Oon pilannut kaiken... ihan kaiken..mitenköhän saisin anteeksi

[kaikkea sitä kuulee]

ap ei ole kertaakaan vedonnut siihen, että on alaikäinen, koulut kesken tms., eli ihan aikuisesta ihmisestä ilmeisesti kyse? Onko sinulla mt ongelmia vai miksi keskeytys näin myöhään olisi sallittua?

 

[kakkapää]

Ei herranjumala!!!!!! Mikä v*ttu ketjun aloittajaa vaivaa!!!?? Täällä surkuttelee ja KATUU valhetta joka oli melkoisen mitätön kun meni kuitenkin lähes välittömästi tunnustamaan tälle "sydänystävälleen" ja sitten on valmis tappamaan kaksi viatonta lasta ja puhuu siitä ettei voisi antaa heitä adoptioon koska ei kestäisi arvuutella ettäolisiko joku vastaantulijoista mahdollisesti hänen lapsensa!!! Voi v*ittu sentään anna nyt hrlvetti niille lapsille edes mahdollisuus kävellä sinua vastaan siellä kadulla! Nyt on naikkosella elämän prioriteetit pikkasen sekaisin! Toivottavasti joku vetää joskus ap:tä oikein kunnolla nekkuun!! Jos se vaikka sais ap:n pään pois sieltä omasta perseestään! Etkö tajua että ne lapset mahassasi ovat jo lapsia? Miksi et tehnyt sitä aborttia jo aiemmin? MIETI NAINEN MIETI mitä oletkaan tekemässä!!!! Anteeksi raivoamiseni mutta ei vaan voi ymmärtää.

 

[kakkapää]

Joo ja sitä vielä että miten se ap voi esittää niin sydämellistä, empaattista ja herkkää ihmistä jos on valmis abortoimaan kaksi jo lähes vatsan ulkopuolella mahdollisesti selviävää lasta täysin tyynesti jonkun vitun kusipään takia! Toivon niin kovin että tää aloitus on provo!!!

 

[Poppoo Pitää rakkauden]

Pidä lapset, ne tuottaa sulle paljon hyvää elämässä. Miehenä voin vaan sanoa että lapset tuo elämään niin paljon enemmän kuin puoliso joka ei ymmärrä eikä ilmeisesti rakasta.

Yritä muistaa 10v päästä tämä hetki, merkkaa se vaikka jonnekkin kalenteriin, et tule pettymään valintaasi pitää lapset.

Jos sulla on sydän kohdallaan niin löydät miehen rinnalle, ja se tulee juuri sillon kun et miestä etsi, muista vaan hymyillä kun kohtaat sen.

Ihan näin heittona sanon ilman että tunnen sun miestä niin aika paska äijä, pallit löytyy muttei sydäntä.

 

[voi hyvä luoja]

Sydämetöntä touhua molemmilta....

Kaksi viatonta vauvan alkua, mietis nyt oikein sydämelläs mistä olisit luopumassa...

 

["iini"]

Lässyn lässyn. Oletko lukenut koko ketjun läpi? Aloittaja on valmis tekemään rv 16 abortin koska se tekee ystävän, jonka on tuntenut puoli vuotta iloiseksi. Mitä hän mahtaa olla valmis tekemään myöhemmin miellyttääkseen jotakin hörhöä????

Mitäs sinä vaahtoat? Tai vaahtoo pois vaan ihan rauhassa mutta millä tavalla toi pitäisi nyt liittää aiempaan kommenttiini?

 

["vieras"]

Haluat mielyttää miestä joka on ystäväsi ja mukava, on pannut sut paksuksi, ei aio ruveta kanssas perhettä kuitenkaan perustamaan..?

Siis mitä mukavaa ja pitämisen arvoista tuollaisessa "miehessä" on? Ei yhtään mitään. Vai ystävä? Valmis hommimaan sun kanssas muttei kanna vastuutaan -miksi säkään sitten tuntisit vastuuta hänestä?

