen elämäänsä, vaikka viettää vuositolkulla kotona kaksin lapsen tai kahden kanssa. Kyllä aikuinen, terve ihminen kaipaa paitsi aikuista seuraa, sekä myös muita haasteita ja sisältöä elämäänsä kuin pelkän lapsenhoidon. Tiedän että joillekin tuo kotona oleminen riittää, mutta itse en voisi kyllä ikinä kuvitella loikovani kotona vuositolkulla.
 
[QUOTE="hmm";23233581]Mun mielestä on lähinnä outoa, että aikuinen ihminen on ihan tyytyväinen elämäänsä, vaikka viettää vuositolkulla kotona kaksin lapsen tai kahden kanssa. Kyllä aikuinen, terve ihminen kaipaa paitsi aikuista seuraa, sekä myös muita haasteita ja sisältöä elämäänsä kuin pelkän lapsenhoidon. Tiedän että joillekin tuo kotona oleminen riittää, mutta itse en voisi kyllä ikinä kuvitella loikovani kotona vuositolkulla.[/QUOTE]

Samaa mieltä olen. Tosin kaiken tuon voi saada vaikka kotiäiti olisikin (harrastuksia, opiskelua, vapaaehtoistoimintaa, jne), sitäpaitsi jos vauva on 8 kk niin kotona ei ole vielä vuositolkulla oltu...
 
Ja se kotona oleminen voi todella ahdistaa. Turha töihin menosta on kantaa mitään syyllisyyttä. Itse olen sen kannalla, että lapselle on usein parasta että saa olla kotona toisen vanhemman kanssa, mutta kaikki ei vain pysty olemaan kotona. Ei asiat ole mustavalkoisia.
 
Samaa mieltä olen. Tosin kaiken tuon voi saada vaikka kotiäiti olisikin (harrastuksia, opiskelua, vapaaehtoistoimintaa, jne), sitäpaitsi jos vauva on 8 kk niin kotona ei ole vielä vuositolkulla oltu...

Onko oikeasti mahdollista tai siis onko joltakulta onnistunut sellainen, että muka joka päivälle keksii ja löytää runsaasti jotain tekemistä kodin ulkopuolella? Itselläni ainakin mennyt kotonaolojaksot siinä, että ehkä pari kertaa viikossa on käyty jossain tunnin parin harrastuksessa, ehkä kerran viikossa jonkun kaverin kanssa kahvilla/kylässä, mutta siinä se.
 
[QUOTE="hmm";23233667]Onko oikeasti mahdollista tai siis onko joltakulta onnistunut sellainen, että muka joka päivälle keksii ja löytää runsaasti jotain tekemistä kodin ulkopuolella? Itselläni ainakin mennyt kotonaolojaksot siinä, että ehkä pari kertaa viikossa on käyty jossain tunnin parin harrastuksessa, ehkä kerran viikossa jonkun kaverin kanssa kahvilla/kylässä, mutta siinä se.[/QUOTE]

Kyllä se saattaa onnistua jos on esim. eri ikäisiä lapsia, tuleee mentyä ja tehtyä vähän eri tavalla kuin ihan pienten kanssa. Tai jos on paljon kavereita samaan aikaan kotona. Mutta ei minullekaan pidmmän päälle riittäisi mikään puistoissa ja kahvipöydissä istuskelu, eiköhän se ole normaalia kaivata elämään muutakin.
 
Ymmärrän hyvin, välillä alkaa vanne kiristää omaakin päätä ja nyt päätin alkaa töitä etsimään..

Joo, ainahan sitä voi ravata mammakerhoissa tms. jos sellaisia paikkakunnalla on, mutta mä ainakin kaipaan ihan jotain muuta kuin keskustelua vaiposta, imetyksestä ja Rasmuksen ruoka-allergioista..Mä elän sitä vauva elämää 24/7, tarvitsen siihen rinnalle myös ihan täysin jotain muuta.
 

Yhteistyössä