Äh, paskat. Unohda koko hyypiö, pidä lapset. Niistä lapsista on sulle sentään rakkautta ja iloa ja aitoa välittämistä koko elämäksesi, tuosta miehestä ei hetkeksikään.

 

[sattuuliikaa]

Pidä lapset, ne tuottaa sulle paljon hyvää elämässä. Miehenä voin vaan sanoa että lapset tuo elämään niin paljon enemmän kuin puoliso joka ei ymmärrä eikä ilmeisesti rakasta.

Yritä muistaa 10v päästä tämä hetki, merkkaa se vaikka jonnekkin kalenteriin, et tule pettymään valintaasi pitää lapset.

Jos sulla on sydän kohdallaan niin löydät miehen rinnalle, ja se tulee juuri sillon kun et miestä etsi, muista vaan hymyillä kun kohtaat sen.

Ihan näin heittona sanon ilman että tunnen sun miestä niin aika paska äijä, pallit löytyy muttei sydäntä.

Kyllä mä uskonkin, että ne lapset tuottaa paljon hyvää, tuntuu vaan että tilanne johon lapset tulisivat ei tosiaan ole oikea. Haluaisin olla tässä tilanteessa miehen kanssa, joka välittää minusta ja jonka todella tunnen. Mietiskeltyäni asioita olen ymmärtänyt, etten ole halunnut nähdä sitä mitä mies oikeasti on, vaan olen luonut hänestä tietyn kuvan (=paremman), haavekuvan josta on nauttinut. Enkä mä uskokaan että jäisin ikuisesti yksin, tiedän ansaitsevani parempaa kuin mitä tämä tänhetkinen tilanne on, mutta silti vaan jotenkin oon niin lukossa että tyydyn tähän.
Ja osaan itsekin olla hirveä ja todella vaikea ihminen, en rupea sitä kieltämään. Ehkä mä näin jälkikäteen ajateltuna liikaa uskoin miehen olevan vain alun paniikissa ja että se vielä tokenis, näkis kuinka paljon mä siitä välitän ja antais arvoa sille. Jotenkin "sisäistäis" nää asiat. Siksi olen asian kanssa näin myöhässäkin varmaan. Tai ei, en mä voi sitä asiasta syyttää. Myönnän että pelkäsin ja viivyttelin asian kanssa liian kauan. Ja mies lupasi kantaa vastuunsa myös ja luotin sinisilmäisesti siihen.

 

[sattuuliikaa]

ap ei ole kertaakaan vedonnut siihen, että on alaikäinen, koulut kesken tms., eli ihan aikuisesta ihmisestä ilmeisesti kyse? Onko sinulla mt ongelmia vai miksi keskeytys näin myöhään olisi sallittua?

Ihan täysi-ikäinen ihminen olen, vakituinen työ ja oma asunto. Siitä ei ole kyse. Mutta mielestäni nuokaan eivät ole ratkaisevia tekijöitä: paremmat olot saavia lapsia voi tulla köyhään perheeseen, vuokra-asuntoon elämään tuilla, kunhan ne lapset ovat TOIVOTTUJA.

Ja ei, en ole kokenut elämässäni ennen tätä ikinä että mulla olis mt-ongelmia, mutta enää en oo niin varma. Niin ahtaalle tää tilanne on mut ajanut.

 

[Aloittaja!!!]

Haloo!! Tämä palsta ei ole oikea asia selvitä noin ison sekamelskan kanssa. Varaat heti maanantaina ajan neuvolaan tai perheneuvolaan ja juttelet siellä. Se on paljon järkevämpää. Onnea ja menestystä, minkä ratkaisun sitten valitsetkin.

 

[sattuuliikaa]

Ihan suoraan sanoen, en usko sinun olevan raskaana, saatikka odottavan kaksosia. Olet joko mielisairas tai persoonallisuushäiriöinen. Laita vaikka joku ultrakuva todisteeksi nyt. Mitä ne oli ne viimeöiset kouristukset (paskahätä?) ja mitä sanottiin sairaalassa jossa olit tutkittavana?

Minulla on toisessa munasarjassa endometriooma. Kivut johtuivat ilmeisesti siitä. Vauvoilla ei ollut mitään hätää.. Kuulin sydänäänet väkisin kun niitä kuunneltiin mutta ultratessa en katsonut ollenkaan... Itkin vain silmät sumeana. En halua rakastua lapsiin enää enempää kun en vielä tiedä miten tulen asian kanssa toimimaan.
Ja en ole mielisairas, olen vaan AIVAN LIIKAA muiden vietävissä. En kestä sitä jos joku ajattelee minusta pahaa, yritän heti korjata asian jopa luopumalla omista oikeuksistani. Olen liian herkkä tuomitsemiselle.

 

[sattuuliikaa]

Haloo!! Tämä palsta ei ole oikea asia selvitä noin ison sekamelskan kanssa. Varaat heti maanantaina ajan neuvolaan tai perheneuvolaan ja juttelet siellä. Se on paljon järkevämpää. Onnea ja menestystä, minkä ratkaisun sitten valitsetkin.

Mies on sanonut ettei halua että levittelen asioita hänestä kenellekään, en uskalla puhua missään missä hänen henkilöllisyytensä voi paljastua. Täällä saa anonyymisti avautua ja saa REHELLISEMPIÄ mielipiteitä. Molemman sukupuolen edustajilta. Olen neuvolassa kyllä käynyt juttelemassa muutaman kerran psykologin kanssa, mutta emme ole keskustelleet siellä siitä että tekisin abortin vaan lähinnä miten pystyisin vahvistamaan itseäni henkisesti ja tarjoamaan hyvän kodin ja pitämään suhteen lapsen isään hyvänä kaikesta huolimatta. Koska sanotte mitä sanotte niin sehän on lasten etu jos heillä on molemmat vanhemmat mukana pelissä.

 

[voi hyvä luoja]

Eli mahassas kasvavat vauvat ei ole alun alkaenkaan olleet toivottuja eikä ole edelleenkään, mikset keskeyttänyt raskautta sitten jo ensi metreillä? Miksi olet jatkanut raskautta näinkin pitkälle kun ajatuksesi ovat koko ajan olleet negatiiviset?

Ehkäpä on parempi kaikille että päädyt aborttiin, kun kerta elämä on noin toivotonta. Toivottavasti kestät sen jälkeen elämääsi ja itseäsi ja saat sen ihanan sydänystäväsi rinnallesi.

 

[herää nainen.]

Mies on sanonut ettei halua että levittelen asioita hänestä kenellekään, en uskalla puhua missään missä hänen henkilöllisyytensä voi paljastua. Täällä saa anonyymisti avautua ja saa REHELLISEMPIÄ mielipiteitä. Molemman sukupuolen edustajilta. Olen neuvolassa kyllä käynyt juttelemassa muutaman kerran psykologin kanssa, mutta emme ole keskustelleet siellä siitä että tekisin abortin vaan lähinnä miten pystyisin vahvistamaan itseäni henkisesti ja tarjoamaan hyvän kodin ja pitämään suhteen lapsen isään hyvänä kaikesta huolimatta. Koska sanotte mitä sanotte niin sehän on lasten etu jos heillä on molemmat vanhemmat mukana pelissä.

Eli jos sulle tulis nyt vaikka veritulppa tai raskausmyrkytys tää mies kieltäis sua menemästä sairaalaan, ettei vain hänen henkilöllisyytensä selviäisi? Älä sano, että kyse on eri asioista. Henkinen ja fyysinen hyvinvointi on yhtä tärkeitä.
Onko tuo tyyppi ehdonalaisessa vai miksi noin neuroottinen?

 

["vieras"]

Uusia ystäviä, miehiä ja rakastajia löytyy aina.
Kuollut lapsi on ikuisesti menetetty. Sinähän oikeasti ITSE haluat pitää lapset, eikö niin ?'

 

[excuse-moi]

mulla ei kyllä riitä sunlaisellesi hattarpäälle rahtuakaan sympatiaa. antaa viedä kuin pässiä narusta. kyllä sulla on oikeasti ongelmia (mt), ei tuo ole normaalia.

 

[sattuuliikaa]

Eli mahassas kasvavat vauvat ei ole alun alkaenkaan olleet toivottuja eikä ole edelleenkään, mikset keskeyttänyt raskautta sitten jo ensi metreillä? Miksi olet jatkanut raskautta näinkin pitkälle kun ajatuksesi ovat koko ajan olleet negatiiviset?

Ehkäpä on parempi kaikille että päädyt aborttiin, kun kerta elämä on noin toivotonta. Toivottavasti kestät sen jälkeen elämääsi ja itseäsi ja saat sen ihanan sydänystäväsi rinnallesi.

Juurihan sanoin, olen peloissani vetkutellut päätöstenteon kanssa. Enkä tiedä rehellisesti sanottuna tälläkään hetkellä haluanko päättää raskauden vai en. Yritän puolustella itselleni miksi abortti pitäisi tehdä, mutta toisaalta tiedän että pärjäisin ja pitäisin näistä lapsista varmasti hyvää huolta. Olen oikeasti hyväsydäminen ja huolehtiva ihminen. Kannan vastuun kyllä tekemistäni virheistä. Tämä mies on kyllä yksi niistä..
Jos tietäisin kaiken mitä nyt hänestä tiedän en ikinä alkaisi olemaan hänen kanssaan. Mutta elämää ei voi etukäteen ennustaa..
Miksi rakastan kyseistä kusipäätä? Koska tunteilleen ei voi mitään. Järki todellakin sanoo että älä, mutta...

 

["Henriikka"]

Suurimmalla osalla meillä varmaan on toive ihannekuviosta, että on rakastava mies ja toivottu lapsi, että sitten on aika perustaa perhe. Elämä vaan yleensä yllättää, eikä mene peruskaavan mukaan. On susta itsestä kiinni, miten suhtaudut. Jos susta tuntuu, että et jaksa olla lapsillesi äiti, niin ole sen verran äiti, että annat lasten syntyä, se ei vie enää kovin montaa kuukautta sun elämästäsi. Jos ne viikot ei kypsytä sua haluamaan pitää lapsia, anna heidät adoptioon, teet jonkun pariskunnan tosi onnelliseksi. On mun mielestä itsekästä ajatella, että mielummin tappaa lapsensa, kun antaa heidät adoptioon.

 

[Khisu]

Kyllä se toimenpide on aikalailla niin hirveä kuin kuvittelet, vielä kamalampi varmaan. Tai en tiedä mitä tunnet vauvojasi kohtaan. Minun mielestä se oli kamalaa, mutta omani olikin toivottu ja todella rakas. Lähinnä se henkinen puoli siinä oli kamalaa, oli kyllä järkyttävät kivutkin, koska kipulääkkeet eivät ehtineet vaikuttaa ollenkaan, synnytys eteni aivan yllättäen niin vauhdilla. Koskaan ennen en ole niin hirveää fyysistä kipua tuntenut kuin silloin. En edes silloin kun synnytin normaalisti elävän lapseni.

 

["Henriikka"]

[QUOTE="Henriikka";29063274]Suurimmalla osalla meillä varmaan on toive ihannekuviosta, että on rakastava mies ja toivottu lapsi, että sitten on aika perustaa perhe. Elämä vaan yleensä yllättää, eikä mene peruskaavan mukaan. On susta itsestä kiinni, miten suhtaudut. Jos susta tuntuu, että et jaksa olla lapsillesi äiti, niin ole sen verran äiti, että annat lasten syntyä, se ei vie enää kovin montaa kuukautta sun elämästäsi. Jos ne viikot ei kypsytä sua haluamaan pitää lapsia, anna heidät adoptioon, teet jonkun pariskunnan tosi onnelliseksi. On mun mielestä itsekästä ajatella, että mielummin tappaa lapsensa, kun antaa heidät adoptioon.[/QUOTE]

Viimeinen lause: kuin antaa heidät adoptioon.

 

[sattuuliikaa]

Kyllä se toimenpide on aikalailla niin hirveä kuin kuvittelet, vielä kamalampi varmaan. Tai en tiedä mitä tunnet vauvojasi kohtaan. Minun mielestä se oli kamalaa, mutta omani olikin toivottu ja todella rakas. Lähinnä se henkinen puoli siinä oli kamalaa, oli kyllä järkyttävät kivutkin, koska kipulääkkeet eivät ehtineet vaikuttaa ollenkaan, synnytys eteni aivan yllättäen niin vauhdilla. Koskaan ennen en ole niin hirveää fyysistä kipua tuntenut kuin silloin. En edes silloin kun synnytin normaalisti elävän lapseni.

Ihan kiva kuulla tätä pohtiessa näitä ihan realistisiakin tarinoita. Kiitos.

 

[abortti]

minulle tehtiin raskauden keskeytys viikolla kolme, eli todella aikaisessa vaiheessa. en ole ikinä niin hirveää fyysistä kipua kokenut, en myöhemmin alatiesynnytyksessä enkä sektiossa. Henkinen kipu tuli vasta muutaman vuoden jälkeen, vaikka keskeytykselle oli perusteet. Nyt kadun etten antanut mennä niin pitkälle kuin luonto suo, vaikka riskit olivatkin kohtalaiset.

 

[voi hyvä luoja]

Sun täytyy kyllä pian saada tehtyä päätös, vauvat kasvaa mahassasi eikä päätöksien tekeminen ainakaan helpotu. Pelkäät toimenpidettä?

Itse olen joutunut hautaamaan kolmoseni jotka menetin rv 23, taustalla lapsettomuutta, kaikki mahdollinen koitettiin tehdä vauvojen hyväksi, menetys otti koville, tuli haudattua pala omasta sydämestäni ja suru oli raastavaa, vielä kymmen vuoden jälkeenkin tunnen tuskaa...nykyään olen kolmen ihanan lapsen äiti mutta ajoittain edelleen käyn läpi kokemaani...

Sisimmässäni tiedät sen kyllä, pystytkö ja kestätkö abortin. Itse en pystyisi...

 

[Khisu]

Ihan kiva kuulla tätä pohtiessa näitä ihan realistisiakin tarinoita. Kiitos.

Lisään vielä että, mulla oli siis viikkoja silloin 22. Eli enemmän kuin sulla on, en tiedä vaikuttaako se asiaan mitenkään. Synnytyshän se kuitenkin on jo sullakin edessä.

 

["vieras"]

Katso itseäsi peiliin ja sano, että sä selviät kyllä, sä olet jo äiti, sulle tulee kaksi ihanaa lahjaa, jotka ovat tärkeämpi kuin kenenkään "ystävän" mielipide. Kyllä sä tiedät jo itse sen, että et sä niitä halua tappaa, sä oot vaan kuunnellut sitä itsekästä miestä liikaa. Nyt ajattelet vaan itseäsi ja niitä lapsia. Elämässä ehtii vielä tehdä vaikka kuinka paljon. Eikä ne lapset sun elämääsi pilaa, vaan tuovat enemmän rakkautta ja iloa mitä voit koskaan kuvitellakaan. Alkuun voi olla rankkaa, mutta apua on saatavilla. Ei se "miehen" tuki ole mitenkään oleellista, päin vastoin, älä edes mieti tuon itsekeskeisen tyypin tunteita enää, ei hänkään piittaa sinun tunteista. Ole vahva!!!